Seikkailu muutti lukiolaisten suosuhdetta – turvetuotantoalueille etsitään kestävää jatkokäyttöä
Ennallistettava entinen turvetuotantoalue tuli syyskuun alkupuolella tutuksi Iida Kauppiselle, Joel Sainiolle, Lotta Lehtiölle ja Joel Koivistolle talkootyön kautta. Kuvat: Juuso Haarala
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Suo on merkinnyt suomalaisille historian saatossa monia asioita aina Jussista ja kuokasta lähtien, mutta nykyisin suhteemme siihen jää herkästi etäiseksi. Kastellin lukion oppilasryhmä suuntasi tutkimaan omaa suosuhdettaan seikkailuopintojaksolle, jossa suo kohdattiin uteliaan seikkailullisessa hengessä. Kokonaisuuteen kuului myös tutustuminen ennallistettavaan turvetuotantoalueeseen. Tätä työtä Oulun kaupungilla tekee TUPAS2-hanke.
Sanginjoen tuntumassa sijaitsevan Turvesuon aamuinen sankka sumu on hälvennyt, ja keltaiset huomioliivit erottuvat hyvin harmaasta maisemasta. Kastellin lukiota käyvät Joel Koivisto, Iida Kauppinen, Joel Sainio ja Lotta Lehtiö kulkevat entisellä turvetuotantoalueella ja keräävät maasta pilkistävää muoviroskaa. Edellisenä päivänä he ovat rakentaneet samaiselle paikalle risunippupatoja, jotka ojiin laitettaessa puhdistavat alueen vettä.
”Teemme täällä myös turvepadon kiveämistä eli maisemointia”, Kastellin lukion biologian ja maantieteen opettaja Maria Rajakallio ja kemian ja matematiikan opettaja Tuula Räsänen kertovat päivän ohjelmasta.
Kaksipäiväinen talkootyö on osa suon tarinaan tutustumista. Sen avulla lukiolaisten pohdittavana on tutkimuskysymys: millainen on suosuhteeni, ja miten se mahdollisesti muuttuu, kun suohon perehtyy kattavammin. Tämä pohdinta kuuluu tänä syksynä Kastellin lukiossa nyt toista kertaa järjestettävään seikkailuopintojaksoon.
Räsänen ja Rajakallio selittävät, että nimensä mukaisesti opintojakso yhdistää tiedekasvatusta ja seikkailukasvatusta. Sen puitteissa nuoret opettajineen suuntasivat viisi päivää kestävälle retkelle, jonka aikana on yövytty metsässä ja retkimajassa suohon ympäristönä tutustuen.
”Olemme perustaneet retkikunnan ja lähteneet konkreettisesti maastoon maastotöihin”, Rajakallio ja Räsänen kuvailevat.
Hanke ennallistaa tuotantoalueita
Kastellin lukion retkikunta tutustui aluksi luonnontilaiseen suohon ja pääsi kokeilemaan tyypillisiä suoluonnon tutkimusmenetelmiä, kuten kasviruutujen tekemistä. Sen jälkeen he vierailivat ojitetulla suolla. Kahden päivän ajan retkikunta perehtyy vanhaan turvetuotantoalueeseen ja siellä tehtäviin kunnostustoimenpiteisiin.
”Jokaisessa erityyppisessä suokohteessa opiskelijat pääsevät kokemaan ja aistimaan, millainen suoympäristö on milloinkin kyseessä”, Maria Rajakallio sanoo.
TUPAS2-hankkeen projektipäällikkö Mervi Uusimäki sekä Kastellin lukion opettajat Tuula Räsänen ja Maria Rajakallio olivat hyvillään yhteistyöstä, joka lähti liikkeelle Toivon Agenda -tapahtumasta.
Kunnostustoimenpiteistä on kertomassa lukiolaisille projektipäällikkö Mervi Uusimäki TUPAS2-hankkeesta. Oulun kaupungin hankekekokonaisuus keskittyy turvetuotannosta palautuvien alueiden ennallistamiseen ja kestävään jatkokäyttöön. Entisestä turvetuotantoalueesta, jota retkikunta parhaillaan talkootyöllä maisemoi, tulee aikanaan kosteikko. Samalla alue myös vettyy ja soistuu laajemmin. Pilottikosteikko toteutettiin samalla alueelle jo viime vuonna.
”Oulu haluaa vaikuttaa omalla toiminnallaan paikallisen luonnon ja luontotilan parantamiseen. Koska kaupungille on palautunut vanhoja turvetuotantoalueita takaisin maanomistukseen, niillä mietitään uusia kestäviä käyttötapoja”, Uusimäki avaa hankkeen taustoja.
Seikkailuopintojakso haluttiin tuoda tällä kertaa vasta perutetulle Sanginjoen luonnonsuojelualueelle, joten lähistöllä toimiva TUPAS2-hanke osui tielle kuin tilauksesta.
”Mielestäni tämä on opintojakson kannalta parasta mitä voi olla. Yhteys tosielämään on läsnä jatkuvasti kaikessa, mitä me täällä teemme”, Räsänen huomioi.
Suojuoksulla suosuhde muutokseen
Retkikunta itse on äärimmäisen tyytyväinen opintojakson kulkuun ja sen aikana opittuihin asioihin. Koivisto, Kauppinen, Sainio ja Lehtiö toteavat lähes yhteen ääneen, ettei viisi päivää kestäneen seikkailun tahtoisi vielä loppuvan.
”Tämä on ollut vähän sellainen miniloma, vaikka koulussa ollaankin. Meillä on koossa aivan mahtava porukka, parempaa kokemusta ei olisi voinut toivoa.”
”Tällaiset kokemukset ovat kaikkein parhaita”, Kastellin lukion retkikunta opettajineen totesi. Edes retkelle osunut syyskuun ukkosmyrsky ei hetkauttanut ryhmää.
Kuinka paljon suosuhde ehtii muuttua viiden päivän retkeilyn aikana? Vastauksista kuulee, että Koivisto, Kauppinen, Sainio ja Lehtiö ovat ehtineet jo pohtia asiaa huolella. Aiemmin suo oli heille melko etäinen, ehkä vähän pelottavakin paikka: ympäristö, jossa oma mummo käy hillassa tai josta on pienenä varoiteltu pitkospuilla kulkiessa.
”Alkuun sitä epäili, voiko oma suhde suohon todella muuttua tällaisessa ajassa, mutta kyllä se on tehnyt niin roimasti”, Koivisto sanoo.
Nuorten suosuhdetta ovat muuttaneet eri suotyyppeihin tutustuminen ja tutkimuksen teko. Oma osansa on kuitenkin myös rohkealla heittäytymisellä: retken aikana Koivisto, Kauppinen, Sainio ja Lehtiö ovat tutustuneet suohon ympäristönä esimerkiksi suojuoksun merkeissä.
”Se oli mahtavaa! Suolla tulee kuljettua nyt paljon varmemmin kuin ennen”, retkikunta kertoo.
Takaisin jokaisenoikeuksien piiriin
Mikäli suo on monille tänä päivänä etäinen asia, niin ovat myös turvetuotanto ja siihen käytetyt suot. Koivisto, Kauppinen, Sainio ja Lehtiö toteavat päässeensä seikkailuopintojaksolla kuulemaan asiasta kunnolla ensimmäistä kertaa. Entisen turvetuotantoalueen karu maisema saa nuoret mietteliäiksi.
”On surullista ajatella, miten kaunis tämä paikka on joskus ollut. Hyvä, että se nyt korjataan.”
Ennallistamisen myötä tästä maisemasta muotoutuu aikanaan kosteikko, jossa viihtyvät niin linnut, pieneliöstö kuin uusi kasvillisuus.
TUPAS2-hankkeen projektipäällikkö Mervi Uusimäki toteaa olevan tärkeää, että turvetuotannosta ja ennallistamistyöstä päästään puhumaan laajasti, myös erityisesti nuorille.
”Turve on ollut aikakautensa paras mahdollinen tapa tuottaa polttoainetta lämmitykseen, mutta on hyvä huomioida siihen liittyvä rakennemuutos ja elämän kiertokulku. Ennallistamisessa tehdään koko ajan hienosäätöä ja mietitään, mikä olisi paras mahdollinen ratkaisu. Tavoitteena on taata tälle alueelle mahdollisimman monipuoliset luonto-olosuhteet.”
Turvetuotantoalueen osalta ennallistamistyöt on aloitettu kuluneena kesänä, ja konetöiden on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Oulun kaupungin tavoitteena on mahdollistaa alueelle monimuotoiset, huoltovapaat kosteikot. Samalla aiemmin suljettuina olleet alueet saadaan takaisin yleiseen käyttöön, ylläpitämään paikallista suosuhdetta.
”Sitten tänne voi vapaasti saapua nauttimaan jokaisenoikeuksilla luonnosta: etsiä vaikka harvinaisia lintuja, joita näille kosteikoille usein tulee”, Uusimäki sanoo.
Osana TUPAS-hankekokonaisuutta Turvesuolle luodaan myös Tiedepolku, joka kertoo turvetuotannon historiasta, rakennemuutoksesta sekä ennallistamisvaiheesta. Tiedon jakamisen lisäksi sen tarkoituksena on toimia ulkoilu- ja virkistysreittinä. Kastellin lukion seikkailuopintojakson retkikunta koostaa suokokemuksestaan materiaalia, jota tullaan hyödyntämään Tiedepolulla.
”Toivottavasti saamme jo osan Tiedepolusta valmiiksi kulttuuripääkaupunkivuoden aikana, sillä kertoohan sekin osaltaan alueen kulttuurihistoriasta”, Uusimäki toivoo.