Oulussa kehitetään kaatopaikkakaasun talteenottoa – taustalla vuosikymmenten kokemus
Kiertokaaren projekti-insinööri Tuomas Heikkinen kertoo, että Kajastus-hankkeessa pyritään löytämään entistä tehokkaampia menetelmiä kaatopaikkakaasun keräämiseen. Kuvat: Sari Arffman
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vanhojen kaatopaikkojen ilmastoa lämmittävät metaanipäästöt halutaan kuriin. Kaatopaikat eli loppusijoitusalueet tuottavat merkittävimmän osan jätehuollon ilmastopäästöistä. Kiertokaari taklaa tätä ongelmaa yhteistyökumppaniensa kanssa.
Päästöongelmaan pureudutaan valtakunnallisessa Kaatopaikkakaasun jatkojalostus – eli Kajastus-hankkeessa, jonka tavoitteena on pidentää kaatopaikkakaasun hyödyntämisaikaa.
Oulussa ja lähikunnissa toimiva Kiertokaari vetää hanketta, jossa kehitetään uusia menetelmiä kaasun talteenottoon ja synnyn mallinnukseen. Näin arvokas energia ei valu hukkaan eikä ilmakehään.
Kaksivuotista hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus Eakr-rahastosta. Hankkeen osatoteuttajia ovat Hämeen ammattikorkeakoulu, Kuopion alueella toimiva Jätekukko sekä varsinaissuomalaisten kuntien omistama Lounais-Suomen Jätehuolto.
Oulu edelläkävijänä
Kiertokaaren kaltaiset kunnalliset jätehuoltoyhtiöt hoitavat Suomessa jätehuollon lakisääteisiä tehtäviä. Ne huolehtivat alueellaan jäte- ja lajitteluasemista sekä loppusijoitusalueista.
Valtakunnallisesti loppusijoitusalueilta vapautuu vuosittain noin 12 000 tonnia voimakkaana kasvihuonekaasuna tunnettua metaania, jota eri jäteyhtiöt käsittelevät eri tavoin.
Kajastus-hankkeen projektipäällikkö, Kiertokaaren projekti-insinööri Tuomas Heikkinen kertoo, että Kiertokaari on tehnyt merkittävää työtä kaatopaikkakaasun hyödyntämiseksi pitkään. Oulussa on otettu talteen loppusijoitusalueilla syntyvää kaatopaikkakaasua jo 1990-luvulta lähtien.
Ruskon jätekeskuksessa on kaasun jalostusasema, jolla kaatopaikkakaasusta poistetaan hiilidioksidia. Se korottaa kaasun metaanipitoisuutta. Tämän jälkeen kaasu soveltuu teollisuuden energianlähteeksi.
”Meillä on yhteensä viisi teollisuusasiakasta, jotka käyttävät jalostettua kaatopaikkakaasua energianlähteenä eri tarpeisiin. Hyödynnämme kaatopaikkakaasua sähkön- ja lämmöntuotannossa myös Ruskon jätekeskuksessa.”
Oulussa on otettu talteen loppusijoitusalueilla syntyvää kaatopaikkakaasua jo 1990-luvulta lähtien.
Kaatopaikkakaasun metaanipitoisuus laskee kuitenkin jatkuvasti, koska loppusijoitusalueille ei saa enää viedä biohajoavaa jätettä. Vaikka voisi olettaa, että metaanin väheneminen on hyvä juttu, alhaisempi pitoisuus itse asiassa vaikeuttaa kaasun hyödyntämistä.
”Hankkeessa pyritäänkin löytämään entistä tehokkaampia menetelmiä kaasun keräämiseen”, Heikkinen selvittää.
Osaaminen laajasti jakoon
Tällä hetkellä osa jäteyhtiöistä polttaa kaatopaikkakaasua soihdussa, mikä muuttaa metaanin hiilidioksidiksi ja vedeksi. Samalla kuitenkin hävitetään sen mahdollisuudet energianlähteenä. Soihdutetulla kaasulla lämmitettäisiin vuosittain keskimäärin 1 300 omakotitaloa.
Hankkeessa halutaankin luoda koko Suomeen osaamista kaatopaikkakaasun synnyn mallintamiseen ja sen tehokkaaseen talteenottoon. Tässä ovat apuna esimerkiksi erilaiset mallinnustyökalut, jotka tulevat kaikkien jäteyhtiöiden vapaaseen käyttöön. Erilaisissa pilottikokeissa myös testataan, miten kaasuntuotantoa voidaan parantaa.
”Lisäksi tavoitteena on jakaa laajasti tietoa: rakennamme pohjan pysyvälle valtakunnalliselle kaatopaikkakaasuun erikoistuneelle työryhmälle”, Heikkinen avaa.