Oulun yliopisto: Syvät ojat pahentavat rautakuormitusta – Kiimingin-Jäälin vesihoitoyhdistys tehnyt uraauurtavaa työtä Jäälinjärvellä

Jäälinjärvellä on vuosien varrella rakennettu useita rakennelmia, joilla järven ravinnekuormitusta on saatu alennettua. Kuvassa paikallisen vesienhoitoyhdistyksen aktiivi Birger Ylisaukko-oja esittelee patoa talvella 2020. Kuva: Minna Mäki-Heikkilä

Luonto & ympäristö

Julkaistu: Kirjoittaja: Mun Oulu

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulun yliopisto on selvittänyt, että paras keino, jolla voidaan vähentää ruosteista rautasakkaa vesistöistä, on välttää ylisyviä ojituksia. Kiimingin-Jäälin vesihoitoyhdistys on pitkään tehnyt uraauurtavaa työtä rakentamalla useita vesienkäsittelyrakenteita, kuten kosteikkoja ja laskeutusaltaita. Jäälinjärven ravinnekuormitusta onkin saatu pienenettyä.

Vesistöjen rautakuormituksen hillitseminen on tärkeää, jotta voidaan ehkäistä rautasakan aiheuttamaa veden sameutumista ja ongelmia kaloille, kasveille, kalastajille, uimareille ja vesihuollolle.

”Keskeistä on ehkäistä raudan liikkeellelähtöä maankäytöllisillä toimenpiteillä. Kun rauta on jo päässyt vesistöihin, sen poistaminen on haastavaa”, kertoo yliopistotutkija Heini Postila.

Raudan esiintyminen maankuoressa ja vesistöissä on luonnollista. Maaperän korkeat rautapitoisuudet liittyvät rautarikkiyhdisteitä sisältäviin mustaliuskevyöhykkeisiin ja happamiin sulfaattimaihin, joita on paljon esimerkiksi Pohjanlahden rannikkoalueella.

Ojitustoimenpiteet lisäävät raudan liikkeellelähtöä ja huuhtoumista, sillä ojitukset muuttavat maaperän olosuhteita ja veden virtausreittejä. Raudan kulkeutuminen on vähäistä, kun maakerrokset pysyvät pohjaveden pinnan alla.

Pohjaveden pinnanlasku ojituksen vuoksi kuitenkin muuttaa maaperän hapettavia ja pelkistäviä olosuhteita, mikä edistää raudan liukenemista ja huuhtoutumista sateella maa- ja pohjavesien kautta vesistöihin.

ruoste oja

Raudan poistaminen virtaavasta vedestä on todella vaikeaa, sillä rautasakka on kevyttä ja laskeutuu huonosti. Kuva: Heini Postila

Oulun Jäälinjärvi mukana

Raudan kulkeutumista valuma-alueella ja raudan poistoa on tutkittu juuri päättyneessä RautaVirta-hankkeessa Oulun yliopistossa yhdessä Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen kanssa.

Oulun Jäälinjärvi on keskellä asuinaluetta, ja sillä on paljon virkistyskäyttöä. Siihen valuvaa ruskeaa, sakeaa ja ikävää rautasakkaa on yritetty poistaa monin tavoin.

Jäälinjärven yläpuolisten vesien valuma-alueella on toteutettu Suosimulaattori-mallinnus. Suosimulaattorin avulla voidaan muun muassa arvioida ojitussyvyyden vaikutusta metsänkasvuun ja kannattavuutta; pienempi kuivavara eli vedenpinnan syvyys ojassa ei uusien tietojen mukaan haittaa puiden kasvua ja metsätaloutta. Virtausverkkomallilla taas voidaan arvioida, mistä rautapitoinen vesi valuu ojiin.

Tulokset rohkaisevia

Jäälinjärven valuma-alueelta eri pisteistä on myös otettu vesinäytteitä, joista on määritetty rautapitoisuus. Näiden pohjalta voidaan arvioida, missä toimia raudan huuhtoutumisen vähentämiseksi kannattaa tehdä.

”Tutkimustulokset osoittavat, että esimerkiksi Jäälinjärven valuma-alueella kunnostusojituksilla taloudellista metsänkasvatuksellista hyötyä voidaan saada vain pienillä alueilla, joten muilla alueilla kunnostusojitusten välttäminen on suositeltavaa”, sanoo projektitutkija Petra Korhonen.

Lisäksi alueilla, joissa rautapitoisuudet ovat korkeita, on syytä harkita esimerkiksi ojien padotusta. Padotuksen avulla pohjavedenpinta voidaan nostaa pysyvästi korkeammalle, ja ehkäistä rautapitoisten maakerrosten hapettumista ja ruosteenvärisen rautasakan päätymistä järveen.

Kiimingin-Jäälin vesihoitoyhdistys on rakentanut useita vesienkäsittelyrakenteita, kuten kosteikkoja ja laskeutusaltaita, ja Jäälinjärveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta onkin saatu pienenettyä.

Hankkeessa tutkittiin myös muita luontopohjaisia vedenpuhdistuskeinoja, kuten ojaan asetettujen puunippujen ja pyörrealtaan puhdistustehokkuutta. Raudan poiston kannalta parhaisiin tuloksiin päästiin Jäälinjärvestä erotetulla 3,5 hehtaarin laskeutusaltaalla.

opastetaulu imetysaltaasta

Kalamäen kosteikon imeytysalue Jäälissä on melkoinen insinöörityön taidonnäyte. Kuva: Minna Mäki-Heikkilä