Oululainen Ari Hummasti sai vaapulleen mallisuojan: ”Tässäpä olisi mahdollisuuksia vaikka suurtuotantoon”

Merikosken kupeessa, Tuiran Koskitiellä eli Oulun parhaimmilla kalapaikoilla valmistuu tekijänsä Ari Hummastin työpajalla, hänen omien sanojensa yksi Suomen halutuin vaappu – alusta loppuun käsityönä.

Viime kesänä Hummasti haki ja sai vaapulleen Patentti- ja rekisterihallituksen mallisuojan.

Mallisuoja perustuu erityisesti vetouistelussa käytettävän vaapun muotoon. Vaapun keskiosassa on ura, joka tekee sitä erityisen liikkuvan.

”Tämä selkäleikkaus aiheuttaa voimakkaan sivuluisun. Eli virtapaikassa ei tarvitse kuin pitää venettä paikallaan, niin vaappu hoitaa kalastuksen. Jos antaa vaikkapa 30 metriä siimaa, niin vaappu tekee neljän metrin sivuluisun, eli hakee kalat naapuriveneen alta”, hän nauraa.

Vaappumallilla ei ole vielä varsinaista nimeä.

”Sitä voisi kutsua Ilonpilaajaksi. Se vie itseltä ilon, kun kalaa tulee niin paljon nopeasti. Ja tietysti naapurin ilon, joka ei saa yhtä paljon”, Ari Hummasti myhäilee.

Vaappuja saunanlauteista

Hyvin uivan vaapun materiaaliksi ei sovellu mikä tahansa puu.

”Huomasin kerran, että yhdestä talosta heitettiin roskalavalle vanhoja lankkuja, saunanlauteita. Ne paljastuivat abassipuuksi, joka on pehmeytensä ja huokoisuutensa ansiosta perinteinen ja suosittu saunan laudemateriaali.”

Mutta puun olemusta voi Hummastin mukaan muuttaa. Kovan puun voi käsitellä pehmeäksi, jolloin se on helpompi työstää ja kaikki viillot voidaan tehdä kerralla.

”Palsaa en halua käyttää, eikä puu saa missään nimessä olla tuoretta. Jokaisesta vaapusta tulee hieman erikokoinen, en ole käyttänyt mittaa.”

Kuten usein, tämäkin neronleimaus syntyi vahingossa. Hummasti teki aikoinaan vaappuja poppelista ja oli kerran juuri saamassa kappaletta valmiiksi, kun se tipahti lattialle.

”Siitä keskeltä sitten irtosi oksan kohta pois, johon sitten yritin viilailla lovea kuntoon. Ajattelin, että kokeilen sitä silti ja juoksin sitten tuohon Merikosken rantaan. Heti huomasin, etteihän tämä kauhian huono ookkaan, vaan ihan loistava.”

Nykyinen malli on noin viiden ja puolen vuoden kehittelyn tulos. Runko vuollaan käsin ja sitten hiotaan, maalataan, lakataan useita kertoja.

”Yhden vaapun tekemisessä on 32 työvaihdetta. Jos tänään aloitan, niin ehkä parinviikon päästä se on valmis”, kertoo Hummasti.

Värityksessäkin tarkkuutta

Hummastin vaapun perusmallin väritys on tehty Oulujokeen sopivaksi, mutta hän on etsinyt ja soveltanut sopivia värejä eri vesistöjen olosuhteisiin, ja eri kaloille.

”Olen hakenut pohjasedimenttiä eri vesistöistä. Eli laitan sedimenttiämpärin tiskipöydälle, lastalla käsittelen ja uv-valolla skannaan. Saman teen myös kalan sisälmyksille. Siten saan esiin väripigmentit, mistä kala tykkää ja syö”, hän kertoo.

Oulujoen, Kiimingin tai Iijoen humuspitoisiin vesiin soveltuvat suhteellisen samanväriset vaaput.

”Pohjoisessa on kirkkaampaa, ja sinne soveltuvalla vaapulla on saatu esimerkiksi Tenojoelta 21-kiloinen lohi.”

Kala innostuu vaapun liikkeestä, ei niinkään nälästä.

”Paitsi siika on hieman erilainen. Se tykkää ylikypsän puolukan värisestä uistimesta ja morrista. Siitä saatu uv-valon väri muistuttaa jokikotiloa, jota siika syö. Mutta yleensä tämä normimalli soveltuu lohelle, taimenelle, kuhalle, hauelle, ahvenelle ja niin edelleen”, hän luettelee.

Nyt Hummastin taskussa on siis arvokas mallisuoja, joka on palkinto pitkästä työstä.

”Nyt kun minulla on tämä paperi, niin valmiudet voisi olla vaikka suurtuotantoon. Tämä on yksi halutuimmista vaapuista Suomessa. Saapa nähdä miten käy. Rahaahan siihen tarvittaisiin. Mutta ei se mitään, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Tämä on maailman mahtavinta hommaa, ja loppupalkinto tulee, kun vapa on notkolla.”