Kuivasjärvi on myös luontokuvaaja Esa Väänäsen paratiisi – nyt alueen asukkaat pääsevät seuraamaan Eetvartti-majavan elämää

Esa Väänänen on ollut kiinnostunut luonnosta aina, mutta varsinainen innostus lintuihin heräsi keväällä 1991, lastenvaunulenkillä Kuivasjärven ympäri.

”Ihmettelin sohjoisella jäällä tepastelevaa lintua, että mikähän se mahtaa olla, niin komea lintu. Kyseessä oli silkkiuikku. Alussa lintuja halusi tunnistaa, mutta pian aloin niitä kuvata ja se homma kyllä vei mennessään”, Väänänen muistelee.

Työuran aikana luonnon tarkkailu jäi viikonloppujen ja lomien iloksi, mutta nyt eläkeläisellä on aikaa liikkua aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kokeneena luonnon tarkkailijana Väänänen antaa parhaat vinkkinsä, millä kiireinen kaupunkilainen pääsee hommassa alkuun.

”Kannattaa hankkia kiikarit ensin. Vaikka eläimet olisivat tottuneet ihmisiin, pitävät ne silti mielellään etäisyyttä meihin. Kiikareiden läpi näkee jo paremmin niiden touhuja”, Väänänen aloittaa.

”Puhelimeen saa sovelluksia, jotka auttavat tunnistamaan esimerkiksi lintujen laulua. Birdnet on aika hyvä tai Merlin Bird on toinen vaihtoehto”, hän jatkaa.

”Kunnon kuvauskalustolla saa tietysti hyviä kuvia kaukaakin, mutta kuvaaminen ei ole kaikille pääasia, vaan eläinten tarkkailukin on antoisaa ja mielenkiintoista”, Väänänen vakuuttaa.

Luonnon tarkkailua kaupungissa voi tehdä ympäri vuoden, ainoastaan kesällä lintujen pesimäaikaan jätetään linnut rauhaan.

Lajikirjo on laaja kaupungin kyljessä

Väänänen tuntee Kuivasjärven ja Kaijonlahden rannat, kuin omat taskunsa ja lintukuvia, niitä on kertynyt Väänäsen arkistoihin vuosien saatossa kymmeniä-, ellei satojatuhansia. Lähiluontoon Väänänen suuntaa paitsi helppouden, myös Kuivasjärven runsaan lintulajiston vuoksi.

”Kaijonlahti on ovela paikka, se on monille linnuille muutto- ja levähdyspaikka. Keväisin olen nähnyt tälle alueelle harvinaisen uivelon, sitten on tukkasotkat, silkkiuikut, haapanat ja nokikana on pesinyt tässä – kyllä tässä monenlaista pääsee näkemään”, Väänänen kertoo.

”Vakituiset asukkaat ilahduttavat aina: kuovi, joka on alueella pesinyt ainakin kolmekymmentä vuotta ja kuudetta kesää olen kuvannut joutsenpoikueen ensiuintia, ne ovat kyllä sieviä”, hän jatkaa.

Väänänen vierailee säännöllisesti myös Oulun ja Liminganlahden lintutorneilla, eikä Pyykösjärvikään ole huono paikka lintujen kuvaamiseen: sillä ei ole harvinaista törmätä merikotkaan, harmaa haikaroihin, haukkoihin ja kalasääskiin.

Luonto yhdistää alueen asukkaat

Väänänen julkaisee ottamiaan kuvia Instagramissa ja toisinaan myös kuivasjärveläisten facebook-ryhmässä. Silti hän pitää itse luontoa parhaimpana somepalveluna.

”Tässä kun lampea on tullut kierrettyä, olen huomannut, että luonto on paras somepalvelu! Ihmiset kohtaavat täällä luonnon keskellä toisiaan, jutellaan ja jaetaan tietoja. Kaijonlahdella kuvatessa monesti ihmiset tulevat porisemaan ja saattaa olla niin hyvät jutut, että menetän hyvän kuvan, mutta saan tilalle paremmat keskustelut”, Väänänen nauraa.

Kaijonlahden tuorein asukas Eetvartti onkin saanut aikaan vilkasta keskustelua, majavaa ei nimittäin alueella ole aikaisemmin nähty. Lintukuvaajaa ilahduttaa, miten lämpimän vastaanoton majava on kesän aikana Kaijonharju-Kuivasjärvi alueella saanut.

”Eetvartista on kyllä tullut suosittu. Ihmiset kyselevät, missä Eetvartti on ja siitä jaetaan havaintoja. Eetvartti liikkuu myöhään yöllä tai hämärän aikaan ja sehän sopii minulle, kun herään aikaisin aamulla”, Väänänen toteaa.

Toistaiseksi ei ole patorakennelmia havaittu, mutta puolikymmentä haapaa on kaatunut Eetvartin toimesta Kaijonlahden rannalta.

”Eetvartti on varautumassa talveen ja rakentaa pesää. Luulen, ettei se montaa talvea täällä viihdy, sille ei mahda riittää ruokaa. Yhdeksi talveksi haapoja riittää ruoaksi, mutta ei niitä enempää ole”, Väänänen arvelee.

Luonnontilainen metsä tarjoaa suojaa

Väänästä huolestuttaa, miten rakentamisen alta luonnontilaisen metsän pinta-ala pienenee kaupungin alueella.

”Kuivasjärven ja Pyykösjärven alueiden runsas lajikirjo johtuu varmasti siitä, että ainakin osa järvien rannoista on jätetty rakentamatta. Rantojen tiheikkö tarjoaa linnuille suojaa”, Väänänen tietää.

Lisäksi Kuivasjärven rannalla on neljän hehtaarin koskematon, luonnontilassa oleva Metsänheimon tontti, jonka siimeksessä Väänänen arvelee monien lajien viihtyvän.

”Metsänheimon metsä on luontotaideteos, jonka veroista ei muista Suomen kaupungeista löydy. Tällaista teosta ei uusita eikä konservoida, jos alueelle rakennetaan suunnitelmien mukaisesti”, Väänänen pohtii.

Siksi Väänänen toivoo, että kaupunki voisi hellävaraisin käsin suojella Kuivasjärven rantoja ja säilyttää ne mahdollisimman luonnontilaisena. Kaijonharjun suuralueen yli 20 000 asukkaalle Kuivasjärven ympäri kulkevat kevyenliikenteentiet ja kuntopolut tarjoavat paitsi oivallisia reittejä päiväkävelylle, myös silmänruokaa kasvien, eläinten ja lintujen tarkkailuun.