Vuoden liikunnanopettajaksi valittu Kari Seppä sai legendan maineen kyvystään ohjata Oulunsalon lapsia liikunnan pariin
Vuoden liikunnanopettajana palkittua Kari Seppää kiitetään siitä, että hän osaa ottaa huomioon liikunnallisesti kaiken tasoiset oppilaat ja kannustaa heitä liikkumaan. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
37 vuoden uran Pitkäkankaan koulun liikunnanopettajana tehneellä Kari Sepällä oli ilmiömäinen kyky saada lapset ja nuoret innostumaan liikunnasta ja luoda turvallinen ilmapiiri tunneille. Keväällä eläkkeelle jäänyt Seppä palkittiin perjantaina vuoden liikunnanopettajana.
Opettajalegenda. Tätä painokasta sanaa käytettiin perusteluissa, kun oulunsalolainen Kari Seppä, 62, palkittiin perjantaina vuoden liikunnanopettajana alan opettajien opintopäivillä Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
37 vuoden uran Pitkäkankaan koululla tehneen Sepän ansioiksi luetaan muun muassa erinomainen ryhmänhallinta, monipuoliset liikuntataidot ja kyky innostaa kaikenlaisia oppijoita liikkumaan. Erityistä kiitosta Seppä saa turvallisen ilmapiirin synnyttävästä kannustavasta ja kasvatuksellisesta otteesta, jota leimaa lämmin huumori.
Oulunsalossa on jopa arvioitu, että ei ole yhtäkään oppilasta, joka ei muistelisi Seppää hyvällä.
”Oppilaiden ja kollegoiden keskuudessa hän on pidetty ja arvostettu – aina valmis auttamaan, osallistumaan ja tukemaan. Karin panos on ollut niin merkittävä, että häntä voi pitää Oulunsalon liikuntakulttuurin kasvattajana, jonka vaikutus näkyy jo useassa sukupolvessa”, liikunnanopettajien liiton palkintoperusteissa sanotaan.
Kun Seppä jäi viime keväänä eläkkeelle, hänelle järjestettyihin yllätysjuhliin tuli paljon kiitollisia oppilaita, vanhempia ja kollegoita vuosien varrelta. Sepän työ ei unohdu Pitkäkankaan koululla – sen takaa sekin, että koulun liikuntasali on nimetty Kari Seppä -saliksi.
Porisemalla saatu luottamus
Seppä sanoo olevansa vuoden liikunnanopettajan tunnustuksesta yllättynyt ja kiitollinen. Legendan määritelmä saa hänet naurahtamaan huvittuneena.
Vuosi vuodelta enemmän puhutaan lasten ja nuorten liikkumattomuudesta ja liikunnallisen kulttuurin rapautumisesta. Miten Seppä onnistui läpi vuosikymmenten saamaan oppilaat innostumaan koululiikunnasta?
”Suurin osa lapsista kyllä tykkää liikunnasta, ei se varmaan siitä ole kiinni. Enemmän huolena on omaehtoisen liikkumisen vähentyminen. Enää ei pelailla pihoilla, olla konkkaa tai muita”, Seppä pohtii.
Nykyisin iso osa Kari Sepän ajasta kuluu Ouluhallissa, sillä hän on AC Oulu Volleyn liigajoukkueen apuvalmentaja.
Hänelle oli tärkeää tutustua oppilaisiin yksilöinä. Se oli hyvä keino houkutella lapsia mukaan liikuntaan ja rakentaa keskinäistä luottamusta. Hän söi lounaansakin mielellään kouluruokalassa oppilaiden keskellä, vaikka ei olisi tarvinnut.
”Olen kauhean kova porisemaan lasten kanssa, höpöttelen heille kaikenlaista, omasta mielestäni hirmu hyviä juttuja, jotka naurattavat varmasti minua enemmän kuin heitä. Samalla pikkuhiljaa tutustun heihin.”
Sepän lähtökohtana varsinkin uusien ryhmien kanssa on ollut tehdä turvallinen ilmapiiri kaikille, koska liikuntatunti on monella tavalla herkkä ja paljas tilanne. Kaikkien pitäisi pystyä toimimaan ryhmässä mukana, taidoista ja taustoista riippumatta. Saa yhtä lailla onnistua ja epäonnistua.
”Siihen pyrin alusta lähtien, että kaikki uskaltavat olla mukana ja antavat toisten olla sellaisia kuin ovat”, Seppä sanoo ja huomauttaa, että tähän kiinnitetään nykyisin paljon huomiota myös aikuisten urheilujoukkueiden pukukopeissa.
Rohkeasti uusia lajeja
Seppä on ollut myös innokas kokeilemaan koululiikunnassa erilaisia lajeja. Häneen on joskus henkilöity rappiksena Oulunsalossa tunnettu laji, vapaamuotoinen katusähly, jonka uskotaan luoneen pohjaa oulunsalolaisten myöhemmälle menestykselle salibandyn ja kaukalopallon valtakunnallisissa koululiikuntaliiton kisoissa. Seppä ei kuitenkaan myönnä olevansa lajin oppi-isä vaan sanoo, että rappiksen perinteet paikkakunnan kujilla ulottuvat häntä kauemmaksi, eikä pelillä ole ollut koululiikunnassa suurta merkitystä.
”Olen kyllä pyrkinyt seuraamaan aikaani enkä juuttumaan 1980-luvulle. Onneksi vuosien varrella tuli nuorempia kollegoita, joilta sai vinkkejä uusista lajeista, ja muutenkin olen seurannut, mitä liikuntakulttuurissa tapahtuu.”
Sepän tunneilla kokeiltiinkin rohkeasti monenlaisia uusia lajeja, frisbeegolfista lähtien. Toiset todettiin hyviksi, toiset ei. Jälkimmäisissä tapauksissa Seppä myönsi rehdisti oppilaille, että pieleen meni. Silläkin tavalla rakennettiin luottamusta.
Yhdessä tekeminen oli kaiken ytimessä.
”Olen itsekin sillä tavalla pelimies, että tykkään mieluummin vaikka pelata porukassa kaksi tuntia padelia kuin käydä puolen tunnin lenkillä.”
Sepän metodeihin kuuluivat arviointipäiväkirjat, joihin hän kirjasi tarkasti muistiin jokaisen tuntinsa tapahtumat. Niiden avulla pystyi perustelemaan oppilaiden arvosanat, mutta ne myös rakensivat siltoja sukupolvien välille. Vuosikymmenten edetessä Seppä pystyi kertomaan uusille oppilailleen, usein huumorin sävyttämänä, miten heidän vanhempansa olivat hänen liikuntatunneillaan pärjänneet – lähes kaikki arviointipäiväkirjat kun ovat edelleen tallella.
Huonokuntoisuus etenee
Seppä on nähnyt aitiopaikalta, miten vuosikymmenten varrella ikäluokkien liikunnalliset valmiudet ovat muuttuneet keskimäärin huonompaan suuntaan. Edelleen on paljon aktiivisesti liikkuvia ja urheilevia lapsia ja nuoria, mutta kuilu vähän liikkuviin ja huonokuntoisiin kasvaa leveämmäksi. Se näkyy konkreettisesti muun muassa armeijan kuntotesteissä.
”Ei sitä ongelmaa yhdellä koululiikuntaliikuntatunnilla pystytä ratkaisemaan, vaikka olisi kuinka hyvä opettaja. Lähtisin liikkeelle jo alle kouluikäisten kodeista. Jos lapsia ei viedä pulkkamäkeen, uimaan tai luistelemaan, eivät he itse sitä hoksaa kysyä”, Seppä sanoo.
”Tärkeintä olisi antaa omille lapsille edes mahdollisuus innostua liikunnasta.”
Toisessa ääripäässä ovat tavoitteellisesti urheilevat lapset, joiden harjoitusmäärät ovat usein suuria jo pienestä pitäen. Seppä sanoo olevansa hieman huolissaan siitä, että he eivät pääse liikkumaan yhtä monipuolisesti kuin edeltävät sukupolvet.
”Tuntuu siltä, että rasitusvammoja on nuorilla enemmän kuin ennen. Varmaan monipuolisuus olisi hyväksi. Jos mietin entisiä oppilaitani, jotka ovat pärjänneet urheilussa hyvin, he ovat yläasteikään harrastaneet hyvin monipuolisesti eri lajeja”, Seppä sanoo.
Näitä nimekkäitä Sepän ex-oppilaita ovat esimerkiksi maajoukkuelentopalloilija Niko Suihkonen ja NHL-kiekkoilija Mikael Granlund, jonka pelipaita roikkui koululla Sepän työhuoneella.
”Miken kanssa viestitelläänkin välillä”, Seppä kertoo.
Koulusta AC Ouluun
Opettajavanhempien lapsi Seppä sanoo, ettei häntä 37 vuoden aikana harmittanut yhtenäkään aamuna lähteä kouluun töihin. Merijärven Pyhäkosken kylällä ja myöhemmin Oulaisissa varttunut ja Jyväskylän liikuntatieteellisessä opiskellut Seppä tuli 1980-luvun lopulla armeijaan Ouluun. Samalla hän pelasi lentopallon ykkössarjaa Oulunsalon Vasamassa.
”Lukioaikana jo kuljin pelaamassa OsVan poikien kanssa. Siellä oli tuttuja pelikavereita, jotka houkuttelivat, että jää vielä toiseksi vuodeksi. Sitten löytyi työpaikka Oulunsalon yläasteelta ja lukiosta”, Seppä muistelee. Nykyisin Pitkäkosken kouluna tunnetussa opinahjossa ura alkoi vuonna 1988.
Aikoinaan juniorimaajoukkueissa ja Oulun Ettassa korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Sepän elämään on eläkepäivillä palannut liigalentopallo.
Hän kertoo harkinneensa viimeisenä työvuotenaan, josko jäisi vielä puoliaikaiseksi opettajaksi, mutta kun Oulun Kiskon työtä jatkava AC Oulu Volley sai paikan lentopalloliigasta ja Sepän haluttiin jatkavan joukkueen apuvalmentajana, kalenteri oli pian aika täynnä. Liigajoukkueen harjoitukset vievät eläkeläisen ajasta tällä hetkellä kaksi aamua ja kolme iltaa arkisin sekä viikonloput päälle, ja vieraspelireissuja on arkisinkin.
”Olen vähän tämmöinen joo-joo-mies”, Seppä kuittaa nauraen nykyisen roolinsa joukkueessa. Joukkueen pelaajat ovat kutsuneet häntä myös guruksi. Sepällä on lentopallokokemusta pelaajana tai valmentajana käytännössä kaikilta sarjatasoilta, joten leikkimielisessä arvonimessä lienee jotain pohjaa.
”Joukkueessa on kolme entistä oppilastani. Ei opettajan taustasta tässä ainakaan haittaa ole”, Seppä tuumii.
AC Oulu Volleyn ensimmäinen kotiottelu liigassa lauantaina 20. syyskuuta Ouluhallissa kello 17 TuTo Volleyta vastaan.