Vapaaehtoistyö mielenterveyden parissa on mielekästä ja tärkeää – yhteishenki takaa, ettei kukaan ei jää yksin
Niina Prykäri (vas.) ja Hanne Puurunen viihtyvät työssään, joka on vaativuuden ohella antoisaa ja palkitsevaa. Kuva: Mari Rytilahti
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vapaaehtoistyö on tekijälleen antoisaa. Sen parhainta antia ovat kohtaamiset niin vapaaehtoisten, asiakkaiden kuin työkavereiden kesken. Autettavien monenlaiset elämäntilanteet tuovat silti omat haasteensa toimintaan.
Mieli Oulun seudun mielenterveys ry on itsenäinen yhdistys, jonka kattojärjestönä toimii Mieli ry. Oulun seudun mielenterveys ry:n toiminnan tavoitteena on edistää mielenterveyttä ehkäisevän mielenterveystyön avulla. Se on kaikille avoin kansalaisjärjestö.
Toiminta pitää sisällään Mieli kriisikeskus Oulun, vapaaehtoistyön sekä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen. Yhdistyksessä on kahdeksan työntekijää.
Vapaaehtoistyö jakaantuu Mieli Kriisipuhelimeen, Sekasin Chattiin sekä Laulu-Liisat ja -Lassit lauluryhmään. Kriisipuhelimessa ja Sekasin Chatissa on mukana noin 20 vapaaehtoista ja Laulu-Liisat ja -Lassit lauluryhmässä puolestaan kuusi jäsentä. Lauluryhmä vierailee palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Lisäksi vapaaehtoisia toimii HuoliTuoli-toiminnassa, viestinnän tehtävissä ja yhdistyksen hallituksessa.
Työ mielekästä ja tärkeää
Vapaaehtoistyön koordinaattorina toimii Niina Prykäri, joka on tullut Mieli Ouluun alun perin vapaaehtoiseksi kriisipuhelinpäivystäjäksi vuonna 2012. Työsuhteessa hän on ollut tähän mennessä neljä vuotta.
Mieli Oulun toiminnanjohtaja Hanne Puurunen on ollut pestissään 1,5 vuotta. Sitä ennen Puurunen on ollut pitkään töissä Oulun ensi- ja turvakodissa. Molemmat kokevat työnsä mielekkääksi ja tärkeäksi. Tämän vuoksi he ovat alun perin tulleet yhdistykseen mukaan.
Puurusen työpäivä koostuu kriisityöstä ja hallinnollisista tehtävistä. Prykäri tekee yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa. Hän kouluttaa, organisoi ja kehittää vapaaehtoistoimintaa. Molemmat päivystävät myös Mieli Kriisipuhelimessa.
”Työssämme parasta ovat kohtaamiset niin vapaaehtoisten, asiakkaiden kuin työkavereiden kesken”, Puurinen ja Prykäri sanovat.
Prykärin ja Puurusen mukaan työhön tuo haasteen se, että yhteyttä ottavien elämäntilanteet ovat hyvin moninaisia. Tämä sama asia on toisaalta myös työn rikkaus.
”Koemme tärkeänä, että voimme tarjota vapaaehtoisille työntekijöiden tuen ja lisäkoulutusta sekä työnohjauksen.”
Oma tilanne oltava vakaa
Kaikki kriisipuhelinpäivystäjäksi hakevat vapaaehtoiset haastatellaan. Halu toimia vapaaehtoisena on tärkein motiivi työhön valikoitumisessa. Oleellista on, että vapaaehtoisella on itsellään sellainen elämäntilanne, ettei hän ole läpikäymässä kriisejä. Oman elämäntilanteen täytyy siis olla vakaa.
”Tavallisen ihmisen tiedot ja taidot riittävät kriisipuhelinpäivystämisessä. Koulutus sitten tarjoaa tarvittavat työvälineet ja tiedot. Seuraava kriisipuhelinpäivystäjäkoulutus alkaa syyskuussa 2025. Haku koulutukseen on paraikaa käynnissä ja kestää niin kauan, kunnes löydetään sopiva määrä hakijoita.” Prykäri kertoo.
Vapaaehtoiset vastaavat noin puoleen Mieli Kriisipuhelimeen tulleista soitoista. Viime vuonna valtakunnan tasolla kriisipuhelimiin tuli 100 000 puhelua. Kriisipuhelimessa ja Sekasin Chattissa on vastaamassa sekä ammattilaisia että koulutettuja vapaaehtoisia ja alan opiskelijoita.
”Oulun tasolla emme pysty vastaamaan suurimpaan osaan puheluista ja viesteistä. Valtakunnallisesti Mieli Kriisipuhelimeen tuli viime vuonna noin 390 000 soittoyritystä. Yli 100 000 soittoon pystyttiin vastaamaan. Sekasin-chattiin puolestaan tulee yhteydenottoja vuosittain 150 000 –170 000. Vuonna 2024 Sekasin-chatissa käytyjen keskustelujen määrä oli yli 39 000”, Puurunen kertoo.
”Jos ajatellaan koronaepidemia-aikaa ja yleensäkin niitä aikoja, jolloin tapahtuu jotain poikkeavaa, niin kriisipuhelut lisääntyvät. Ihmiset haluavat purkaa pahaa oloaan ja ahdistustaan. Viertolan kouluampumisen jälkeen ihmisten auttamishalu heräsi ja Sekasin Chattiin tuli enemmän vapaaehtoisia mukaan”, Puurunen sanoo.
Puurunen ja Prykäri kannustavat ihmisiä hakemaan vapaaehtoiseksi kriisipuhelinpäivystäjäksi, koska työ on mielekästä ja merkityksellistä.
”Tämä työ on antoisaa ja palkitsevaa, vaikkakin vaativaa. Meillä on täällä hyvä porukka. Kukaan ei jää yksin. Täällä pääsee tekemään konkreettista auttamistyötä.”