Talviuinnin MM-kisoissa tärkeintä on kylmä vesi ja lämmin sydän
Talviuimarit kilpailevat viikon ajan maailmanmestaruuksista Raatissa, Oulujokisuistoon tehdyssä altaassa. Kuvat: Pasi Rytinki
Talviuinti urheilulajina syntyi Oulussa 20 vuotta sitten. Nyt kansainvälinen lajiyhteisö on kokoontunut jälleen Ouluun MM-kilpailuihin, ja mukana on ennätyksellisesti lähes 1800 uimaria 50 eri maasta.
”Hello, my dear friend!”
Virolaiselle Alexander Kilmetille kaikki ovat rakkaita ystäviä talviuinnin MM-kisoissa – myös nauhurin kanssa eteen tunkeva toimittaja.
Tallinnalainen lakimies häärii Oulun hyytävässä viimassa pelkissä shortseissa ja puhuu innostuneesti siitä, miten hieno tapahtuma talviuinnin MM-kisat ovat. Ne järjestettiin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten juuri Oulussa, joten kisat palaavat nyt juurilleen.
Suomalaiselle avantoon pulahtaminen ei ole juttu eikä mikään, mutta nämä ihmiset ovat tehneet siitä urheilulajin. Pakko kysyä: miksi?
”Ehkä olen vähän hullu, ja täällä on samanlaisia ihmisiä”, Kilmet sanoo nauraen.
”Uin Tallinnassa melkein joka päivä. Asun lähellä Itämerta, joten käyn meressä uimassa.”
Tallinnalainen Alexander Kilmet rakastaa avantouintia ja saunomista.
Kilmet kiittelee vuolaasti oululaisia kisajärjestäjiä. Edelliset MM-kisat järjestettiin kaksi vuotta sitten Tallinnassa, ja Kilmet oli mukana vapaaehtoisena. Siellä tehtiin Guinnessin ennätysten kirjaan päässyt viestiuinnin pituusmaailmanennätys, jota yritetään rikkoa Oulussa perjantaina.
MM-kisat ovat kasvaneet 20 vuoden aikana huomattavasti, mutta tapahtumassa on silti yhteisöllisyyden tuntua: talviuimarit ovat kuin yhtä suurta perhettä.
”Täällä on hyvin kuuluisia uimareita, kuten (chileläinen avovesiuimari) Barbara Hernandez. On iso joukkue Argentiinasta, iso joukkue Puolasta. Meitä on Virosta 20 henkeä”, Kilmet luettelee ja siirtyy saunaan ystäviensä joukkoon.
Leppoisa laji
MM-kisoihin on saapunut lähes 1800 uimaria noin 50 eri maasta, ja he kilpailevat Raatin rantaan tehdyssä 25 metrin pituisessa altaassa. Normaalien uintikisojen tapaan on monia eri mittaisia matkoja, uintityylejä ja ikäsarjoja. Pisimmät uintimatkat ovat 450 metriä.
Tämä on siis aito urheilukilpailu, mutta heti ensimmäisen kilpailupäivän aamupäivän aikana tulee selväksi, että ryppyotsaisuus ei kuulu lajiin. Sää on luvalla sanoen melko kauhea: pakkasta on kymmenkunta astetta ja vaakasuora lumisade pieksää naamaa. Sähköjenkin kanssa on ongelmia, sillä aamulla on epähuomiossa ajettu traktorilla johdon päältä.
Kisat uidaan 25 metrin mittaisella radalla. Pisin uintimatka on 450:n metrin kestävyysvapaauinti.
Yhdessä miesten perhosuinnin 25 metrin lähdössä lähtölaukaus ei kuulu normaalisti. Osa kilpailijoista lähtee uimaan, suurin osa jää paikoilleen ihmettelemään. Vilu meinaa tulla, mutta hermot eivät mene kellään. Lopulta starttiin jääneet uimarit ohjataan palaamaan pukukoppiin. Heille annetaan uusi yritys myöhemmin, kun muutama erä on uitu välissä.
”Ihmiset ovat tottuneet siihen, että näissä kisoissa on liikkuvia osia eikä aina voi tietää, mitä tuleman pitää. Kaikki osaavat suhtautua siihen inhimillisesti, koska lajiin kuuluvat spontaanit jutut”, sanoo kisojen henkilöstöpäällikkönä toimiva Oulun Talviuimarit ry:n puheenjohtaja Salla Lamminpää.
Aitoa talviuintia
Lamminpää toteaa, että kansainväliset uimarivieraat saavat Oulussa tilaisuuden tutustua talviuintiin aidoimmillaan.
”Monessa maassa Euroopassakin joudutaan tekemään allas ponttoneista, kun ei siellä ole tällaisia olosuhteita, että voitaisiin leikata jäähän allas. Tämä on todella eksoottista useille kilpailijoille. Kun tullaan Argentiinasta tai Marokosta, niin moni näkee luntakin ensimmäistä kertaa.”
Kisa-allasta pitää välillä puhdistaa jääsohjosta.
Kisajärjestelyt ovat sujuneet muuten hyvin, mutta Merikosken ohijuoksutukset aiheuttivat kilpailujen alla paljon ylimääräistä työtä.
”Juuri kun allas oli saatu leikattua, sieltä alta alkoi puskea todella isoja jäälohkareita. Niiden poistamiseen meni tupla-aika suunniteltuun nähden, ennen kuin saatiin allas taas tyhjennettyä.”
”Muuten on kyllä saatu ’töpinää tossun alle’ -tyylillä hoidettua järjestelyt hyvin.”
Lamminpää kertoo, että Oulun kisat ovat selvästi kaikkien aikojen isoimmat talviuinnin MM-kisat.
”Myös pitkän matkan uimareita eli 450 metrin ja 200 metrin uimareita on ilmoittautunut enemmän kuin koskaan ennen.”
Kilpailijoista voi huomata, että osa on treenannut tosissaan, osa ehkä vähemmän. Mukana on esimerkiksi Alankomaiden Suomen-suurlähetystöstä koottu joukkue suurlähettiläs Simon van der Burgin johdolla.
Kylmäaddikti Lontoosta
Lontoosta kisoihin saapunut Corinne Retz pujahtaa 100 metrin rintauintikisansa jälkeen telttasaunaan. Kilpailijoille on alueella teltta- ja konttisaunoja sekä tiettävästi maailman suurin jääsauna, jota toki yleisökin voi kokeilla.
Saunasta tultuaan Retz kertoo olevansa ensimmäistä kertaa MM-kisoissa. Häneltäkin on pakko kysyä: miksi?
”Kiinnostuin asiasta luettuani tutkimuksesta, jossa selvitettiin kylmävesiuinnin terveysvaikutuksia. Siinä kerrottiin, että kylmä vesi voi auttaa Alzheimer-potilaita. Se herätti kiinnostukseni, sillä äidilläni on Alzheimerin tauti”, Retz kertoo.
Lontoolainen Corinne Retz kertoo saavansa kylmästä vedestä euforisen olon.
”Mutta totuus on, että olen cold junkie, koukussa kylmään! Kylmästä vedestä saa uskomattoman hyvänolontunteen, aivot menevät kuin euforiaan siksi aikaa, kun on vedessä.”
Retz kertoo käyvänsä uimassa 40 minuutin päässä Lontoosta olevassa Taplow-tekojärvessä. Englannin talvikin voi olla kylmä, mutta Oulu on silti uudenlainen kokemus.
”Näin kylmässä vedessä en ole luultavasti ennen ollut.”
MM-kisat jatkuvat Raatinsaaressa koko viikon, ja yleisöllä on vapaa pääsy tapahtumaan.