Sairaalassa toteutettava varhaiskasvatus tukee kehitystä ja antaa iloa: Niin kauan kun ollaan elossa, eletään täysillä

Oulun yliopistollisessa sairaalassa tarjotaan esiopetusta pitkäaikaissairaille lapsille. Toiminta on Kastellin monitoimitalon päiväkodin alaista ja sitä toteutetaan osastoilla, pääasiallisesti yksilöopetuksena. Viime syksynä alkanut opetus- ja kulttuuriministeriön hanke varhaiskasvatuksen kehittämisestä sairaalassa on mahdollistanut osallistumisen varhaiskasvatukseen myös 1–5-vuotiaille lapsille.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoitteet sairaalassa ovat samat kuin päiväkodissa, mutta niiden toteutus räätälöidään kunkin lapsen terveydellisen tilanteen mukaan. Lapsi säilyy osana omaa päiväkotiryhmää, josta opetussuunnitelmat ja tavoitteet välitetään sairaalassa toimiville opettajille.

”Teen tiivistä yhteistyötä sairaalakoulun opettajien kanssa, mutta vastuualueena minulla on esiopetusikäiset lapset. Pääsääntöisesti toimin lapsen potilashuoneessa tai osastojen leikkihuoneissa”, kertoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sarianne Karjalainen.

Outi Hilakivi aloitti sairaalassa varhaiskasvatuksen erityisopettajana viime syksynä. Hänen vastuullaan ovat 1–5-vuotiaat lapset. Hilakiven ja Karjalaisen työnkuvat poikkeavat jonkin verran siitä, mitä he tekisivät tavallisessa päiväkodissa työskennellessään, vaikka muuten työ on sisällöltään samanlaista.

”Meidän tehtävänämme on keskittyä olemaan lapsen kanssa: leikimme, touhuamme ja teemme tehtäviä yhdessä, mutta perushoitoon, kuten syömiseen, pukemiseen ja vaipanvaihtoon emme osallistu. ”, Hilakivi kertoo.

Yllätykselliset päivät

Varhaiskasvatusta ja esiopetusta annetaan OYSissa kahdella osastolla, johon kuuluvat sisätauti-, veri- ja syöpätautien yksiköt sekä kirurgian- ja neurologian yksiköt. Lapset viettävät osastoilla eri pituisia ajanjaksoja. Joku saattaa käydä päivämutkan ja toisen hoito vaatii useamman kuukauden läsnäolon. Tämä tuo jokaiseen päivään omat erityispiirteensä, koska toiminnan tarkka ennakkosuunnittelu ei ole mahdollista.

”Varhaiskasvatuksessa tiesi aina suurin piirtein, mitä päivä sisältää ja mitä siellä on vastassa. Täällä päivät vaihtelevat. Kun tullaan aamulla töihin, käydään katsomassa, ketä on paikalla. Siellä voi olla useampi lapsi tai vain pari. Aina opetustuokio ei mahdu lapsen päiväohjelmaan, sillä kaikki hoidolliset toimenpiteet menevät luonnollisesti etusijalle”, sanoo Hilakivi.

”Kun aamulla menen tapaamaan lapsia, en tiedä kuin nimen ja iän. En tiedä, puhuuko hän suomea tai onko hänellä ylipäätään kieltä vai käyttääkö kommunikointivälineitä. Siinä vaiheessa lapselle on saatettu tehdä jo toimenpiteitä ja hänellä saattaa olla kipuja, joten se vaatii vahvaa ammattitaitoa saada lapsi hoksaamaan, että tämän ihmisen kanssa tehdään niitä mukavia juttuja”, Karjalainen lisää.

Jo yksikin ilon hetki ja mielekäs tekeminen voi olla juuri se, mistä lapsi saa uusia voimia jatkaa eteenpäin.

Opetus- ja ohjaustuokiot ovat olleet asiakaspalautteiden mukaan erittäin tervetulleita, ja niistä on paljon iloa ja hyötyä niin lapsille kuin aikuisillekin. Vaikka kohtaamiset lapsien kanssa voivat olla satunnaisia, molemmat naiset ovat yhtä mieltä siitä, että pienissäkin hetkissä piilee suuri merkityksellisyys.

”Joku saattaisi ajatella, että mitä hyötyä on lyhyestä kohtaamisesta. Kukaan ei voi kuitenkaan määrittää, mikä on näissä tilanteissa tärkeää ja hyödyllistä. Jo yksikin ilon hetki ja mielekäs tekeminen voi olla juuri se, mistä lapsi saa uusia voimia jatkaa eteenpäin”, painotta Karjalainen.

Koko perheen tukena

Lapset, jotka sairastavat pidempään, eivät palaa hoitojaksojen välissä omaan päiväkotiryhmään ja infektioriskin vuoksi tapaamiset kotonakin ovat rajoitettuja. Sairaalajaksoilla vanhemmat ovat usein ympärivuorokautisesti lapsen kanssa.

Pedagogisen työn lisäksi opettajien arkeen kuuluu perheiden rinnalla kulkeminen.

”Huoltajat säätelevät omia tunteitaan lasten läsnä ollessa. Senkin takia on meidän hyvä mennä välillä olemaan lapsen kanssa, että vanhemmat pääsevät vaikka käymään kaupassa, soittamaan puhelun ystävälle tai menemään kahvihuoneeseen saamaan vertaistukea”, Karjalainen toteaa.

”Yksi toiminnan tehtävistä on tietynlaisen normaaliuuden tuominen. Vanhempien fokus on sairastamisessa ja huoli on jatkuvasti läsnä. Varhaiskasvatustyön ansiosta vanhempien ei tarvitse miettiä oppimista vaan se on meidän vastuullamme”, Kastellinen monitoimitalon päiväkodinjohtaja, sekä esihenkilönä työskentelevä Katja Pirttikoski sanoo.

Opettajat kertovat, että luottamuksellinen suhde vanhempiin on syntynyt luonnostaan.

”Olemme helposti lähestyttäviä ja neutraaleja, koska meillä ei ole hoitosuhdetta emmekä tee hoitoa koskevia päätöksiä. Vanhemmilla ei ole mitään velvoitetta kertoa meille lapsen asioista, mutta usein syntyy hyvin luottamuksellinen suhde”, Hilakivi kertoo.

”Jos ajatellaan, että joen yllä olisi silta, niin me olemme siellä sillan toisessa päässä, ja kuljemme toisella rannalla perheen mukana”, Karjalainen lisää.

Katseet tulevaisuudessa

Pienet lapset, joilla on pitkäaikaissairaus, eivät välttämättä ole ehtineet aloittaa varhaiskasvatusta ennen sairastumista. Koska sairaalajaksojen aikaan muut terapiat jäävät tauolle ja ihmiskontakteja joudutaan rajoittamaan, saattaa lapsi jäädä pitkäksi aikaa vaille toisten lasten seuraa.

”Välillä tuntuu haastavalta se, että vaikka voin tuoda ammatillisen osaamisen, en voi tarjota niitä hetkiä, mitä lapsi kokisi leikkiessään toisten lasten kanssa. Sairaalassa koetut, lyhyetkin yhteiset hetket muiden lasten kanssa ovat tärkeitä. Jo hyvin pieni lapsi osaa katsoa, että tuolla toisellakin näkyy tippaletku tai hänelläkään ei ole hiuksia”, Karjalainen kuvailee.

Katsomme tulevaisuuteen, että missä ollaan sitten kun sairaus on selätetty, ettei lapsella ole sitten niin paljon kirittävää.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoitteena on pitää huolta, että lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät vaikka hän ei pysty osallistumaan varhaiskasvatukseen.

”Katsomme tulevaisuuteen, että missä ollaan sitten kun sairaus on selätetty, ettei lapsella ole sitten niin paljon kirittävää. Vaikka vanhemmat elävät siinä hetkessä, me katsomme tulevaisuuteen”, Karjalainen painottaa.

”Jos on varhaiset vuodet sairaalassa tai pienessä piirissä kotona, kyllä siinä on vaara jäädä paitsi monesta asiasta. Kun pystytään tukemaan kasvua ja oppimista sairaalassa olon aikana, on se iso asia lapsen oppimisen kannalta”, lisää Pirttikoski.

Niin kauan eletään sataprosenttisesti ja katsotaan tulevaan, kun ollaan elossa.

Positiivista palautetta

Esiopetuksen tarjoaminen sairaalaolosuhteissa on lakisääteistä, mutta velvoitetta varhaiskasvatuksen tarjoamisesta ei ole vielä kirjattu lakiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön hanke varhaiskasvatuksen kehittämisestä sairaalassa on ollut käynnissä puoli vuotta Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta ja merkitystä sairaalaoloissa.

”Asiakaskohtaamisten määrä on todella suuri ja palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista. Vanhemmat ovat iloisesti yllättyneitä, että tämmöistä toimintaa järjestetään. Opettajat ovat osastoilla hyvin odotettuja henkilöitä. Myös hoitohenkilökunta on huomannut työn merkityksen lapsen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja oppimisessa”, Pirttikoski kertoo.

Lapset elävät täysillä hetkessä ja siitä meidän aikuistenkin tulisi ottaa mallia.

Puolitoistavuotinen hanke päättyy tämän vuoden lopussa, ja Oulussa on tarkoituksena testata sitä ennen etävälitteistä varhaiskasvatusta, jossa lapsi pääsisi etäyhteyden avulla osallistumaan esimerkiksi oman ryhmänsä toimintatuokioihin ja tutustumaan muihin lapsiin.

”Yhteys omaan ryhmään on tärkeää. Näin mekin tiedämme entistä paremmin, mitä päiväkodissa tehdään päivittäisellä tasolla. Toivottavasti varhaiskasvatuksen tarjoaminen sairaalassa kirjattaisiin myös lakiin”, Pirttikoski sanoo.

Naiset näkevät päivittäin työnsä merkityksen lapsille ja perheille.

”Niin kauan eletään sataprosenttisesti ja katsotaan tulevaan, kun ollaan elossa. Tässä työssä iloitaan jokaisesta kohtaamisesta, pienistä onnistumisista ja positiivisista kokemuksista. Lapset elävät täysillä hetkessä ja siitä meidän aikuistenkin tulisi ottaa mallia”, toteaa Karjalainen.