Vauvakahvila tukee erityis­lasten vanhempia vauva-arjen haasteissa

Erityisvauvakahvila Special Baby on toiminut neljä vuotta Vauvatalossa Oulun ensi- ja turvakodin tiloissa Intiössä.  Vanhemmat voivat tulla vauvakahvilaan alle kaksivuotiaiden lasten kanssa. Kahvilassa käytetään myös tukiviittomia.

Myös maahanmuuttajat ovat tervetulleita mukaan, jos heillä on erityistä tukea tarvitseva vauva.

Erityisvauvalla on jotain normaalista poikkeavaa kehityksessä, mutta ei välttämättä vielä diagnoosia.

”Kun vauva syntyy, pystytään joskus heti toteamaan, että vauvalla on erityisen tuen tarpeita, esimerkkinä vaikkapa vauvat, joilla on Downin syndrooma. Joskus vanhemmalla on tunne siitä, että lapsella on jotain erityistä, että kaikki ei ole hyvin, mutta vielä ei tiedetä mistä on kyse”, selittää vastaava perhetoiminnan kehittäjä Salla Jämsén Oulun seudun omaishoitajat ry:stä.

”Vanhemmilla voi olla diagnoosin kanssa hämmennystä ja kriisi. Lisäksi vuorovaikutus vauvan kanssa voi olla haastavaa.”

Monelle voi myös tulla yllätyksenä, että erityisvauvan hoitajakin voi olla omaishoitaja, jolla on oikeus omaishoitajan tukiin ja lomiin.

Erityislapsi muuttaa kaiken

Essi Alamommo on erityislapsen äiti, jolle erityisvauvakahvila oli kaksi vuotta tärkeä tuki vauva-arjessa. Hän näki kahvilan mainoksen OYSissa ja sai turvallisen tunteen paikasta.

”Menin vauvakahvilaan siskon kanssa, koska jännitin niin paljon. Sain sieltä tosi paljon: tulin nähdyksi, sain vertaistukea ja huomasin, etten ole ainoa, joka elää hankalien ajatusten kanssa. Oli ihanaa, että oli paikka minne mennä ja jossa hoitotoimenpiteitä pystyi tekemään rauhassa ja niihin suhtauduttiin normaalisti. Myös lapselle muiden ihmisten ja muiden lasten näkeminen oli tärkeää, mehän jouduimme muuten rajoittamaan menemisiämme hygieniasyistä.”

Alamommo kertoo, että erityisvauvan vanhempana elo on jatkuvaa vuoristorataa.

”Sen tietää, kun on rauhallinen kausi, että kohta tulee taas jotain, on se sitten uusi diagnoosi, pitkittynyt sairaalareissu tai pitää tapella jostain tuesta tai oikeuksista, joiden pitäisi olla selvä juttu, esimerkiksi elintärkeiden hoitotarvikkeiden saanti. On myös todella yksinäistä, varsinkin näin harvinaissairaan lapsen vanhempana voi olla vaikea löytää vertaistukeakaan. Vaikka ympärillä on paljon läheisiä, kukaan ei tiedä, millaista elämä oikeasti on”, kertoo Alamommo.

”Se myös rajoittaa elämää, kun lapsen kanssa ei voi ulkoilla talvella eikä voi jättää lasta kenellekään, ei edes mummolaan. Erityislapsen äitiys on jatkuvaa stressitilassa elämistä, huolta ja suurta rakkautta. Se on pienistä iloitsemista. Erityislapsen äitinä en ole vain äiti, vaan oman lapsen oikeuksien puolesta puhuja, omaishoitaja, hoitaja, lääkäri, terapeutti ja paljon muuta.”

Alamommo lisää, että erityislapsen äitiys on muuttanut hänet täysin.

”Prioriteetit, tulevaisuuden suunnitelmat, sosiaalinen elämä, selviytymiskeinot, kaikki nämä ovat muuttuneet. Mitään ei pidä itsestäänselvyytenä ja on kiitollinen pienistäkin asioista ja hetkistä.”

Myös yksilöllistä tukea

Kävijöille ilmainen erityisvauvakahvila etsii nyt uusia vauvaperheitä mukaan kohtaamisiin.

Vauvatyönasiantuntija Irja Tarkiainen kertoo, että Vauvatalolla järjestetään stressiä vähentävää toimintaa, sillä pitkäkestoinen stressi vaikuttaa sekä vanhempiin että vauvoihin. Myös luontovaikutusten voimaan on havahduttu.

”Haluamme antaa ilon hetkiä vauvan kanssa, pysähtyä ihanien asioiden äärelle, joita jokaisessa vauvassa ja vanhemmassa on olemassa.”

Tarkiainen ja Jämsén muistuttavat, että he tapaavat mielellään vanhempia myös henkilökohtaisesti yksilöllisen tuen merkeissä. Myös koko perhe voi osallistua kahvilatapaamisiin.