Lastenkulttuurikeskus Kotilo avataan perjantaina – esiin nostetaan oululaisten lasten ajatukset ja toiveet
Kotilon tuottaja-kuraattori Meri Kallio toivoo, että Ystävyyden talo -näyttely puhuttelee myös aikuisia, jotka voisivat hänen mielestään kuunnella lapsia enemmän esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa. Vieressä oleva maja kuuluu Joel Karppasen tilaustyönä tekemään installaatioon. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun uuden Lastenkulttuurikeskus Kotilon avajaisia vietetään perjantaista alkaen kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisviikonloppuna. Kotilon keskeinen arvo on, että lapset saavat aina itse olla mukana suunnittelemassa ja tekemässä asioita.
Keskustakirjaston Saaren neljännen kerroksen ovella olisi jo torstaina halukkaita tulijoita tutustumaan oululaisen lastenkulttuurin uuteen ylpeyden aiheeseen, Lastenkulttuurikeskus Kotiloon, mutta yleisö joutuu odottamaan sen avautumista vielä perjantaihin asti.
Lastenkulttuuripäällikkö Minna Halonen kertoo, että Kotilossa ollaan valmiita ottamaan vastaan avajaisviikonlopun vieraat – joihin kuuluu myös tasavallan presidentti Alexander Stubb – vaikka joitakin kalusteita ja leluja avajaisviikonloppuun ei ehditä saada.
Vuodesta 2003 lähtien kulttuuritalo Valveella toiminut Oulun lastenkulttuurikeskus on saanut Saaren neljännestä kerroksesta käyttöönsä neljänsadan neliön tilat, jotka on jaettu kahtia olohuone- ja aulatilaan sekä galleriatilaan.
Olohuonetila on kirjaston aukioloaikojen mukaan käytössä myös silloin, kun näyttelytilat ovat kiinni eikä Kotilossa ole henkilökuntaa. Perheille sopiva viihtyisä oleskelu- ja kohtaamispaikka nousi Halosen mukaan selvästi esiin, kun kaupunkilaisten toiveita kartoitettiin Kotilon suunnitteluvaiheessa.
Kotilon olohuoneen värimaailma on vihreä. Kalustus on vielä hieman kesken, ja lelujakin on myöhemmin luvassa.
Kotilo tuo lastenkulttuurikeskuksen toimintaan paljon uutta.
”Olemme tähän asti erikoistuneet sanataiteeseen, elokuvakasvatukseen ja kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämiseen. Nyt kun saimme kulttuuripääkaupunkivuoden siivittämänä tämän oman uuden tilan lastenkulttuurille, mukaan tulee uudeksi painopistealueeksi myös mediataide. Sen mahdollistaa laadukas av-laitteisto galleriatilassamme”, Halonen kertoo.
Ympärivuotisesti omassa käytössä olevat tilat mahdollistavat lastenkulttuurikeskukselle entistä laajemman ja monipuolisemman toiminnan. Halonen huomauttaa, että esimerkiksi Lumotut sanat -sanataidefestivaalia on järjestetty Valveella keväisin kuuden viikon mittaisena näyttelytuotantona, mutta nyt sanataidetta pystytään tarjoamaan lapsille omassa galleriassa paljon enemmän.
”Meillä on myös koko keskustakirjasto Saaren tilat käytössä. Esimerkiksi Kotilon viereisissä Simpukka- ja Rapu-tiloissa voi kokoontua sanataiteen perheryhmiä.”
Lastenkulttuuripäällikkö Minna Halonen (oik.) ja tuottaja-kuraattori Meri Kallio haluavat, että lasten näkemykset ja toiveet näkyvät kaikessa Kotilon toiminnassa.
Kotilon tuottaja-kuraattori Meri Kallio kertoo, että galleriatilaan on suunniteltu tulevan vuosittain kaksi suurta näyttelyä, joista toinen on jokavuotinen Lumotut sanat -sanataidekokonaisuus. Avajaisvuonna kevätkauden näyttely on perjantaina avattava Ystävän talo, joka palaa Kotiloon uudelleen ensi syksynä. Suurten tuotantojen ohessa on pienempiä näyttelyitä, joita voidaan tuottaa myös talon ulkopuolelta.
Halosen mukaan Kotilon keskeinen arvo on se, että lapset saavat aina olla itse mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa sisältöjä ja toimintaa, mikä näkyy vahvasti Ystävän talo -avajaisnäyttelyssä ja siihen liittyvässä The Book of Oulu -kirjaprojektissa, johon osallistui noin kaksisataa lasta Oulun alueelta. Näyttelyssä ja perjantaina julkaistavassa kirjassa tuodaan esille lasten ajatuksia ja kokemuksia kotikaupungistaan – millainen Oulu on ja millainen se heidän mielestään voisi olla.
Torstaina Ouluun saapuneet brittitaiteilijat Beckie Darlington ja Andy Field näkivät ensimmäistä kertaa oululaislasten kanssa tehdyn projektin lopputuloksen painettuna kirjana.
Ystävän talo -näyttely perustuukin The Book of Oulu -kirjaan, joka toteutettiin brittitaiteilijoiden Beckie Darlingtonin ja Andy Fieldin konseptin pohjalta yhdessä oululaislasten kanssa. Kirjan kuvituksen suunnitteli Johanna Ilander, jonka työt ovat keskeisessä roolissa myös näyttelyssä.
”Näyttely johdattaa lasten Ouluun. Kaikki esillä olevat tarinat ja teokset pohjautuvat lasten omiin kokemuksiin ja haaveisiin. Samalla tavalla kuin kirjassa yhdistyvät lasten todellisuus ja mielikuvitus, leikki, pelot ja toiveet, myös näyttelyssä pääsee leikittelemään sillä, mikä on lasten omaa kokemusta ja mikä mielikuvitusta”, Meri Kallio kertoo.
Joel Karppasen installaatiossa näyttelykävijä voi lähettää majasta toiseen äänilahjoja ystävälleen tai ystävää kaipaavalle. Meri Kallio todistaa, että majaan mahtuu aikuinenkin.
Yksi osa neljään teemaan jaettua Ystävän talo -näyttelyä on mediataiteilija Joel Karppasen toteuttama samanniminen, vuorovaikutteinen tilausteos, joka on myös toteutettu yhteistyössä lasten kanssa. Installaatio koostuu kahdesta majasta, videoteoksesta sekä näyttelyn kävijöiden reaaliajassa synnyttämästä, jatkuvasti muotoutuvasta ja kerrostuvasta äänimaisemasta.
”Joel on halunnut luoda teoksellaan tilaa ystävyydelle ja empatialle”, Kallio määrittelee.
Vuorovaikutteisessa teoksessa kävijä voi lähettää ystävälleen tai läheiselleen majasta toiseen kulkevan ääniviestin, joka vähitellen sulautuu koko tilassa soivaan äänimaisemaan. Videoteoksessa pyörivän historiallisen kuvaston myötä näyttelyssä kohtaavat 50-luvun ja nykypäivän lapset.
Lapset tekivät muovailuvahasta veistoksia asioille tai ihmisille, jotka heidän mielestään ansaitsivat veistoksen. Myöhemmin äänestettiin viisi parasta, joista tehtiin 3D-tulostukset näyttelyyn: nappulakenkä, maapallo, sänky, ystävyys ja Mikko-hevonen. Taustalla videolla 1950-luvun lapsia Joel Karppasen installaatiossa.
Kallion mukaan näyttelyä ei ole suunniteltu vain lapsilta lapsille, vaan se on tarkoitettu puhuttelemaan myös aikuisia.
Huumoria löytyy esimerkiksi lasten määritelmistä, millaisia oululaiset ovat. Lasten mukaan oululaisten hermoja koettelevat ainakin sähköpotkulaudat, hyttyset ja kalliit hinnat, mutta toisaalta jotkut heistä myös pitävät hauskaa ”ostamalla jotain tarpeettoman kalliita asioita”.
Lapset ovat määritelleet myös oululaisten onnellisuuden:
”Oululaiset ovat ihmisinä keskiverto-onnellisia. Heidän onnellisuutensa on 8,13 (asteikolla 1–10). Olemme nähneet myös alinta onnellisuutta 1, ja heillä ei valitettavasti mene kovin hyvin”, näyttelyssä kerrotaan. Oulussa pelätään lasten mukaan ilmastonmuutosta, sotaa Venäjän kanssa ja yksinoloa. Lasten omissa kokemuksissa nousee esiin toistuvasti esimerkiksi huoli liian kovaa ajavista autoista ja mopoista.
”Toivon, että kirja ja näyttely herättäisivät pohtimaan esimerkiksi sitä, minkä verran lapsia otetaan mukaan kaupunkisuunnitteluun. Sieltä nousee esiin paljon jokapäiväisiä asioita, joissa lapsia voisi osallistaa huomattavasti enemmän”, Kallio sanoo.
Lasten omat piirrokset kuvaavat heidän omia toivomuksiaan siitä, minkälainen Oulu voisi olla.
Kotilon olohuonetilassa on esillä pienempi Kotikulmilla-näyttely Johanna Ilanderin kuvituksista The Book of Oulu -kirjaan. Molemmat näyttelyt ovat avoinna 9. huhtikuuta saakka ja niihin on vapaa pääsy.
Galleriatilassa pyörii video, jossa lapset kertovat The Book of Oulu -kirjan tekemisestä. Kaksikin lasta esittää toiveen, että presidentti Alexander Stubb saisi teoksen itselleen.
”Eiköhän hän sen nyt saa”, lastenkulttuuripäällikkö Minna Halonen lupaa.
Avajaisviikonloppuna 16.–18. tammikuuta Lastenkulttuurikeskus Kotilo on avoinna perjantaina kello 13–20 ja la–su kello 10–20.
