Viestintäjohtaja Harriet Urponen vaikuttui dokumentista 2000 Meters to Andriivka, joka esitettiin Oulussa Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä.
Päätoimittaja Harriet Urponen: Sota on liian lähellä ohitettavaksi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Vaikka emme itse elä sodassa, elämme maailmassa, johon Ukrainan sodan vaikutukset ulottuvat. Siksi meillä ei ole varaa turtua, muistuttaa viestintäjohtaja Harriet Urponen.
Oulussa pysähdyttiin Ukrainan sodan todellisuuden äärelle Venäjän hyökkäyssodan vuosipäivänä 24. helmikuuta 2026, kun sotaa on käyty jo neljä pitkää vuotta.
Emme pysähtyneet vain otsikoiden tai uutiskuvien tasolla, vaan istahdimme elokuvateatteriin ja pääsimme näkemään hyvin totuudenmukaista kuvaa Ukrainan eturintamalta. Dokumenttielokuva 2000 Meters to Andriivka toi sodan niin lähelle, että etäisyys katosi. Sodan julmuus, mutta myös ukrainalaisten sitkeys, rohkeus ja inhimillisyys tulivat iholle tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata.
Joku sanoi elokuvan jälkeen, että melkein pystyi tuntemaan bunkkerin tuoksun. Ajatus jäi mieleeni. Se kertoo paljon siitä, kuinka voimakkaasti elokuva rikkoi sen suojakerroksen, jonka me usein rakennamme ympärillemme jaksaaksemme arkea.
Ja ehkä juuri siinä piilee tämän hetken suurin haaste: me turrumme.
Uutiset sodasta ovat jatkuneet jo vuosia. Otsikot vilisevät, kuvat vaihtuvat, ja mieli oppii suojaamaan itseään. Sota alkaa tuntua kaukaiselta, vaikka se ei ole lakannut olemasta todellisuutta yhdellekään niistä ihmisistä, jotka sitä elävät joka päivä.
Oulun kaupunginjohtaja Ari Alatossava oli mukana Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä järjestetyssä elokuvanäytöksessä. Kuva: Harriet Urponen
Näytös järjestettiin Venäjän hyökkäyssodan vuosipäivänä solidaarisuuden osoituksena Ukrainalle yhteistyössä Oulun kaupungin, Kalevan ja Finnkinon kanssa. Ajankohta muistutti siitä, että sota on totta juuri nyt miljoonille ihmisille.
Oulun kaupunginjohtaja Ari Alatossava muistutti, että me suomalaiset ymmärrämme ukrainalaisten tilannetta oman historiamme kautta. Isoisien ja isoäitien kokemukset kertovat, mitä tarkoittaa taistella kodin, kulttuurin ja vapauden puolesta. Tuki Ukrainalle ei ole hetkellistä, eikä sen pitäisi olla sitä myöskään meidän mielissämme.
Elokuvan jälkeinen paneelikeskustelu antoi sodalle kasvot. Rintamalta, siviilien arjesta ja vapaaehtoistyöstä puhuneet asiantuntijat ja auttajat muistuttivat, että sodassa on kyse ihmisistä. Henkisestä kestävyydestä, toveruudesta, arjen rutiineista ja pienistä teoista, joilla jaksetaan seuraavaan päivään.
Erityisesti jäi mieleen ajatus siitä, että pienikin apu on merkityksellistä. Ja samalla se, että sodan jäljet eivät katoa rauhan myötä. Edessä ovat miinanraivaus, jälleenrakennus ja pitkä henkinen toipuminen.
Me emme elä sodassa. Elämme maailmassa, johon sodan vaikutukset ulottuvat. Siksi meillä ei ole varaa turtua. Ei katsoa ohi. Ei ajatella, että tämä koskee jotakuta toista.
Pysähtyminen on joskus vaikeaa. Mutta juuri siksi se on tarpeen.
Slava Ukraini!
