Vauhdikas Adalmiinan helmi hurmaa Hupisaarten kesäteatterilla

Taustalta kuuluu veden solinaa ja lintujen kaunista laulua. Tuuli havisuttaa puiden lehtiä.  Tunnelma on juuri oikea. Alkamassa on satunäytelmän Adalmiinan helmi ensi-ilta Hupisaarten kesäteatterilla 1. kesäkuuta. Se avasi Hupisaarten kesäteatterin monipuolisen ohjelmiston.

Ohjaajat Heidi Maria Huotari ja Jenni Ronkainen ottivat ilolla vastaan tarjouksen ohjata Hupisaarten kesäteatterin lavalle. Paikka ja teatteri ovat hienoja ja sijainti keskeinen. Zachris Topeliuksen Adalmiinan helmi oli työparille lopulta helppo valinta.

“Jenni ehdotti Adalmiinan helmeä, ja yhteinen ajatus näytelmästä kasvoi nopeasti. Jenni oli ihastunut Anna Krogeruksen näytelmätekstiin ja satu oli minulle lapsena tärkeä. Kumpikin oli heti sitä mieltä, että tämä tehdään”, Heidi Maria Huotari kertoo.

Hyväntuulinen näytelmä hurmaa kaikenikäiset

Tarinassa nähdään kuningas (Anni Koivisto), kuningatar (Essi Vainio), prinssi (Elisa Leppänen) ja haltiattaria (Anna-Leena Salmijärvi ja Maria Antola). Mukana on myös taikuutta ja lumoa niin kuin hyvässä prinsessasadussa kuuluukin olla.

Vauhdikas näytelmä vie heti mukanaan, ja kaikilla oli ensi-illassa hauskaa lapsista ikäihmisiin. Toteutuksesta huokuu tekemisen ilo, joka välittyy yleisöön. Toteutus on huolella ja ammattitaidolla tehty lavastuksesta pukuihin.

Hyvä tarina, oivaltava kerronta sekä nuorten näyttelijöiden raikas ja taitava roolityö on iloista seurattavaa. Tarkkaavainen katsoja hoksaa kerronnasta paljon pieniä ja hienovaraisia piloja. Silmäniskuja ja lempeitä yhteiskunnallisia piikkejä on miltei kuin Pixarin animaatioissa. Aikuisille suunnattuja mauttomia pikkutuhmuuksia ei kuitenkaan tarvitse pelätä.

Hellävarainen sovitus nykyaikaan 

Topeliuksen sadun modernisointi on alkutekstin henkeä kunnioittava. Rakastetun satusedän vuonna 1856 kirjoittama tarina on yllättävän moderni. Dramatisoija Krogerus on kuitenkin pyyhkinyt päältä pois uskonnollisuuden, vanhojen satujen sukupuolirooliodotukset ja muut ajan tuomat pölyt.

Lapsena Adalmiina (Iina Aalto) leikkii Disneyn Frozenia, rasittava somepersoona (Iina Aalto) tekee työtään ja pääministeri Sanna Marin (ääni Jenni Ronkainen) vierailee kruunun sovituksessa etänä.

Teini-ikäinen Adalmiina (Laura Suvala) kohtaa metsässä itse satusetä Topeliuksen, näytelmän kertojan, ja tokaisee: “Milloin käytettiin kertojia? Joskus 1800-luvulla?!” Neiti haluaa kertoa itse oman tarinansa.

“Ajattelin, että uusi sovitus olisi tosi moderni ja villi, mutta Krogeruksen uudistus on hyvällä tavalla alkutekstille uskollinen – ei ollenkaan tunkkainen”, Huotari kertoo.

Lopussa siis jännitetään prinssin, prinsessan ja puolen valtakunnan kohtaloa, vaikka näytelmä on myös räväkkä ja kantaaottava kasvutarina.

Ulkoilma tuo omat mausteensa

Suomen arvaamaton kesä ja luonnon äänet ovat haasteita ulkoilmateatterissa. Linnutkaan eivät osaa arvostaa kulttuuria pesimäaikaan.

“Olemme joutuneet väistelemään lintujen hyökkäyksiä sekä ohjaamaan lenkkeilijöitä ja skeittareita sivummalle. Myös Raatin otteluista vettä pitkin selkeästi kantautuvat äänet ovat välillä pilanneet tunnelman.”

“Toisaalta täällä on hyvät puitteet – varastot ja suihkut sekä katettu näyttämö. Joskus olemme esiintyneet ponipihalla sateessa”, Huotari ja Ronkainen nauravat.

Haasteiden lisäksi luonto tarjoaa myös mahdollisuuksia.

“Metsässä tapahtuvissa kohtauksessa kuulemme aitoja luonnon ääniä: linnun laulua ja veden solinaa”, Ronkainen kertoo ulkoilmateatterin eduista.

Kaikki ulos teatteriin!

Oulun ylioppilasteatterin järjestösihteeri Ari-Matti Lappalainen toivoo, että ihmiset lähtisivät taas katsomaan teatteria.

“Koronarajoitusten purkamisen jälkeenkin yleisömäärät ovat pysyneet pieninä. Ehkäpä ihmiset tottuivat pysymään kotona ja keksivät muuta tekemistä koronasulkujen aikana. Nyt toivomme, että tämä näytelmä saa ihmiset liikkeelle”, Lappalainen miettii.

Lappalaisen toiveeseen on helppo yhtyä. Vauhdikas, hauska ja oivaltava näytelmä toi iloa jokaiselle katsojalle. Pienten lasten välittömät reaktiot ja silmien kiilto sekä vähän vanhempien hyvä mieli oli aistittavissa. Adalmiinan helmeä voi vilpittömästi suositella koko perheelle.