Valohehkusta lohtua viimeiselle matkalle – Intiön kappelin Ylösnousemus vakuuttaa, ettei täältä lähdetä yksin
Kuvataiteilija Sampo Kaikkonen tietää, että Ylösnousemus-teos on vaikuttanut ihmisiin paljon. Kuva: Sirpa Tarkkinen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Moni oululainen lähtee viimeiselle matkalleen Intiön kappelista, ja tuohon surulliseen hetkeen on tuotu nyt lohtua tuomaan Sampo Kaikkosen valohehkuinen Ylösnousemus-teos. Se on sisarteos Kaikkosen Taivaanranta-teokselle Oulun tuomiokirkossa.
Intiön kappeli on avattu yleisölle muutaman vuoden remontin jälkeen. Remontti toteutettiin valmistumisvuoden 1973 rakennusperinteitä kunnioittaen. Kappelin arkkitehtinä toimi aikoinaan Seppo Valjus ja remontin arkkitehtinä hänen poikansa Sampo Valjus.
Remontin jälkeen kappelin isoon saliin sijoitettiin Sampo Kaikkosen teos Ylösnousemus.
Se on valmistunut vuonna 2021 ja toimi luonnosvaiheessa vaihtoehtona Oulun tuomiokirkossa olevalle Kaikkosen Taivaanranta-teokselle. Ennen kuin Ylösnousemus saapui Intiöön, se kiersi se näyttelyissä puhuttelemassa kansaa eikä Kaikkonen siis ajatellut sitä varsinaisesti tähän kappeliin.
”Tämä teos on vaikuttanut ihmisiin henkilökohtaisesti aika paljon, koska kaikilla aikuisikäisillä on jonkinlaisia menetyksiä, ja ihmiset ovat eri paikoissa tälle herkistyneet. Teoksen tehtävä on tuoda valoa hetkiin, jotka tuovat mieleen niitä menetyksiä. Monet ovat sanoneet, että itken tässä vähän, mutta ne ovat hyviä kyyneleitä”, kertoo Kaikkonen.
Sampo Kaikkonen: Ylösnousemus (2021).
Intiön kappeli on Kaikkosen mukaan teokselle täydellinen esimerkiksi valaistuksensa ja kokonsa suhteen. Kappeliin sisään astuja heti huomaa teosta, sillä se on tilan peräseinällä.
Hautaustoimenjohtaja Sanna-Kaisa Rivasto huomauttaakin, että hautajaisväki kohtaa Ylösnousemuksen siinä vaiheessa, kun arkkua aletaan siunauksessa kantaa tilasta ulos.
Taide puhuu, kun sanat eivät
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tuomirovasti Satu Saarinen kertoo, että Ylösnousemus haluttiin kappeliin tuomaan lohtua heille, jotka ovat menettäneet läheisensä.
”Se on Oulun tuomiokirkon Taivaanranta-teoksen sisarteos, ja sellaisena se liittää nämä kaksi pyhää tilaa yhteen. Moni oululainen lähtee viimeiselle matkalle jommasta kummasta tilasta”, Saarinen sanoo.
”Näen teoksen merkityksen myös vuoropuhelussa Laila Pullisen Ja te löydätte -reliefin kanssa. Näitä kahta teosta ei katsota yhtä aikaa, vaan eri hetkillä. Kumpikin ovat muistuttamassa siitä, mistä kristillisessä käsityksessä kuolemasta on lopulta kysymys: kaikki ei pääty tähän, kun näkyvä elämä loppuu, vaan saamme luottaa jälleennäkemiseen ja kuolleiden ylösnousemukseen, vaikkemme mitenkään voi ymmärtää mitä se voi olla. Taide voi puhua meille kielellä, jota sanat eivät tavoita.”
Kaikkosen mukaan teos sopii uskonnolliseen tilaan, vaikka se ei ole tarkoituksella uskonnollinen.
”Tällaista elämän loppuvaiheen kulttuurista tai filosofista tutkimusta ja pohtimista löytyy monista kulttuureista tai uskonnoista.”
Ylösnousemuksen viidestä hahmosta Kaikkonen sanoo, että ne viittaavat siihen, kuinka tästä todellisuudesta ei tarvitse lopulta yksin lähteä. Kuvan lapsikin on sylissä eikä yksin.
”Lähtö ei ole niin yksinäistä kuin yleensä ajatellaan. Ne, jotka jo ovat siirtyneet ylösnousemuksen kautta, auttavat siinä. Lohtu on ollut kaikkein tärkein ajatus tässä.”
Lohtu ilmenee teoksessa myös valohehkuna pimeydessä.
”Kun on paljon synkkää elämässä, niin se pienikin valo hohtaa paljon kirkkaampana.”
Kaikkonen on tehnyt itse myös teoksen kehykset. Maalauksen valohehkussa on käytetty nykyisin harvinaista lyijyvalkoista. Samaa materiaalia ovat maalauksissaan käyttäneet muun muassa Caravaggio ja Rembrandt.
Ylikiiminkiläinen Kaikkonen on valmistunut taiteen maisteriksi 2007 Lapin yliopistosta. Hän on myös ollut norjalaisen kuvataiteilija Odd Nerdrumin oppilaana vuonna 2009 Etelä-Norjan Stavernissa.