Vaihtoehtoista ilmastorockia soittavan Valkean teemat kumpuavat maailmantuskasta

Valkean säveltäjä ja sanoittaja Tatu Palo ja kosketinsoittaja Olli Anttila kertovat, että ennakkoluulottomasti musiikkia tekevän indie-bändin tyyliä on vaikea yhdellä sanalla kuvata.

“Valkea on pohjimmiltaan rock-bändi. Tyyli on kuitenkin vaihtoehtoisempaa ja kokeilevampaa. Esimerkiksi Pariisin kevät, Mew ja Ruusut ovat olleet suuria vaikuttajia.”

“Käytämme paljon myös elektronisia soittimia kitaroiden rumpujen ja muiden rinnalla. Albumilla ja isommilla keikoilla meillä on mukana myös neljähenkinen puhallinsektio”, Tatu Palo tiivistää bändin olemusta.

Palaset paikoilleen

Bändin synty on ollut monivaiheinen prosessi ja kokoonpano haki pitkään nykyistä muotoaan.

“Juuret ulottuvat vuoteen 2014, jolloin aloitin sooloprojektia. Tein erilaisia sessioita Oulussa ja Berliinissä. Silloin oli aina eri tyypit mukana”, Palo muistelee.

Valkea jäi välillä tauolle useaksi vuodeksi. 2019 bändi julkaisi EP:n Suurkaupunki, mutta homma ei vielä silloin lähtenyt kunnolla käyntiin. Vuonna 2021 Lari Haataja liittyi bändiin kitaristiksi.

“Vaikka kyse oli vain yhdestä jäsenestä, kaikki alkoi loksahdella paikoilleen. Biisejä syntyi ja puhaltajat liittyivät mukaan. Nyt bändi on toiminut nelisen vuotta samalla kokoonpanolla”, Palo summaa.

Debyytillä valoon

Valkean debyyttialbumi Yö kuihtuu valoon (2023) sai hyviä arvioita. Omakustannelevyksi sitä kuunneltiin paljon ja biisit soivat radiossa.

“Päästiin sen myötä YleX:n nosteessa artistiksi sekä soittamaan muun muassa Qstockiin ja Koiteli elää -festivaalin päälavalle”, Palo muistaa.

Muusikot kertovat, että homma on kehittynyt debyyttialbumin jälkeen.

“Se kuuluu etenkin siinä, että uuden albumin saundi yhtenäisempi”, Anttila toteaa.

“Yö kuihtuu valoon -levyä, suunniteltiin aluksi EP:ksi, mutta jossain vaiheessa joku ehdotti, että tehdäänpä levy.  Albumi nauhoitettiin kolmessa eri sessiossa parin vuoden aikana.”

“Nyt menimme viideksi päiväksi Helsinkiin, ja se oli siinä”, Palo tiivistää levyjen syntyprosessien eroja.

Ilmastorockia

Valkean musiikkia on kuvattu ilmastorockiksi. Sanoitukset käsittelevät ilmastonmuutosta, ihmiskuntaa ja yksilöä ravistelevia kriisejä.

“Luonto- ja ilmastoteemat kumpuavat maailmantuskasta, mutta etenkin 2020-luvun poikkeukselliset sääilmiöt ovat nostaneet ne itselleni tärkeäksi teemaksi.”

“Yhdistettynä sotaisaan ja misinformaatiota pursuavaan ilmapiiriin, tuntuu entistä tärkeämmältä kirjoittaa niistä biisejä, Palo pohtii.

“Uskoisin, että nämä teemat pysyvät meille tärkeinä jatkossakin, ellei joku yhtäkkiä ratkaise kriisejä”, hän lisää.

Vesi teemana

Teema-albumin johtava aihe on ihmisen suhde veteen. Palo ei suunnitellut tekevänsä teemalevyä, mutta pian hän huomasi, että sanoitusten aiheet olivat samantapaisia.

“Ehkä levylle tuli sitten valittua aihetta käsitteleviä biisejä, mutta se ei ollut kuitenkaan tietoinen päätös.”

Tatu Palo tekee Valkean sävellykset ja sanoitukset, jotka muotoutuvat reeniksellä bändin biiseiksi.

“Toista levyä varten sovimme deadlinesysteemin. Lupasin kesällä 2023, että lähetän bändille kuukausittain uuden biisin, ja sitten he kommentoivat sitä. Järjestely toimi hyvin”, Palo sanoo.

“Käytännössä Tatu tekee demon, ja me saadaan se sitten kuunneltavaksi ja makusteltavaksi. Jossain vaiheessa menemme soittamaan, ja kokeillaan toimiiko se.”

“Jos tuntuu, että ei lähde, niitä saatetaan ihan raakastikin heittää takaisin pöydälle. Sitten kokeillaan jotain toista kulmaa”, Anttila kertoo bändin työskentelytavasta.

Virtaavia sanoja

Kun tehdään omaehtoista luontoaiheista rockia, sanoituksilla on luonnollisesti suuri merkitys.

“Olen huomannut, että minun on helpompi tehdä biisejä, jos on selkeä aihe tai oikeastaan jo suht valmis teksti.”

“Toisinkin päin on tullut tehtyä, mutta sitten olen huomannut, että vaatii paljon enemmän pään hakkaamista seinään, jos ei tekstin kulku ei ole selkeästi mielessä”, Palo pohtii.

Palo kertoo, että hän on pallotellut sanoja myös levyn tuottajan Aake Lämsän kanssa. Myös bändi on mukana sparraamassa tekstien kanssa.

“Minä ainakaan en ole juuri kommentoinut tekstejä, luotan että sieltä tulee hyvää kamaa kuitenkin”, Anttila nauraa.

Vaihtelevia sävyjä

Bändi kuulostaa levyllä ja juttutuokiossakin siltä, että kirkkaan puron vesi on löytänyt uomansa miltei omalla painollaan. “Se on vain muotoutunut tuollaiseksi” tai “se vain tuntuu luontevalta”, ovat vastauksia useaan kysymykseen.

Biiseistä löytyy kuitenkin useita sävyjä ja saundeja. Vedenjakaja-levyllä on dynamiikkaa, 10 tunnelmaltaan vaihtelevaa lyhyttä biisiä

Albumin alkupuolen biisit tuovat mieleen Ultra Bran. Tuhkaa tuli taivaalta on taas rankempaa runttausta. Biisi tuo jännää kontrastia albumin puolivälissä ja se toimii varmasti hyvin livesetissä.

“Tuhkaa tuli taivaalta syntyi bändin kanssa yhdessä Tatun elektronisen soolobiisin pohjalta. Biisi sopii sanomaltaan hyvin levylle, siinähän maailma on tulessa”, Anttila kuvaa.

Livenä ilman nauhoja

Muusikot kertovat, että keikkoja on ollut sopivasti ja niillä on bändille iso merkitys.

“Vaikka biisien hiominen reeniksellä ja studiossa on kivaa, on se hienoa, kun pääsee stagelle vetämään!”, Anttila iloitsee.

“Bändin missio on, että vaikka meillä paljonkin elektronista saundia mukana, pystymme soittamaan keikoilla oikeasti livenä ilman taustanauhoja. Se on aika iso fokus bändillä”, Palo tähdentää.

Kyllä, ja siihen on keksitty montakin kikkaa”; Anttila naurahtaa.

Valkealla on kesäkuun alussa Helsingin Semifinaalissa levynjulkkarikeikka.

“Helsingissä olemme soittaneet aiemminkin, noin kerran kesässä. Se on itselle yllättävän iso juttu, että siellä tuntemattomat ihmiset ovat tulleet ihan asiakseen kuuntelemaan bändiä”, Palo tuumaa.

Bändin tavoitteena on, että ihmiset löytäisivät keikoille ja Valkea pääsisi soittamaan monipuolisesti eri kaupungeissa ympäri Suomen. Päivätöitä ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää.

“Tällä musalla ja tämän kokoisella bändillä pitäisi aika hyvin olla tähdet kohdallaan, että voisi päivätyöt jättää”, Palo toteaa.

“Ennemminkin päivätyöt ovat mahdollistaneet tämän homman, kun nykyisin on vakiintuneet tulot” Anttila nauraa.

Perjantaina 23. toukokuuta nelivitosessa soi ilmastorock.

“Soitamme yhdeksänhenkisenä puhallinsektion kanssa. Luvassa on massiivisia äänivalleja ja tarttuvia pop-melodioita. Kannattaa tulla paikalle!”