Uutta oululaismusiikkia maailmalle – Linko-yhtye sinkoaa debyyttinsä ilmoille
Linko-yhtyeen Maarit Saarenkunnas tasapainottelee sointujen keskellä. Kuva: Maiju Pohjanheimo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Linko on bändi, joka rakentui askel askeleelta, sointu soinnulta. Maarit Saarenkunnas oli yhtyeensä Otran kanssa tehnyt pitkään yhteistyötä Timo Alakotilan kanssa. Osa biiseistä otti haltuunsa erilaisen tyylin ja lopulta niille päätettiin perustaa oma yhtye.
Folk’n Jazz orkesteri Linko muodostuu neljästä muusikosta. Maarit Saarenkunnas vastaa laulusta ja sävellyksistä, Timo Alakotila pianosta, Elias Frigård sopraanosaksofonista ja Heikki Saarenkunnas bassosta. Maarit Saarenkunnas asuu Oulussa ja muut Helsingissä. Linkoa voi kuulla livenä Haapavesi Folkissa.
”Neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä olin saanut lapsia, kirjoittanut väitöskirjan, hankkinut viran ja talon. Kun tämä hässäkkä laantui, vapautui aikaa musiikille ihan eri tavalla kuin ennen. Ennen siitä ajasta oli pitänyt taistella. Nyt vasta musan kirjoittaminen on oikeasti mahdollista”, pohtii Saarenkunnas.
Saarenkunnas lähti opiskelemaan kansanmusiikkia Ala-Könni-opistoon Kaustiselle.
”Kansanmusiikkiin olin törmännyt jo vuosia aiemmin Haapavedellä. En huumaantunut rekilauluista tai kansan balladeista, ainakaan aluksi. Mutta olin todella vaikuttunut kansanmuusikkojen eetoksesta.”
Musiikin rikkaus
Musiikki kuuluu kaikille. Hierarkioita ammattilaisten ja harrastajien välillä romutetaan aktiivisesti. Kansanmusiikkijameissa taiteilijaprofessori ja vasta-alkanut harrastaja voivat soittaa yhdessä.
Monenlaisia ilmaisutyylejä arvostetaan rikkautena. Muusikot nauttivat yhdessä musisoinnista ja kasvavat kokemuksen kautta uusiin muusikkomittoihin. Lupaa musisoimiseen ei tarvitse hakea tutkinnoista – eikä ihmisen ikää punnita.
”Laulutunneilla improvisoin Kantelettaren teksteihin laulunopettajani Anne-Mari Hakamäen johdolla. Anne-Mari tuskin itse edes muistaa tätä, mutta yhden harjoituksen jälkeen hän kysyi, teenkö omia biisejä. Sanoin, etten tee, lähinnä sanoitan ja sovitan muiden kappaleita.”
”Tähän Anne-Mari kommentoi ohimennen, että ehkä sun kannattais. Muuta bensaa ei liekkeihin tarvittu. Tein yhden biisin, sitten seuraavan… Missä joku muu täyttelee sudokuja iltaisin, minä sävellän ja sovitan”, kertoo Maarit Saarenkunnas.
Taitava guru apuna
Timo Alakotila on kansainvälisesti arvostettu, sadoilla albumeilla esiintynyt muusikko-säveltäjä-sovittajapianisti. Hän myös opettaa esimerkiksi Sibelius Akatemiassa.
”Olen onnekas, että saan tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Timon olen toki tiennyt hänen musiikkinsa kautta jo pitkään. Tutustuimme paremmin Suomen suurimman pelimanniyhtyeen riveissä. Minä huseerasin organisaattorina, Timo sovitti, soitti ja opetti. Kun ryhdyimme kansanmusabändini Otran kanssa tekemään levyä, pyysin Timoa tuottajaksi. Ilokseni hän suostui”, muistelee Saarenkunnas.
Lauluntekijä ei voi toivoa itselleen Alakotilaa kannustavampaa ja pedagogisesti taitavampaa tuottajaa. Hänellä on jokin ihmeellinen, sisäänrakennettu aisti kertomaan, mihin saakka kanssamuusikot pystyvät kurottamaan. Guru ei aseta mahdottomia tehtäviä, vaan hän onnistuu houkuttelemaan bändistä parasta osaamista esille. Alakotila ottaa toisten ideat kunnioittavasti lähtökohdiksi.
”Ilman Timon kannustusta ja hyväksyvää asennetta tuskin olisin tätäkään levyä tehnyt. Puhumattakaan siitä valtavasta osaamisen määrästä, jota hän auliisti jakaa sekä siitä onnesta, että hän on samassa bändissä.”
Äiti ja poika -yhteistyötä
Saarenkunnas kysyi pojaltaan Heikiltä varovasti, ehtisikö hän tulla vähän soittamaan yhteen levytyssessioon. Kontrabasisti toimisi grooven vuoksi parhaiten kevyen musiikin puolelta. Taitavia kontrabasisteja on vähän tarjolla.
”Kuvittelin, että hän lähinnä velvollisuuden tunteesta suostuu äitiä hieman avustamaan. Olen ollut todella iloisesti yllättynyt, kun hän ilman painostusta jäikin näihin bändeihini vakijäseneksi. Taitava muusikko ja hyvä työryhmän jäsen. Äiti ja poika emme oikeastaan Linkossa ole, vaan työkaverit. Ja onhan siitä etuakin, että tuntee toisen pitkältä ajalta”, hymyilee Saarenkunnas.
Musiikin onni löytyi jo lapsena
Maarit Saarenkunnas on ollut jo lapsena intohimoinen musiikin suhteen. Yksi varhainen valokuva esittää pikku-Maaritin äidin lurex-mekossa ja punaisissa kumisaappaissa laulamassa ujosti mikkiä esittävään kapulaan.
”Tulen musiikkisuvusta. Mummoni Kertukka oli omaa sukuaan Hynninen. Hynnisten suvussa musiikkia arvostettiin korkealle. Isäni oli tanssimuusikko. Isä myös säesti meitä, kun olimme pieniä ja teimme limpparipalkalla keikkaa.”
Ensimmäisen bändinsä Saarenkunnas perusti jo yläasteikäisenä.
”Elämä ilman musiikkia ei ole elämää. Oulusta meinasin ensimmäisenä opiskeluvuonna lähteä pois, kun en heti löytänyt tietäni oululaisten muusikkojen pariin. Laulaminen on minulle elintärkeää. Ja nyt olen onneksi sen rinnalle löytänyt myös biisin kirjoittamisen ilon”, hehkuttaa tyytyväinen muusikko.
”Rakastan harjoittelemista. Toki keikatkin ovat tärkeitä, mutta ne ovat vain kirsikka kakun päällä. Onnellisimmillani olen niinä hetkinä, kun uutta kappaletta on muutaman kerran makusteltu ja sille ryhdytään rakentamaan yhdessä muotoa eli kokeillaan, varioidaan, mietitään ja muokataan.”
”Joskus tuntuu, että bändi on kuin nelipäinen olento, jonka yhteiset ajatukset tulevat esiin äänenä. Nautin, kun samoja asioita toistetaan uudelleen ja uudelleen, kuulostellen ja upoten vähitellen syvemmälle musiikkiin yhdessä toisten muusikoiden kanssa. Se on minun meditaatiotani.”