Tietokirjailija-runoilija Pirjo Suvilehto inspiroituu eläimistä – tiedettä ja taidetta yhdessä

Pirjo Suvilehdolla on aina monta projektia meneillään. Hän opettaa Oulun yliopistossa tulevia varhaiskasvattajia ja luokanopettajia. Suvilehto kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja, tietokirjoja, runoja ja lastenkirjoja sekä toimii monipuolisesti kulttuurin kentällä. Eläimet ovat hänen suuri rakkautensa.

Suvilehdolta julkaistiin syksyllä tietokirja Inspiroivat ja parantavat eläimet. Hän kertoo kirjassa eläinavusteisen toiminnan teoriasta, historiasta ja menetelmistä, mutta mukana on myös kaunokirjallisia osuuksia sekä valokuvia eläimistä. Jokaisen luvun lopussa on runoja, lauluja ja kirjeitä eläimistä tai eläimiltä.

“Eläimet ovat mukana lähes kaikissa kirjoissani – aikuisten ja lastenkirjoissa sekä runoissa, musiikissa ja draamassa. Eläimet ovat olleet olennainen osa elämääni lapsuudesta lähtien”

“Edellinen kirjani Oi ihana satu käsitteli lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaa ja halusin sen jälkeen keskittyä kunnolla eläimiin”, Suvilehto kertoo.

Tietokirjaprojekti oli pitkä, paikoin raskas ja tunteellinenkin matka, mutta hän myös nautti kirjoittamisesta. Eläimet inspiroivat ja parantavat, mutta niitä myös kohdellaan todella huonosti.

“Me ihmiset ollaan eläimiä kohtaan toisinaan myös ihan törkeitä. Halusin kirjan lopussa kertoa myös riistokasvattamoista ja useanlaisesta eläinten hyväksikäytöstä. Niiltäkään ei voi sulkea silmiään”, Suvilehto pohtii.

Eläinystävät helpottavat tunteiden käsittelyä

Tietokirjan ohella julkaistiin lapsille ja kasvattajille suunnattu kirja Pikku poni ja tunteet. Kirjassa eläinystävät kertovat tunteissaan. Lyhyet tarinat, tunnekortit, valokuvat ja kysymykset avaavat tunteen kerrallaan näkyviin – lasten kanssa käsiteltäväksi ja keskusteltavaksi.

“Testaan juttuja opiskelijoiden kanssa ennen julkaisemista. Tykkään käydä keikoilla ja esimerkiksi päiväkodeissa saan lapsilta tärkeää välitöntä palautetta”, Suvilehto kertoo.

Suvilehdon kehittämässä Pritney-menetelmässä hyödynnetään kirjallisuusterapiaa, nuketusta, musiikkia, draamaa ja luovaa kirjoittamista. Konkreettinen elementti on nukke, joka aktivoi lapset mukaan.

“Pritney-nukke nappaa heti kaikkien huomion. Eräs lapsi halusi lähteä kiertueelle mukaan, ja oli heti jyvällä hommasta. Hän oli kuin syntynyt nukke kädessä ja selosti menemään. Hän kysyi, voisiko Pritney soittaa hänelle ja mietti, miten se voi soittaa, kun se ei tiedä hänen puhelinnumeroaan”, Suvilehto kertoo eläytyen.

Pritney saa kutsuja keikoille myös kauempaa. Suvilehto joutuu usein kertomaan, että nuken esikuva Pritney-poni matkustaa vain harvoin. Pikku Pritney, suloinen käsinukke reissaa sen sijaan mielellään.

“Pritney on 250 kiloinen shetlanninponi ja ei tykkää matkata ilman 350 kiloista ystäväänsä Etolaa, Suvilehto kertoo.

Suvilehdon monitaiteellisissa projekteissa on terapeuttisia ulottuvuuksia, ja hän on pohtinut myös terapeutin ammattia.

“Raskaiden asioiden käsitteleminen päivästä toiseen ei lopulta tuntunut omalta. Työssäni lasten ja aikuisten parissa on kuitenkin paljon terapeuttisia ja voimaannuttavia elementtejä”, Suvilehto pohtii.

Kulttuuria Oulussa

Suvilehto kaipaisi Ouluun enemmän sanataidetoimintaa sekä kirjallisuus- ja musiikkitapahtumia.

“Miten jännittävää ja tärkeää oli nuoruudessani, 1980-luvulla, kun etelästä saapui Ouluun taiteilijoita esiintymään – vaikka punaisissa nahkahousuissa lukemaan runoja”, Suvilehto muistelee huvittuneena.

Pohjoisen kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry:n toiminta ja tapahtumat, kuten kuukausittain järjestettävä Musteklubi saavat Suvilehdolta kiitosta.

“Olemme olleet vuosittain mukana Huutomerkin järjestämillä Muusajuhlilla. Viime vuonna meillä oli ohjelmassa Pritneyn poniteatteri, sanataidetta, kantrimusiikkia ja makkaranpaistoa. Ponit hengailivat tunnelmassa mukana,” Suvilehto kertoo.

Hän toivoo, että kulttuuripääkaupunkihanke tuo Ouluun uusia tuulia. Tapahtumissa voisi hyödyntää kulttuuria yhdessä luonnon ja eläinten kanssa. 

“Olen ollut mukana muun muassa kulttuuriopas-toiminnassa, mutta juhlavuoden suunnitelmia en voi vielä tässä vaiheessa tarkemmin paljastaa”, Suvilehto kertoo.

Runoutta, nukketeatteria ja eläimiä

Pirjo Suvilehto kirjoittaa koko ajan ja valmistumassa on tälläkin hetkellä kolme kirjaa. Hän toimittaa pian valmistuvaa artikkelikokoelmaa työnimeltään Nuoret ja eläimyys, jossa yhdistyvät nuorisotutkimus, taiteet ja eläinten tarjoamat mahdollisuudet.

Tuleva tietoteos käsittelee sen sijaan draamaa, lasten ja nuorten nukketeatteria. Suvilehto kuuluu Nukketeatterijärjestö Suomen UNIMA ry:n hallitukseen.

“Nukketeatteria tehdään myös aikuisille. Oululaisen Akseli Klonkin tuoreimmassa esityksessä ikäraja oli 18”.

“Olen kirjoittanut aikuisille myös runoja. Niitä on ollut nyt ilo kirjoittaa ja olen suunnitellut kokoelman julkaisemista”, Suvilehto paljastaa.

Suvilehto aloittaa päivänsä joka aamu kuudelta talikkoterapialla. Ponien hoito tuntuu joskus raskaalta, mutta hän ei osaisi elää ilman arkea ja juhlaa inspiroivia eläimiä.

“Melkein mistä tahansa muusta voisin luopua, mutta en luonnosta ja eläimistä. Toivon, että eläimyyden ja luonnon arvot nousevat kaikille tärkeämmiksi”

“Tykkään myös kaupungeista ja kaipaan aina Pariisiin. Suurkaupungistakin löydän aina oman palaseni luontoa” Suvilehto summaa.