Oulun museon uudessa perusnäyttelyssä päästään syvemmälle siihen, keitä entisaikojen oululaiset olivat
Paavolan kotiseutumuseossa on Pohjolan työlaitoksen historiasta kertovaa esineistöä, joka pääsee pian esille Oulun museoon. Kuva: Tiina Kuokkanen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ouluun avataan vuoden 2026 syksyllä uusi museo- ja tiedekeskus Tiima. Sinne rakennetaan myös Oulun museon uudet näyttelyt. Uudistuva perusnäyttely avaa uusia näkökulmia alueemme ja kaupunkimme historiaan.
Edellisen kerran museon perusnäyttelyä on uudistettu vuonna 2016, kun siihen päivitettiin oululaisesta designista kertova osio.
Uusien ydinnäyttelyiden suunnittelu on aloitettu vuonna 2023. Kaksi vuotta kestäneessä ParasRakas museo -hankkeessa oululaisilta kerättiin ajatuksia siitä, millaisen museon he tulevaisuudessa haluavat.
Kaupunkilaiset pääsivät museon järjestämissä verstaissa kertomaan, mitä oululaisuus tai pohjoispohjalaisuus heille merkitsee, miltä Oulu maistuu, tuoksuu, kuulostaa tai tuntuu. Yhdessä on pohdittu myös sitä, miten oululaisuus näkyy asenteissa, arkkitehtuurissa ja maisemassa.
Keitä olivat oululaiset?
Oulun museo- ja tiedekeskuksessa aiemmin tutkijana toiminut Tiina Kuokkanen pohti tätä oululaisia aineistoja penkoessaan. Oulun museon uudessa näyttelyssä esiin nostetaan aivan uusia puolia kaupungin historiasta. Esimerkiksi Oulun ensimmäisten vuosisatojen osalta näkyviin ovat päässeet aiemmin lähinnä tervaporvarit perheineen, mutta nyt herrasväen rinnalle näyttämölle tuodaan myös joukkoa, johon suurin osa oululaisista kuului.
”Vuonna 1767 aatelisia ei asunut kaupungissamme lainkaan, virkamiehiä oli alle prosentti, ja kauppiaita perheineen oli noin kuusi prosenttia. Sen sijaan piikoja oli väestöstä 28 prosenttia ja renkejä, merimiehiä ja muita työmiehiä perheineen 37 prosenttia. Humanistin laskupäällä pelkästään työläisiä oli siis varhaismodernissa Oulussa yli puolet asukkaista, eli mielestäni historian kohdevalojen uudelleen asemoimiselle alkaa olla jo korkea aika”, Kuokkanen tiivistää.
Tiina Kuokkanen työskenteli Oulun museon tulevien näyttelyiden parissa syyskuulle 2025 asti ja sai perehtyä muun muassa työlaitosten historiaan. Kuva: Oulun museo- ja tiedekeskus
Kuokkasen mielestä on hienoa, että kotikaupungin historiaa kerrotaan uusista lähtökohdista käsin.
”Kaikkein olennaisinta minusta on, että valmistumassa on meidän kaikkien museo, jossa menneisyyden ilmiöihin pääsee uppoutumaan myös tavallisten ihmisten tarinoiden kautta! Tavallisella en nyt tarkoita ainoastaan valkoista keski-ikäistä miespuolista kaupunkilaista, vaan sitä, että suurmieshistorian rinnalle, johon harvalla meistä on samaistumispintaa, tuodaan väestön koko kirjo kaikessa moninaisuudessaan.”
Vaietut ja hankalat historiat
Tulevissa näyttelyissä esiin pääsevät myös vaietut ja hankalat historiat. Kuokkasen tehtävistä mielenkiintoisimpia on ollut suomalaisiin työlaitoksiin perehtyminen ja erityisesti Ruukissa toimineeseen Pohjolan työlaitokseen eli Oulun läänin kuntain työlaitokseen. Monelle työlaitokset eivät ole edes sanana tuttuja.
Työlaitos oli laitosjärjestelmä, jonka avulla puututtiin paikallisella tasolla niiden elämään, jotka eivät noudattaneet yhteisiä, lakiin kirjoitettuja ja osin kirjoittamattomia sääntöjä. Työlaitosten avulla puututtiin rikoksiin jo ennen kuin ne tapahtuivat – tai näin ainakin ajateltiin.
Irtolaisten, köyhien, juoppojen ja muiden normista poikkeavien passittaminen laitokseen ulottaa juurensa aina 1300-luvulle saakka.
Vuonna 1922 uudistuneella köyhäinhoitolailla määrättiin, että kuntien oli joko yksin tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa perustettava työlaitos, mikäli sellaista ei alueella vielä ollut. Oulun läänin kuntien työlaitos aloitti toimintansa Ruukissa vuonna 1925.
Tulevan näyttelyn ensimmäinen vaihtuva näyttely Rikoksetta rangaistut perustuu filosofian tohtori Katariina Parhin ja valokuvataiteilija Vesa Rannan tietokirjahankkeeseen. Työlaitosten historia on yksilönvapauden menetyksen ja sääntö-Suomen, mutta samalla kehittyvän sosiaalihuollon ja toisin elämisen historiaa.
Lainaesineitä lähikunnista
Paavolan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Jari Sihvonen ja intendentti Eija Konttijärvi Paavolan kotiseutumuseolla. Kuva: Johanna Latvamäki
Oulun museo- ja tiedekeskus toimii Pohjois-Pohjanmaan alueella alueellisena vastuumuseona. Vastuumuseo toimii kulttuuriperinnön asiantuntijana alueellaan ja kehittää museoiden toimintaa ja kulttuuriperinnön tallentamista monin tavoin. Tietokoneella vietetyn ajan lisäksi museotyö on myös autolla ajamista, laatikoiden kantamista, esineiden pakkaamista ja keskustelua kotiseututoimijoiden kanssa.
”Alueellinen vastuumuseotyö suuntautuu usein Oulun ulkopuolelle. Neuvomme paikallismuseoita Pohjois-Pohjanmaan alueella Kuusamosta Hailuotoon ja Kuivaniemestä Himankaan kattaen kaikki maakuntamme 30 kuntaa. Työtä tehdään yhdessä kaikkien museolaisten kesken”, kertoo työstään vastuumuseotutkija Johanna Latvamäki.
Nyt huomio kääntyy osittain Oulua kohti, kun Tiima ja museon uusi näyttely valmistuvat. Ruukin työlaitoksen historiaan liittyviä esineitä on saatu lainaan Paavolan kotiseutumuseolta.
”On erittäin mielenkiintoista, että näyttelyyn saadaan lainaan esineitä alueemme paikallismuseolta. Tämä yhteistyö rikastuttaa museotyötä, ja tuo paikallisen kulttuuriperinnön entistä paremmin esille. Pohjois-Pohjanmaa on täynnä ainutlaatuista aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä”, Latvamäki muistuttaa.
”Maakuntamme koostuu useista jokilaaksoista, Koillismaan järvistä ja Perämerestä. Syömme rössypottuja Oulun kauppahallissa, juustokeittoa Nivalassa ja muttia Sievissä. Soitamme ilmakitaraa Rotuaarin lavalla, vietämme venetsialaisia Kalajoen Hiekkasärkillä, pyydämme lohta padoilla Iijoella ja sidomme luutia Kempeleessä.”