Oululainen runoilija Krista Jokimäki: On ihana katsoa ihmistä, joka tekee sitä mistä nauttii

Krista Jokimäki toteutti haaveensa ja koosti runoistaan Metafora-teoksen. Hän haluaa kannustaa myös muita toteuttamaan rohkeasti itseään. Kuvat: Johanna Lotvonen

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Henna Saarenketo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

 

Tiedän, että minussa palaa tuli. Tuli, joka liikuttaa raajojani silloinkin, kun olen liian väsynyt jatkamaan, saati tanssimaan.

Nämä säkeet kuuluvat Krista Jokimäen Elämännälkä-runoon. Se löytyy hänen Metafora-esikoisrunoteoksestaan, joka julkaistiin syksyllä 2021. Runojen syntyyn taiteilija ammentaa inspiraationsa muun muassa eletystä elämästä, tanssista ja musiikista.

”Runoja ei voi pakottaa, ne tulevat. Olen saanut paljon ideoita ihmeellisistä tilanteista, jotka ovat tapahtuneet elävässä elämässä”, Jokimäki kertoo.

”Harrastan itämaista tanssia ja koen, että liikeilmaisu ja musiikki toimivat voimanlähteinä myös runouteen”, hän jatkaa.

Kiitollisuuspäiväkirja avasi padon

Jokimäki on ollut kiinnostunut sivistyssanoista ja erikoisista ilmaisuista jo lapsesta saakka. Hän kokee sanat edelleen suurina ihmetyksen, ilon ja ihastuksen aiheina.

”Se on mahtavaa, miten ihmiset käyttävät sanoja ja ilmaisevat itseään. Sanat ovat jollain tasolla se, mitä me olemme”, pohtii Jokimäki.

”Runoissa ihastuttaa monitulkintaisuus. Kaikki katsovat tekstejä omin silmin ja ne herättävät erilaisia fiiliksiä. Runoissa on mysteerin tuntua”, hän jatkaa.

Yläkouluikäisenä Jokimäki työsti monisatasivuisia romaanikäsikirjoituksia ja lukiossa hän kirjoitti ystävänsä kanssa taideblogia. Jossain vaiheessa kirjoittamisen virta kuitenkin tyrehtyi, kunnes koronan tuoma eristäytyneisyys sai aikaan muutoksen.

”Koronan aiheuttama pysähtyminen sammutti minussa toimineen autopilotin. Aloin kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, ja pian siihen ilmestyi muutakin kuin kiitosvirkkeitä”, Jokimäki kuvailee.

”Yhtäkkiä alkoi tulla myös säkeitä ja pulppuavaa tekstiä. Aloin kirjata ajatuksia vihkoon, jota kuljetin mukanani vuoden ajan”, hän jatkaa.

Metaforan kansitaiteesta on kiittäminen Jokimäen ystävää Ossi Morkoa.

Virtauksesta kansien väliin

Loppuvuodesta 2020 Jokimäki päätti, että haluaa laittaa tekstejään esteettiseen ja fyysiseen muotoon. Hän sai käsikirjoituksestaan paljon kannustavaa palautetta, mutta täyskustannussopimus jäi tällä kertaa saamatta. Se ei kuitenkaan runoilijaa pysäyttänyt.

”En ole ammattikirjailija ja Metafora on esikoisteokseni. Tältä pohjalta on vaikea päästä mukaan isojen kustantamoiden julkaisuohjelmiin”, kertoo päivätöikseen Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen parissa viihtyvä Jokimäki.

”Ajattelin, että teen kirjan, eikä sillä ole mitään väliä kuka sen julkaisee”, hän jatkaa.

Jokimäki löysi Mediapinta-kustantamon, joka vastaa kirjan taitosta sekä välittämisestä erilaisiin verkkopalveluihin. Metafora on nyt osa Mediapinnan runoteossarjaa.

Jokimäki on lähdössä kesällä Italiaan inspiroitumaan kauneudesta ja innostumaan maailmasta, josta saattaa kummuta myös uusia tekstejä. Hänellä on taskussaan myös valmista materiaalia, jossa saattaa asua uuden runoteoksen juuri.

”Työskentelen täysin hyvästä fiiliksestä ja virtauksesta käsin. Jos innostusta ja tekemisen iloa riittää, voi olla, että toinenkin teos syntyy”, Jokimäki kertoo.

”Minusta on ihana seurata ihmistä, joka tekee sitä mistä on innostunut. Siinä on jotain todella kaunista. Haluan kannustaa kaikkia rohkeasti luottamaan omaan tekemiseen ja heittäytymään. Taide antaa niin paljon”, hän sanoo lopuksi.

Lisätietoja Metaforasta löydät tästä linkistä. Kirja on myös lainattavissa kahtena kappaleena Oulun kaupungin kirjastoverkosta.

 

Lue myös