Oulufani ja ilmakitaraisäntä Dan Crane hyppää lavalle jälleen kilpailijana: Kerran vielä kohti ilmakitaraherruutta!
Dan Crane (vas.) on vieraillut Oulussa miltei joka vuosi vuodesta 2003. Kerran se jäi häiden takia väliin, ja kahdesti koronan takia. Kuvassa oikealla hänen vaimonsa Jessica Knappett ja ystävänsä Justin Howard (keskellä). Kuva: Cranen kotialbumi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Tulit Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2003. Mitkä olivat sinun ensivaikutelmasi Oulusta ja ilmakitarakisoista?
”Noin 20 vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran Oulusta ja ilmakitaran MM-kisoista ystäviltäni New Yorkissa, jotka olivat päättäneet perustaa ensimmäisen USA:n osakilpailun. Minusta se kuulosti erikoiselta arktiselta rock and roll -fantasialta.”
”Kun sitten saavuin Ouluun, se oli kaikkea sitä mitä olin kuvitellut ja paljon muuta. Eipä mennyt aikaakaan, kun Hanoi Rocksin Andy McCoyn kaljat ja majoneesiranskalaiset päätyivät olkapäilleni. Ajattelin, nyt käyvät unelmat toteen!”
Kuinka monta kertaa sen jälkeen olet käynyt Oulussa?
”Vuoden 2003 jälkeen olen tullut takaisin miltei joka vuosi, vain kerran se jäi välistä häiden takia ja kaksi kertaa koronarajoitusten takia.”
Olet myös ollut juontajana ja isäntänä lukuisia kertoa MM-finaalissa Rotuaarilla. Millainen kokemus se on ollut?
”Isännyys tai kuten itse sanon ”Master of Airemonies”, on ollut elämäni paras kokemus. Oululaiset ovat niin lämpimiä ihmisiä, vaikka vaikuttavat hieman kylmiltä ulospäin, mutta rakastan sitä näkyä, kun ihmiset kerääntyvät Rotuaarille vaikka sataa tai on kylmä. Tai ainakin on kylmä. Tai ainakin sataa.”
Täytit vastikään 50 vuotta ja päätit osallistua MM-kisoihin jälleen itse. Miksi?
”Kun lopetin kilpailemisen vuonna 2005, tein itselleni lupauksen, että jos tämä naurettava kisa on vielä voimissaan kun täytän 50 vuotta, niin pyyhin pölyt pois mun ilmakitarakirveestä ja ponnistelen takaisin ilmakitaramahtavuuteen. Jos voitan, niin 20-vuotinen unelmani käy vihdoin toteen. Jos en, no, olen tottunut siihen.”
Olet kaikki nämä vuodet ollut siis Oulu-lähettiläs ja ilmakitaristi-legenda. Mihin outoihin tilanteisiin olet joutunut?
”Todellakin, kiitos ilmakitaran, olen joutunut mitä ihmellisimpiin tilanteisiin. Nähnyt miten aikuinen mies puhkeaa kyyneliin tai miten nainen menettää kisassa varpaansa. Mukana on ollut niskan piiskaniskuvammoja, oksentamista, vino pino todennäköisesti kaikkein parhaimpia pitsoja, moshaus-päänjomotusta, krapula-päänjomotusta ja ylivoimaisesti tärkeimpänä: ystävyys maapallon joka puolelta tulleiden upeiden ihmisten kanssa, jotka kaikki uskovat lujasti rock’n’rollin yhdistävään ja maailman parantavaan voimaan. Make air not war, AM I RIGHT, OULU?”
Millainen elämäsi olisi ollut ilman ilmakitaraa?
”Elämäni ilman ilmakitaraa olisi ollut, T.S. Eliotia lainatakseni, kuin yrittäisin ryömiä repaleisilla kynsilläni lattiaa pitkin kohti hiljaisia meriä.”
Et siis ole koskaan voittanut maailmanmestaruutta, mutta olet sen sijaan julkaissut kirjan, To Air is Human: One Man’s Quest to Become the World’s Greatest Air Guitarist (2006). Oliko se yritys selittää asiaa itsellesi ja muille?
”Minun mielestäni ilmakitaran selittäminen on hieman sama, kun miten Elvis Costello asian ilmaisi: Musiikin selittäminen tai siitä kirjoittaminen on samaa kuin selittäsi tanssimalla arkkitehtuuria.”
Mitä yleensä kerrot ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullutkaan Oulusta tai ilmakitarasta?
”Kerron, että Oulu on maaginen paikka Perämeren rannalla, lähellä Napapiiriä, jossa on kelluvia saunoja, ilmakitarakeijuja ja maailman mahtavimmat ihmiset! Ja joka vuosi, vuodesta 1996, he kerääntyvät kaupunkinsa keskusaukiolle, kylmässä sateessa katsomaan kansainvälisten hiippareiden joukkoa, jotka ovat matkustaneet tuhansia kilometrejä soittamaan näkymätöntä kitaraa 60 sekunnin ajan – kisassa, joka on naurettavin ja samalla nerokkain, mitä ikänä on keksitty.”
”Yleensä saan siihen vastauksen: ”Tuo on kyllä tyhmintä mitä ikinä olen kuullut.”
Asut ilmeisesti tällä hetkellä Yorkshiressä, Pohjois-Englannissa perheinesi. Osaavatko lapsesi soittaa ilmakitaraa?
”Kyllä, asun vaimoni ja lasteni kanssa Englannissa. Saimme juuri toisen lapsen. Esikoistyttäreni, joka on viisi vuotta vanha, on jo aloittanut ilmakitaraharjoitukset. Hän tykkää soittaa muun muassa The White Stripesien kappaletta Seven Nation Army ja Qotsan No One Knows.”
Ja viimeiseksi, sana on vapaa, mitä haluaisit sanoa maailman ilmakitarafaneille ja ihmisille Oulussa?
”Let’s rock, am I right Oulu?!!”
