Musiikintunnit Teuvo Pakkalan koulussa auttoivat pientä Ainoa keskittymään, ja nyt Pehmoaino on listojen kärjessä

Pehmoaino esiintyy viikonloppuna kahdella loppuunmyydyllä keikalla Oulussa. Kuvassa hän on viime kesänä Helsingin Flow-festivaalin päälavalla. Kuva: Pasi Rytinki

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Pasi Rytinki

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulussa varttunut Pehmoaino eli Aino Morko on hallinnut Suomen striimauslistoja koko alkuvuoden, ja perjantaina hän aloittaa ensimmäisen oman Suomen-kiertueensa synnyinkaupungissaan loppuunmyydyssä 45 Specialissa. Pehmoaino kertoi kiertueen alla Mun Oululle kuulumisiaan ja muistojaan siitä, millaisia eväitä kasvaminen Oulussa hänelle antoi.

Pehmoaino nousi kuin hetkessä valokeilaan ja striimauslistojen kärkeen keväällä 2022. Tapa, jolla se tapahtui, kertoo musiikkimaailman murroksesta.

Joku liitti Tiktok-videoonsa Pehmoainon kappaleen Haluun takas mun perhoset maaliskuussa 2022 julkaistulta debyytti-ep:ltä Kaukana kotoa. Pehmoainon herkästi tulkitsema laulu levisi nopeasti Tiktok-videoilta suoratoistosovelluksiin ja radioaalloille, ja tuntemattomalla tulokasartistilla oli yhtäkkiä kysyntää joka puolella.

Tämän vuoden alussa Pehmoaino julkaisi odotetun esikoisalbuminsa Soittorasia, joka on niin ikään hallinnut striimauslistoja. Nyt alkaa Pehmoainon ensimmäinen oma Suomen-kiertue, jonka monet keikkapaikat myytiin loppuun jo viikkoja aikaisemmin, niin myös kiertueen perjantaina aloittava 45 Specialin keikka Oulussa. Myös lauantain lisäkeikka on nyt loppuunmyyty.

”On kyllä tosi hyvät tunnelmat. Kun julkaisee musiikkia, ei voi ikinä olla varma, että tullaanko sitä kuuntelemaan, vaikka kuinka toivoisi ja tietääkin, että on ihmisiä, jotka ovat tätä odottaneet – että mitä jos ne vaikka pettyy! On muutenkin kiva päästä keikoille, koska se ikään kuin herättää henkiin sitä musiikkia”, Pehmoaino eli Aino Morko, 22, kertoo kiertueen aattona.

Nyt on ollut pitkä keikkatauko, ja senkin takia on ihana aloittaa Oulusta kiertue.

Morko iloitsee siitä, että saa aloittaa kiertueen vanhasta kotikaupungistaan. Hän syntyi Oulussa vuonna 2001 ja kävi koulunsa kaupungissa, kunnes muutti Helsinkiin muutama vuosi sitten.

”Nyt on ollut pitkä keikkatauko, ja senkin takia on ihana aloittaa Oulusta kiertue. Nelifemma on mulle tuttu paikka, ja on turvallista aloittaa näin kotiympäristössä”, Morko sanoo ja myöntää keikkojen vieraslistojensa olevan melko täynnä sukulaisista, ystävistä ja tutuista.

Morko sai ensimmäiset kokemuksensa valtakunnallisesta julkisuudesta jo 13-vuotiaana, kun hän voitti The Voice of Kids -ohjelman toisella tuotantokaudella 2014. Silloin Aino-nimellä julkaistu yksi single ei johtanut vielä mihinkään musiikkiuralla, eikä nuoren laulajan esiintymisjännitys helpottanut asiaa.

Pehmoainona omia kappaleitaan esittävä Morko viihtyy nykyisin paremmin lavalla.

”Kyllä mä nautin siitä, mutta oon mä silti tosi kova jännittäjä”, hän myöntää, mutta sanoo myös oppineensa tapoja hallita jännitystään. Esiintymisen halu voittaa pelon, ja viime kesänä Pehmoaino nähtiin jo ihan kotonaan isojen festivaalien, kuten Flow-festivaalin päälavalla, josta vilkutteli iloisesti yleisön joukossa olleelle äidilleen.

Puhdasta tunneilmaisua

Näinä aikoina menestys musiikkiteollisuudessa määritellään pitkälti singlejulkaisujen striimausmäärinä suoratoistopalveluissa ja somekanavilla, eikä perinteisiä isoja albumikokonaisuuksia enää välttämättä edes suunnitella. Pehmoainolle esikoisalbumi oli kuitenkin merkityksellinen, ja sen takia sitä jouduttiin odottamaan aika kauan.

”Oli tärkeää, että kaikki albumin biisit eivät ole sinkutettuja, vaan että albumilla on oma tarinansa. Olisin halunnut tehdä pitemmänkin levyn, jos olisin ollut tyytyväisempi useampiin biiseihin.”

Onko Pehmoainossa siis perfektionistin piirteitä?

”Joo, kyllä mä veikkaan niin, mutta sekin vaikuttaa, että musiikki on minulle puhtaasti tunneilmaisua. Arjessa koen toimivani aika loogisesti, ja ehkä musiikki on mulle sellainen ei-looginen tunne-output. On joitain biisejä, jotka on tehnyt jossain tietyssä tunnetilassa, ja kun se tunne on mennyt ohi tai tilanne rauhoittunut, niitä biisejä oli vaikea pistää albumille. Tuntuu, että ne ovat eläneet jo aikansa, ja nyt ajattelen eri tavalla.”

Nuori nainen nojaa pianoon, jonka päällä kynttilöitä.

Pehmoaino esiintyy kesällä Oulun Varjo-festivaalilla, mutta aikoo ehtiä ensi kesänä myös lomailla. Kuva: Helmi Padatsu / Sony Music

Pehmoainon persoonallisen herkkä ja intiimi soundi on moderni, mutta hänen tyylistään ja estetiikastaan huokuu mieltymys moniin vanhanaikaisiin asioihin, kuten albumin nimikin (Soittorasia) kertoo.

”Kyllä mä olen tosi sellainen… mummolakävijä ollut pienestä asti”, Morko myöntää, hetken täydellistä ilmaisua mietittyään.

”Olen inspiroitunut paljon minua ennen tapahtuneista asioista ja tarinoista. Historia on kiinnostanut minua aina, ja pienenä keräilin esimerkiksi astiastoja. Jotain samaa siinä oli kuin siinä, mitä teen nykyään”, Morko pohtii ja kertoo nauraen joidenkin ystäviensä nimitelleen häntä ”eläkeläiseksi”.

Morko sanoo inspiroituneensa erityisesti juuri mummoistaan, joita uusperheessä oli kolme. Yksi heistä oli runoilija, ja Morko kertoo kuunnelleensa tämän dramaattisesti lausumia runoja haltioituneena.

”Olen ollut tosi kiinnostunut heidän elämästään ja siitä, miten suvun naiset ovat eläneet eri vuosikymmeninä.”

Vanhemmat kannustivat soittotunneille

Talvikankaalla, Karjasillalla ja Kaukovainiolla aikoinaan Oulussa asunut Morko sanoo olevansa hyvin kiitollinen vanhemmilleen, jotka kannustivat häntä musiikin opintoihin ja soittotunneille, vaikka perheessä ei ollut muusikkotaustaa.

Morko osoitti jo lapsena kiinnostusta ja tarvetta luovaan tekemiseen, vaikka ensimmäisiä omia lauluja tehdessään hän ei erityisemmin suunnitellut uraa musiikin parissa. Hän sanoo olevansa ”huono haaveilemaan”.

”Mulla on joku semmoinen ihme juttu, että pitää päästä aina tekemään asioita. Tosi pienestä asti on ollut kova tarve maalata, tehdä musaa, jotenkin toteuttaa itseään ja tuottaa jotain. En oikeastaan löydä siitä mitään isompaa intressiä kuin tarpeen tehdä jotain ja ehkä sitä kautta hahmottaa itseään”, Morko pohtii ja sanoo näkevänsä heti vanhoista lauluistaan ja piirustuksistaan, mitä asioita hän on tekohetkellä käynyt läpi ja millainen hänen mielentilansa on ollut.

”Ehkä se on vähän kuin päiväkirjan pitämistä.”

Meillä oli Teuvo Pakkalan koulussa tosi paljon musaa. Minun oli vaikea keskittyä kirjoihin ja oppitunteihin, lukeminen oli vaikeaa, ja sen takia oli hienoa, että musiikkia oli niin paljon.

Lapsuudenkodista löytyi luovuutta ruokkimaan piano ja kitara, ja koulussa Morko alkoi opetella sellon soittoa. Hän opiskeli Oulussa musiikkia musiikkiluokilla Teuvo Pakkalan koulussa ja Pohjankartanon yläasteella sekä Madetojan musiikkilukiossa ja Oulun konservatoriossa.

”Muistan ala-asteen tosi merkittävänä itselleni musiikillisesti. Meillä oli Teuvo Pakkalan koulussa tosi paljon musaa. Minun oli vaikea keskittyä kirjoihin ja oppitunteihin, lukeminen oli vaikeaa, ja sen takia oli hienoa, että musiikkia oli niin paljon. Me tehtiin koulun kanssa levykin, mikä oli tosi siistiä”, Morko muistelee.

Musiikkilukion ja konservatorion opeistakin hän sanoo olevansa kiitollinen, mutta samoihin aikoihin hän havaitsi, että häntä vetää puoleensa enemmän omaehtoinen tekeminen kuin klassisen musiikin tai pop-jazz-koulutuksen teoreettiset konventiot. Morko kokee, että kaikki koulussa eivät ehkä ymmärtäneet hänen tekemäänsä musiikkia, mikä toisaalta vain kannusti tekemään sitä lisää.

”Vaikka olen opiskellut musiikin teoriaa, olen ollut aina siinä aika huono, nipin napin pääsin läpi jutuista”, Morko sanoo. Hän vakuuttaa, ettei hänestä olisi voinut tulla ammattisellistiä, vaikka edelleen tykkää sellon soittamisesta – siitäkin omilla ehdoillaan, vaikkapa popkappaleita soittaen.

Nuori laulajanainen mustassa paidassa lavalla.

Viime kesänä Helsingin Sideways-festivaalilla oli lämmintä, mutta Oulussa odottaa nyt kylmempi keli. "Ai onko siellä kauhia pakkanen? Täytyy varoittaa bändiä", Aino Morko sanoo. Kuva: Pasi Rytinki

Morko uskoo, että hänen musiikissaan kuuluu jollakin tavalla tänäkin päivänä se, että hän on varttunut Oulussa. Vahvoja vaikutteita on myös vähän pohjoisemmasta Simonkylästä, josta hänen sukunsa on kotoisin ja jossa hänen mummonsa edelleen asuu.

”Se on tietyllä tavalla koti minulle. Radio soi, iskelmät pauhaavat ja ympärillä on paljon luontoa. Uskon, että se kuuluu minun musiikissani.”

Oulun murre on rakas

Oulu on nykyisin Morkolle rakas kaupunki, vaikka aikoinaan sieltä oli päästävä mualle.

”Silloin kun lähdin Oulusta, oli kova tarve päästä pois ja ehkä hakea jotain omaa. Nyt kun olen ollut enemmän poissa, olen huomannut, kuinka hieno ja tärkeä juttu minulle on ollut kasvaa nimenomaan Oulussa, verrattuna vaikka Helsinkiin, ja päästä sieltä sitten katselemaan uusia juttuja ja paikkoja.”

Morko kertoo huomanneensa eron Oulussa ja Helsingissä arkisissa asioissa.

”Aina kun menen bussiin, moikkaan bussikuskia ja oon että ’moro!’. Helsingissä on paljon enemmän ihmisiä, ja vaikka asun aika ytimessä, niin tuntuu, että täällä asuu tosi monien ihmisten keskellä tosi paljon enemmän yksin kuin Oulussa.”

Nyt kun olen ollut enemmän poissa, olen huomannut, kuinka hieno ja tärkeä juttu minulle on ollut kasvaa nimenomaan Oulussa, verrattuna vaikka Helsinkiin, ja päästä sieltä sitten katselemaan uusia juttuja ja paikkoja.

Morko sanoo rakastavansa erityisesti Oulun murretta, ja kun asia tulee puheeksi, hänen ääneensä tulee yhtäkkiä painotuksia, joista ei jää pienintäkään epäilystä, mistä nuori nainen on kotoisin. Helsingissäkin, Nummelasta kotoisin olevan kumppanin seurassa, Morkon murre pyrkii ajoittain pintaan, mutta pääsee valloilleen pohjoiseen palatessa.

”Minusta on ihanaa aina tulla Ouluun, kun saa vääntää kunnon murretta, tiiäkkö semmosta leviää murretta. Sieltä se tullee, ku alakaa puhumaan!”

Pehmoaino 45 Specialissa perjantaina ja lauantaina 9.–10. helmikuuta (molemmat keikat loppuunmyyty). Kesällä Pehmoaino esiintyy Oulussa ainakin Varjo-festivaalilla Kuusisaaressa kesäkuussa.