Kuvataiteesta ammatti – miten yrittäjyys liittyy kuvataiteilijan Anni Arffmanin arkeen?

Ajatus kuvataiteilijan työstä johdatti Anni Arffmanin kuvataidepainotteiseen lukioon ja sieltä taiteen alan korkeakouluopintoihin.
”Valmistumisen jälkeen pudotus oli kuitenkin melkoinen. Työkkäristä ehdotettiin ainoastaan uudelleenkouluttautumista, koska eihän kuvataiteilijoille ole oikeastaan tarjolla avoimia kuukausipalkkaisia työpaikkoja.”

Tuolloin elettiin vuotta 2009. Arffman oli todennut, että on juuri valmistunut unelma-ammattiinsa eikä ole ajatellut uudelleen kouluttautua. Nykypäivänä on enemmän ymmärrystä kuvataiteilijan ammatillisen polun rakentumisesta ja mahdollisuuksista.

Oma työhuone merkkipaaluna

Kainuusta tuore kuvataiteilija muutti Ouluun. Taiteen opettaminen ei ollut Arffmanin suunnitelmissa, mutta tulonlähteiden kannalta oli järkevää rakentaa yksi ammatillinen polku kohti opetustyötä. Hän pääsi taidekursseille harjoittelemaan opettamista. Opettajuus oli ensimmäinen tulonlähde, joka mahdollisti taiteen tekemisen vapaa-ajalla.

Ouluun asettumisen myötä nuori taiteilija pääsi toteuttamaan toistakin haavettaan. Hän tuli valituksi Berliinissä sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Tuohon hetkeen kulminoitui työhuoneen hankkiminen ja tavaroiden säilyttäminen Berliinin jakson aikana.
”Oma ensimmäinen työhuone oli ammatillisesti todella merkityksellinen. Berliinistä palatessa työhuone oli valmiina ja oli paikka, missä tehdä työtä”, Arffman pohtii.

Taiteilija yrittäjänä

Kuvataitelijan työ rakentuu pitkälti eri pituisista projekteista. Harva taiteilijoista saa tulonsa pelkästään teosmyynnistä. Taiteen suunnittelua tai tekemistäkään ei oikeastaan myydä palveluna. Taitelijan yrittäjyys ei siis ole verrannollinen perinteiseen mielikuvaan yrittäjästä, eivätkä taiteilijat itsekään miellä itseään yrittäjiksi.

”Yrittäjyys vaatii rohkeutta, mutta olisi kuitenkin hullua jättää se pois. Silloin ei pääsisi osalliseksi hienoihin projekteihin ja paljon jäisi tekemättä.

”Yrittäjänä toimiminen ei kuulunut haaveisiini. Se tuli eteen käytännön kautta. Muuten laskutusta ei voisi tehdä. Sain kaksi todella mieleistä julkisten tilojen taideprojektia, joiden myötä yrittäjyys tuli osaksi ammattiani”, Arffman sanoo.

Kyseessä oli taidekokonaisuus Oulun Heinätorin päiväkotiin ja Oulun uuden sairaalan graafinen kerrosilme, joka käytännössä tarkoitti kuvituksellisia seinägraafikoita sairaalan viiteen kerrokseen.
”Sairaalaprojektissa minun osuuteni oli tuottaa graafiset kerrosilmeet digitaalisina tiedostoina. 48 tiedostoa taiteen ja grafiikan välimuotona. Toimeksiantona se oli kuvataitelijan työn ydintä”, Arffman kuvailee.
”Päiväkodin taidekokonaisuus toteutettiin valmiiksi asti minun kauttani. Taidetta oli esimerkiksi turvateippauksissa, joiden tuotannon hoidin alihankkijoiden kautta. Tämä tarkoitti kokonaisbudjetin hallinnointia. Olin yhtä aikaa taiteilija ja projektipäällikkö.”
”Yrittäjyys vaatii rohkeutta, mutta olisi kuitenkin hullua jättää se pois. Silloin ei pääsisi osalliseksi hienoihin projekteihin ja paljon jäisi tekemättä.”

Arffmanin mukaan yrittäjänä toimivalla kuvataiteilijalla menee usein puolet ajasta muuhun kuin taiteen tekemiseen. Toimeentulo ja yrittäjyys edellyttää toimikentän seuraamista, jotta voi hakea toteuttajaksi erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin.
”Hakemuksia täytyy tehdä todella paljon, että sulla on se seuraava työllistävä projekti. Niiden tekemiseen menee aikaa. Jokainen hakemus pitää kustomoida projektikohtaisesti ja liittää mukaan kuvia. Kilpailu on tosi kovaa”, hän kertoo.

Erilaisista haettavista taideprojekteista saa tietoa esimerkiksi taitelijaseurojen ja julkisen taiteen uutiskirjeen kautta.

FabLabissa uudet tekniikat haltuun

Paperi on ollut yksi mieluinen taiteen työskentelymateriaali Arffmanille. Hänellä on menetelmä hahmottaa ja leikellä paperia muotoihin niin, ettei paperista tipu pois kuvioille oleellisia osia. Käsin työskennellessä hän käyttää skalpellia, mikä tekee etenkin suurista ja näyttävistä teoksista työläitä toteuttaa.
”Esimerkiksi Kainuun keskussairaalalle tekemäni julkisen taideteoksen työstö vei kuukausia.”

Arvokas vinkki leikkaamisen kehittämiseen tuli harrastuksen kautta. Kurssikaveri puutyöryhmästä pohti BusinessAseman FabLabia paikkana, jossa Arffman pääsisi testaamaan taidetuotantoaan. FabLab on kaikille avoin nykyajan verstas digitaaliseen valmistukseen. Siellä kuka tahansa pääsee toteuttamaan omien projektiensa tuotantoa.

Laserleikkaus voidaan tehdä vektoripiirroksesta. Digitaalisten materiaalien tuottamisesta tämä menetelmä oli Arffmanille entuudestaan tuttu. Se madalsi kynnystä kokeilla laseria työvälineenä. Laserleikkausta hän testasi ensimmäisen kerran puutyökurssilla leikatakseen muutaman pienen osan puutyökurssia varten.
”Seuraava projekti laserleikkaamisen parissa oli suuret akryylieläimet, jotka olivat osa Viimeinen tuomio -teosta. Ne olivatkin vaativampi tuotos”, hän kuvailee.

Nykyään Arffman suosii vaneria leikkausmateriaalina. Sitä on helpompi käsitellä osana tilataidetta, esimerkiksi ripustamisen tai pystyyn tukemisen näkökulmasta. Hänen työnsä ovat tavallaan kehittyneet veistoksellisuuden suuntaan.
”Teosten suunnittelumenetelmä on pysynyt samana, mutta olen vapautunut käsin leikkaamisen vaatimasta ”ähräämisestä”. Laserleikkaamisen hyödyntäminen on parantanut huimasti omaa työn ergonomisuutta”, Arffman kertoo.

Unelmien kokonaisuus

”On tilaustöitä, taideprojekteja ja omaa taidetta, jota voi toteuttaa, kun jää aikaa. Valmistan teossarjaa, jota haluan seuraavassa näyttelyssä esitellä, Arffman tiivistää ammatillisen tekemisen kokonaisuuttaan. Omaa tuotantoa täytyy olla valmiina, jotta voi hakea mukaan taidenäyttelyihin.”

Arffmanin töitä on ollut gallerioissa ja taidemuseoissa eri puolilla Suomea. Niitä on ollut näytillä myös ulkomailla: Saksassa, Belgiassa, Itävallassa, Ruotsissa, Bulgariassa, Slovakiassa, Ranskassa. Seuraava yksityisnäyttely onkin jälleen Saksassa Kunstraum Malerhof Voigtholzissa. Sitä varten hän työstää taidetta tyypillisestä linjastaan pienemmässä koossa, jotta teosten toimittaminen näyttelyyn sujuisi jouhevammin. Kesällä 2026 on tulossa taidenäyttely myös Oulun Taitelijaseuran Pimento-tilaan.
”Näyttelyissä taiteilija kertoo maailmalle ammattitaidostaan ja siitä, millaista taidetta tekee. Ei ole sama asia esittää teoksia valokuvina. Teokset näyttävät aivan eriltä työhuoneen nurkassa kuin näyttelykontekstissa eli tilaan asemoituna ja oikein valaistuna. En haluaisi tehdä taidetta pelkästään pöytälaatikkoon”, pohtii Arffman.

Sisäinen motivaatio ja sinnikkyys ovat avain asemassa kuvataitelijan ammattipolun rakentamisessa. Toimeentulon eteen on tehtävä vaivaa, kuten missä tahansa työssä, jossa haluaa menestyä.

Oppimisen maailmakaan ei ole täysin jäänyt historiaan. FabLabin verkostojen kautta Arffman pääsi mukaan suunnittelemaan työpajaa, jonka tarkoituksena on saada ihmisiä kiinni digitaalisen valmistamisen taitoihin ARTiFAB-hankkeessa.
”Työpajassa haetaan tapoja yhdistää taidetta ja digitaalista valmistamista. En itse opeta digivalmistuksen asioita, mutta jaan osaamistani taiteen tuomisesta osaksi sitä”, Arffman toteaa.