Kolmen tytön äiti Riina Aikio ammentaa lapsista iloa ja naurua: ”Kaikki meni juuri niin kuin pitikin, tässä elämänkohdassa”
Pieni tyttö täydensi Aikion perheen. Kuva: Pirjo Lempeä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Riina Aikio sanoo, että hänelle oli hyvä kohta tulla äidiksi kolmannen kerran 40-vuotiaana.
”Osaan nauttia äitiydestä enemmän kuin aiemmin. Lisäksi tämä oli hyvä hengähtämisen paikka eli kuten siskonikin totesi: tämä pieni ihminen tuli pysäyttämään sun elämän.”
Aikiolle vuosi 2019 oli todella kiireinen, esimerkiksi työhön kuuluvia kokous- ja kongressijärjestelyjä oli Oulun seudulla paljon. Kaiken tämän keskelle iski koronakin.
”Nyt huolehdin pääasiassa lapsen perusasioista. Että hänellä on esimerkiksi ruokaa ja että hän nukkuu”, Aikio summaa.
Graduartikkeleiden kanssa synnytyslaitokselle
Aikion kolmas ja toistaiseksi vielä nimetön tyttölapsi syntyi 26. maaliskuuta. Perheen vanhin lapsi Fiia on 13-vuotias ja keskimmäinen Elea seitsemänvuotias.
Toisin sanoen: vanhin menee yläasteelle musiikkiluokalle, keskimmäinen aloittaa tulevana syksynä koulutien.
Ensimmäisen lapsen syntymän aikaan Aikio oli 27-vuotias.
”Yleensä kai naiset ajattelevat niin, että teen lapset niin nopeasti kuin voin ja peräkkäin kaikki ja sittenhän ne lapset on tehty. Minulla ei ole ollut niin tarkkaa suunnitelmaa vaan olen miettinyt, että nyt on hyvä elämänvaihe ja mukana kuvioissa hyvä tyyppi, jonka kanssa voin toteuttaa ajatukseni lapsista.”
Mitä näkyy siellä katon rajassa? Riina Aikion nuorimmalla tyttärellä on ristiäisjuhlat tulossa. Kuva: Tommi Holappa
Kun ensimmäinen tytär Fiia syntyi, Aikio oli kirjoittamassa graduaan.
”Ajattelin, että gradu tulee valmiiksi ennen kuin lapsi syntyy ja otin artikkelitkin mukaan synnytyslaitokselle. Mutta niin siinä kävi, että gradu valmistui, kun vauva oli mahan päällä.”
Kolmannella kerralla rennosti heittäytyen
Aikio myöntää miettineensä, että millaistahan on tulla äidiksi yli 40-vuotiaana. Hän kuitenkin tuli johtopäätökseen, että nykyisin on ihan normaalia tulla äidiksi tuossa iässä.
”Perhe täydentyi, tämä yksi pieni palanen puuttui vielä. Nyt viimeisellä kerralla osasin suhtautua vauvan tuloon maailman luonnollisimpana asiana ja ottaa rennommin, kun on jo kokemusta kahdesta lapsesta.”
Rentoudesta Aikio mainitsee useasti. Näin kolmannella kerralla hän myös heittäytyi äitiyteen ilman suurempia materiaalisia valmistautumisia, lastenvaunuistakaan ei enää kannettu niin suurta huolta.
”Vähemmälläkin pärjää. Olen paljon kierrättänyt tavaraa ja esimerkiksi käyttänyt tyttöjen vanhojen vaatteita.”
Ensimmäinen spontaani hymy nähty
Pienimmän persoona on jo pukannut pintaan.
”Tämä puolitoistakuukautinen ei halua syödä pullosta eikä kaupungille lähdetä yhtä spontaanisti kuin muiden tyttölasten kanssa. Koko ajan pitää olla luomuruokaa tarjolla! Tiitterä tyyppi hän on, naurahti jo ensimmäisen kerran spontaanisti mummon sylissä Ivalossa, siis kuukauden iässä tuli hymy ihan tarkoituksella. Kyllä minä elän täällä aivan vauvahuumassa”, Aikio myhäilee.
Kaksi vanhinta tyttöä saavat äidin mukaan myös riitoja aikaiseksi, seitsemän vuoden ikäerosta huolimatta.
”Toisaalta isompi auttaa pienempää esimerkiksi pukeutumisessa ja arjen roolit vaihtelevat muutenkin tilanteiden mukaan.”
Mitään ei jää tekemättä
Aikio nauttii siitä, että hän saa lastensa kautta seurata elämän eri vaiheita.
”Näen heidän kehityksensä, mutta opin paljon myös digimaailmasta ja somesta, huomaan konkreettisesti mistä nuoret innostuvat sekä saan paljon hauskuutta ja huumoria, yleensä iloa arkielämään. Joskus myös yllättyneenä totean 13-vuotiaalle, että noinko ajattelet maailmasta.”
Seitsemänvuotias Elea aloittaa syksyllä koulutien. Kuva: Tommi Holappa
Aikio ei osaakaan ajatella millaista elämä olisi ilman lapsia.
”Ehkä matkustaisin enemmän, mutta mitään minun ei ole tarvinnut jättää lasten takia tekemättä. Eivät he ole esimerkiksi estäneet minua toteuttamasta itseäni.”
Saamelaisuus kiinnostaa tytärtä
Aikiolla ja hänen vanhemmillaan on juuret Karigasniemellä Tenojoen varrella Norjan rajalla. Siellä hän asui elämänsä ensimmäiset viisi vuotta.
Sitten perheensä muutti Ivaloon. Aikion elämänmatka vei myöhemmin Englantiin, Kemiin, Ruotsiin, Helsinkiin ja mutkien kautta lopulta Ouluun.
Aikio käyttää äitinsä pohjoista sukunimeä.
”Äiti puhuu saamea, mutta minä en, tosin ymmärrän kieltä, koska sitä on aina puhuttu suvussa. Valitettavasti en voi välittää lapselle saamen kieltä, mutta lomilla käydään Ivalossa ja Inarissa. Haluan näyttää niitä paikkoja lapsilleni ja luoda heille pohjoisen luontoyhteyden.”
Fiia-tyttö tosin on kiinnostunut saamesta ja saamelaisesta kulttuurista, vaikka äiti ei ole niitä hänelle erityisesti korostanutkaan.
Hyvä aamiainen kuuluu juhlapäivään
Kolmantenatoista äitienpäivänään Aikio ajattelee, että vauvan yösyöttöihin hän ei enää palaa, eikä synnytyksiin. Hän myös ymmärtää, että menossa on kovin lyhyt ja ainutlaatuinen aika elämässä.
”Ja äitinähän sitä sitoutuu lapsiinsa koko elämänsä ajaksi.”
Kempeleläisperhe viettää äitienpäivää nauttimalla tosi hyvän aamupalan. Se on päivänsankarille iso nautinnon lähde.
”Pitkät kahvit ja joku makea juttu siihen tai voisarvet, ollaan yhdessä pöydän ympärillä. Äitini tuli tänne perinteiseen tapaansa Ivalosta.”
Lisäksi tähän sunnuntaihin kuuluvat Aikion perheessä pihatyöt. Puutarhakalusteetkin otetaan esille.
Kolmen sukupolven naisketju: Riina sylissään nuorimmainen, lisäksi Elea, Riinan äiti Elina Aikio ja Fiia. Kuva: Pirjo Lempeä