Keskustakirjasto Saarea on remontoitu vanhaa arvostaen

Keskustakirjaston peruskorjaus on loppusuoralla. Kirjasto aukeaa yleisölle marraskuussa. Kuvat: Pirkko Vääräniemi

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Pirkko Vääräniemi

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Keskustakirjasto Saari avautuu marraskuussa torinrannassa. Kaksi vuotta kestänyt peruskorjaus on tehty sekä alkuperäistä arkkitehtuuria että sisustussuunnitelmaa kunnioittaen. Monet oululaisille tutut elementit tulevat säilymään, kuten lasten suosikki ”turhapuro”.

Kirjasto on varmasti yksi eniten mielipiteitä jakavista rakennuksista Oulussa. Toisten rakastama ja toisten vihaama rakennus edustaa modernia betoniarkkitehtuuria. Kirjasto avautui yleisölle vuonna 1982 jo aiemmin valmistuneen teatterirakennuksen pariksi. Rakennukset on tehty betonista, koska suunnittelijat halusivat käyttää materiaalia, jossa vanheneminen ei näy.

Alkuperäistä sisustusta kunnioittaen

Kirjaston on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Marjatta ja Matti Jaatinen. Kirjaston alkuperäisen sisutussuunnitelman teki 1980-luvulla Studio Nurmesniemi. Todennäköisesti suunnittelijat toteuttivat sitä yhteistyössä arkkitehti Jaatisten kanssa. Alkuperäisen arkkitehtuurin ja sisustuksen elementtejä on haluttu kunnioittaa myös peruskorjauksessa. Esimerkiksi Pakkalan salin akustoivat puupaneelit on säilytetty ja vanhat penkit on korjattu ja verhoiltu uudelleen.

”Esteettömyyden parantamiseksi penkkejä on tuotu saliin hieman aiempaa vähemmän, mutta istuinten uusi kangas tuo takaisin Nurmesniemen alkuperäisen idean raidallisista istuimista”, hankepäällikkö Sanna Pääkkönen Oulun Tilapalveluista kertoo.

Uutta ja vanhaa yhdistellään taiten

Useat alkuperäiset materiaalit, kuten parketti, mosaiikkibetonilattiat ja alumiiniset julkisivusäleiköt, on kunnostettu. Osa lattiaparketista on uutta, mutta se on liitetty saumattomasti vanhaan. Julkisivusäleikköjen ulkonäköä on siistitty soodapuhalluksella, mutta niihin syntynyt ajan patina on säilynyt.

”Kun yhdistetään uutta ja vanhaa, se on aika herkkää. Jos tekee liian uutuuttaan kiiltävän paikan jonnekin, se ei sovi välttämättä hyvin yhteen vanhan kanssa”, Pääkkönen tuumii.

”Remontissa on tuotu esille aikaisempaa enemmän betonipintoja esimerkiksi pylväissä ja seinissä. Portaikot on puhdistettu ja hiottu, ja porraskaiteet ovat edelleen alkuperäiset. Alkuperäisten kirjahyllyjen hyllylevyt on uudelleenviilutettu, jolloin kolme hyllykilometriä saadaan hyödynnettyä uudelleen”, projektipäällikkö Raimo Vittaniemi Oulun Tilapalveluista kertoo.

Vanhoja kiintokalusteita, kuten esittelypöytiä ja Artekin kalusteita, on kunnostettu ja verhoiltu uudelleen. Taideteoksia, jotka ovat olennainen osa kirjaston arkkitehtuuria, palaa myös remontin myötä oululaisten ihailtaviksi.

Vesi virtaa kirjastossa jatkossakin

Yksi kirjaston keskeisistä arkkitehtonisista elementeistä on pohjakerroksessa soliseva vesi. Vesiaihe kuvaa Oulujokea ja sen suistoaluetta ja liittymistä mereen. Miniatyyrijoki tulee solisemaan myös jatkossa. Oululaisten ”turhapuroksikin” nimeämän vesiaiheen teknisiä rakenteita on parannettu, mutta näkyvä osa pysyy samanlaisena kuin aiemmin kunnioittaen sen historiaa.

”Kirjastotoiminta on täysin erilaista vuonna 1981 ja tänä päivänä. Meillä on vanha rakennus, joka pystyy kuitenkin täydellisesti mukautumaan muutokseen. Tämä on harvinainen yhdistelmä”, pohtivat Pääkkönen ja Vittaniemi.

”Rakennus on ollut kiitollinen korjata, sillä se on tehty alun perin laadukkaasti. Betonityö on todella tarkkaa, eikä rakennus heitä kuin muutamia millejä. Kun ajattelee, että työtä on tehty luotilankojen ja mittojen avulla siihen aikaan, niin se on aivan hämmästyttävää, kuinka tämä on saatu rakennettua näin tarkasti”, Vittaniemi kiittelee.