Kellossa rakennetaan kelloa, joka mittaa sitä, minkä ihmiset kokevat arvokkaaksi elämässään
Oliver Kochta-Kalleisen ja Tellervo Kalleisen rakentamasta Maailman arvokkaimmasta kellosta tulee aikakapseli vuodesta 2025. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Maailman arvokkain kello on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden keskeisistä teoksista. Sitä on nikkaroitu pitkin vuotta Oravan koululla Kellossa taiteilijapariskunta Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen johdolla.
Nykyisin koulumuseona toimivalla entisellä Oravan koululla Kellossa on meneillään jotain erikoista. Täällä tehdään puurakenteista, mekaanis-elektronista kellokoneistoa.
Projektin takana ovat taiteilijat Tellervo Kalleinen ja hänen saksalaissyntyinen puolisonsa Oliver Kochta-Kalleinen, joka on päävastuussa kellon rakentamisesta. Tekeillä on ei enempää eikä vähempää kuin Maailman arvokkain kello, yksi tulevan kulttuuripääkaupunkivuoden tärkeimmistä teoksista, joka liittyy eri puolille Oulu2026-aluetta sijoittuvien Climate Clock -ympäristötaideteosten sarjaan.
”Tästä tulee siis manuaalinen, vedettävä kello”, Tellervo Kalleinen kertoo. Tässä vaiheessa kellokoneistosta on valmiina demoversio, joka on hieman pienempi kuin lopullinen koneisto, joka askarrellaan koivuvanerista.
Vasemmalla kellokoneiston demoversio. Lopullinen, hieman isompi koneisto sijoitetaan oikeassa kuvassa olevan rungon sisään, ja punnuksena olevan vesikanisterin tilalle on suunnitteilla oululaisesta kivestä tehtävä paino. Runkoa ympäröivät näytöt nousevat ylemmäksi.
Teoksen ideana on, että kelloon liitetyt kuusi led-näyttöä kuvaavat sitä, minkä alueen asukkaat kokevat arvokkaaksi elämässään ja arjessaan juuri nyt: perhe-elämää, harrastuksia, juhlahetkiä, luontokokemuksia ja niin edelleen.
Toimivan kellokoneiston avulla teos pyörittää näyttöjä, joissa esitetään tunnin mittaisia, meditatiivisia videoita pohjoisen luonnon vuosikierrosta, minuutin pituisia kuvauksia ihmisistä heille rakkaiden asioiden parissa sekä sekunnin mittaisia välähdyksiä, joita ihmiset saavat itse lähettää haluamistaan hetkistä elämässään.
”Videot kertovat siitä, mille me annamme arvoa. Sehän on subjektiivista ja kulttuurisidonnaista. Teos kutsuu miettimään sitä, mitä me arvostamme ylipäänsä, ja miksi. Ja kun tämä on Maailman arvokkain kello, toki se tekee statementin, että kaikki ei ole rahalla ostettavissa. Mukana on paljon katoavaisia asioita”, Tellervo Kalleinen sanoo.
Videot taltioivat myös ajankuvaa – nimenomaan tätä vuotta, jonka aikana kaikki materiaali kuvataan.
”Tästä tulee vuoden 2025 aikakapseli, ja toivommekin, että teos pääsee esille taas vaikkapa kymmenen vuoden päästä.”
Materiaalia mahtuu yhä mukaan
Tellervo Kalleisen mukaan minuutin mittaisia videoita tarvitaan vielä jonkin verran, ja nyt etsitään etenkin alle 35-vuotiaiden ihmisten arvokkaita hetkiä. Sekunnin mittaisia, ihmisten itse kuvaamia pystyvideoita teokseen mahtuu lähes loputtomasti, ja niitä voi lähettää taiteilijoille sähköpostilla (linkki jutun lopussa).
Tuntiviisarin luontosisältöä on suunniteltu yhdessä Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijoiden kanssa.
”Oliver oli eilen yliopistolla tutkija Niina Kiljusen kanssa kuvaamassa äkämäsääskiä, sellaista pientä sääskilajia”, Tellervo Kalleinen havainnollistaa. Videoiden kuvaamisesta vastaavat pääosin oululaiset kuvaajat Eemeli Hepola ja Kalle Hautala, ja myös muun muassa paikallisen Luontolive-verkkosivuston Markus Hanhela on kuvannut materiaalia teokseen.
Tellervo Kalleisen (vas.) setä, lavarunoilijanakin tunnettu Lassi Kalleinen kuvasi puolisonsa, taidevalokuvaaja Leena Holmströmin kanssa uhanalaisia perämerennuokkuesikoita Maailman arvokkainta kelloa varten.
Haastattelupäivänä Tellervo Kalleisen setä, biologi ja luontokartoittaja Lassi Kalleinen tuo Oravan koululle vaimonsa Leena Holmströmin kanssa Martinniemessä kuvaamansa videon perämerennuokkuesikoista, jotka ennen tunnettiin ruijanesikkoina. Tästäkin videosta tulee osa Maailman arvokkainta kelloa.
”Perämerennuokkuesikko on Suomen oma, vain Perämeren rannoilla asuva laji, joka tarvitsee merenrantaniittyä”, Lassi Kalleinen kertoo rauhoitetusta lajista, jonka on harvinaistunut entisestään viime vuosikymmeninä.
Siirreltävä nähtävyys
Kellosta näyttää tulevan kohtuullisen kookas, mutta Oliver Kochta-Kalleisen mukaan se on suunniteltu niin, että se mahtuu isoon pakettiautoon ja sen voi siirtää kaksi ihmistä, koska kello kiertää ensi vuoden aikana eri puolilla Oulu2026-aluetta. Paikkoja ei ole vielä julkistettu.
”Tässä leikitellään myös sillä ajatuksella, että entisaikaan kellot ovat olleet vähän kuin maagisia nähtävyyksiä, joita on todella matkustettu katsomaan”, Tellervo Kalleinen sanoo.
Mekaanisen kellon rakentaminen on osin hidasta käsityötä, mutta apuna on tietokone ja CNC-kone.
Oliver Kochta-Kalleisella ei ollut aiempaa kokemusta kellonrakentamista, joten hän on joutunut opiskelemaan sitä ahkerasti kirjoista ja netistä. Kotona Helsingissä on syntynyt jo aiemmin yksi kellon prototyyppi.
”Ei se loppujen lopuksi kuitenkaan ole kovin monimutkaista. Luulin, että se olisi paljon vaikeampaa”, Kochta-Kalleinen sanoo. Hän työskentelee parhaillaan professorin sijaisena Aalto-yliopiston taiteen ja median laitoksella, jonka uusille opiskelijoille kertoi lempiäänekseen puisen kellokoneistonsa raksuttamisen. Aalto-yliopiston Fablab ja tekninen tietotaito on auttanut myös kelloprojektin edistämisessä.
Hammasrattaita ja muita kellokoneiston osia Kochta-Kalleinen on tehnyt tietokoneen ja CNC-koneen avulla. Myös manuaalista työtä, leikkaamista ja hiomista, on paljon.
Inspiraatiota kelloon Kochta-Kalleinen kertoo saaneensa muun muassa Berliinin Alexanderplatzin Urania-maailmankellosta, jossa pyörii 148 kaupungin nimet aikavyöhykkeittäin.
Asukkaat apuna
Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen tunnetaan yhteisöllistä taideprojekteista, ja sitä ajatusta on toteutettu myös Kellossa. Kelloa on rakennettu Oravan koululla jaksoittain tämän vuoden aikana, ja mukana on ollut puolenkymmentä paikallista asukasta aktiivisina vapaaehtoisina. Tellervo Kalleinen kiittelee, että heistä on ollut iso apu.
”Kuka vain, jota kiinnostaa, on saanut tulla mukaan. Tämä ei ole varsinaisesti työpaja, koska kukaan meistä ei ollut koskaan rakentanut kelloa. Tämä on enemmänkin yhdessä oppimista”, Tellervo Kalleinen sanoo.
Eeva Jämsä pohtii, miten harjoitustyönä tehdyn kellon kaikki osat saisi toimimaan.
Kelloissa on monenlaisia koneistoja ja mekaniikkoja, ja niitä on opiskeltu Oravan koululla rakentamalla erilaisia kelloja. Yhtä pienempää vanerikelloa on ollut rakentamassa vapaaehtoisena kellolainen Eeva Jämsä, joka kuuli projektista asukastuvalla ja innostui tulemaan koululle katsomaan, mitä siellä puuhataan.
”Kellosepän taidoista olisi kyllä tässä hyötyä”, Jämsä tuumaa ja esittelee kellon millimetrintarkkaan mekaniikkaan liittyviä pulmia, jotka olisi ratkaistava. Touhu on kuitenkin niin kiehtovaa, että haaveissa siintää jo oman kellon askartelu.
Lyhyitä pystyvideoita Maailman arvokkaimman kellon sekuntiviisaria varten voi lähettää vuoden 2025 loppuun saakka sähköpostiosoitteeseen studiokalleinen@gmail.com.
