Flow Productionsin immersiiviset teokset riemastuttavat oululaisia jatkossakin – kulttuurin rahoitus mahdollistaa kädenjäljen kehittymisen

Oulun kaupunginvarikolla nähdään Flow Productionsin seuraava immersiivinen teos. Esiintyjät pääsivät harjoittelemaan teosta jo viime vuonna. Kuvat: Janne-Pekka Manninen

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Flow Productions on tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulan ja Maria Littowin vuodesta 2006 luotsaama monitaiteellinen tanssin tuotantoryhmä, joka toteuttaa omia teoksia ja ympärivuotista Flow-sirkus-esityssarjaa, jonka myötä oululaisille tarjoillaan nykysirkuksen parhaimmistoa kotimaasta ja ulkomailta.

Helmikuusta muodostui Flow Productionsille iloisten uutisten kuukausi, sillä sekä Oulun kaupungin, että valtion myöntämien kolmivuotisten toiminta-avustusten rahoitus kasvoi edellisistä vuosista. Lisäksi Suomen Kulttuurirahasto myönsi Oulun kaupunginvarikolle sijoittuvaan immersiiviseen teokseen erillisen teosrahoituksen. Rahoituksen kasvu on sitkeän työn tulosta ja mahdollistaa isojen teosten toteutuksen ammattitaitoisen ryhmän kanssa.  

“Tietysti iloitsen, että toiminta-avustuksemme on kasvanut, olemme tehneet paljon töitä ja saaneet tehdystä työstä paljon positiivista palautetta ja tunnustustakin, varmasti se vaikuttaa myönteisesti rahoituspäätöksiin”, Yli-Maunula iloitsee.  

Monivuotinen avustus antaa vapauden suunnitella vierailevia näytäntöjä, kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä ja tietysti omia tuotantoja. 

“Meille kaupungin ja valtion avustukset ovat edellytys, että voimme toimia. Niiden lisäksi haemme eri kulttuurisäätiöiltä rahoitusta lisää, mutta teoskohtaiset apurahat eivät ole mikään automaatio. Rahoituksesta on kulttuurialalla kova kilpailu, joten olen kiitollinen, että olemme saaneet taloudelliset edellytykset toteuttaa tuotantojamme. Minua kiinnostaa paikkasidonnaiset, immersiiviset teokset ja niitä haluan tehdä jatkossakin”, Yli-Maunula toteaa. 

Inspiraatio lähtee tilasta 

Immersiivisyys on viime vuosina noussut suorastaan kansainväliseksi trendiksi esittävässä taiteessa. Katsoja upotetaan osaksi esitystä: hän saa vapaasti liikkua esiintyjien keskellä tilassa ja elämys on katsojalle joka kerta erilainen. Immersiiviset esitykset rakennetaan usein teollisuushalleihin, varastorakennuksiin tai muutoin tyhjillään oleviin julkisiin tiloihin. Niin myös Yli-Maunulan immersiivisissä teoksissa: ne ovat rakentuneet Varjakan hylättyyn saareen (Varjakka, 2014), Intiön vesitorniin (Torni, 2016), OSAO:n Kempeleen puutarhaoppilaitoksen tiloihin (The Secret Garden 2018) ja Hiukkavaaran kasarmille (Hylky, 2020).   

“Immersiiviset teokset ovat tilallisesti vaativia – tarvitsemme tilat pitkäksi aikaa, jotta voimme harjoitella esiintyjien kanssa ja suunnitella ja rakentaa teoksen vaativan ympäristön: valot, äänimaailman ja lavastuksen. Skannaan kiinnostavia tiloja jatkuvasti, mutta on eri asia, ovatko ne käytettävissä silloin, kun niitä tarvitsemme. Joskus tila itsessään ruokkii teosta – esimerkiksi Intiön vesitorniin mennessä tiesin heti, että Torni olisi tehtävä siihen tilaan ja muokkasin jo tehtyjä suunnitelmia tilaan sopivaksi”, Yli-Maunula kertoo.   

Varikon tekniset laitteet ja arkkitehtuuri auttavat esiintyjiä pääsemään teoksen tunnelmaan, vaikka lavasteet ja rekvisiitta vielä harjoitellessa puuttuvat.

Lipporannan kaupunginvarikko on seuraavaa teosta varten täydellinen. 

“Meille tuollaiset raakatilat ovat täydelliset. Varikon arkkitehtuuri ja tiloissa olevat laitteet ja koneet ovat kiehtovia, joten tila tarjoaa hyvät lähtökohdat uuden teoksen työstämiseen. Lisäksi pääsimme tilaan jo harjoittelemaan viime vuonna ja saamme jatkaa tänä vuonna kuusi viikkoa, ennen kuin esitykset alkavat, joten meillä on kerrankin aikaa työstää teosta työryhmän kanssa”, Yli-Maunula iloitsee.  

Uuden teoksen esiintyvä työryhmä onkin vaikuttava ja kansainvälinen: Milla Virtanen, Kim-Jomi Fischer (Alankomaat), Henna Kaikula, Marta Alstadsæter (Norja), Jared van Earle (Australia/Oulu), Katariina Van Earle sekä Nikke Launonen. Oulun Teatterista on lisäksi mukana kaksi näyttelijää, joiden nimet julkaistaan myöhemmin. 

Kaupunginvarikko olisi Yli-Maunulan mielestä muutoinkin oivallinen kohde kulttuuritilaksi. 

“Ehdottomasti varikko sopisi kulttuurin käyttöön, tapahtumille ja monimuotoiselle taiteelle, vaikka tilat varmasti vaativatkin laajaa remontointia ja investointeja”, Yli-Maunula pohtii. 

Talo on tärkeä mahdollistaja

Flow Productionsin toiminnassa ja kasvussa merkittävä rooli on ollut yhdistyksen kotinäyttämöllä, Kulttuuritalo Valveella. Yli-Maunulalle työryhmineen Valve ei ole vain toimisto ja esitystila, vaan ‘talo’ tarjoaa toimijoilleen enemmän. 

“Ei Valveen kaltaista ole missään, ei kotimaassa enkä ole vastaavaan törmännyt ulkomaillakaan! Keskellä kaupunkia meillä on monipuoliset tilat, jotka ovat teknisesti hyvin varustellut, apuna asiantunteva henkilökunta ja saamme vertaistukea talon muista toimijoista. Tilat Valveella ovat myös saavutettavat taiteilijan näkökulmasta – eli tilavuokrilla ei hinnoitella taidetoimijoita ulos. Koko talon henki on uniikki, kaikki nämä vuodet on ollut olo, että olen hyvien ihmisten ympäröimänä”, Yli-Maunula kiittelee.  

Vaikka myös Valve on ollut koronarajoitusten vuoksi suljettuna, joustavuutta toimijoiden kohtaan on löytynyt. 

“Olemme selvinneet koronasta kohtuullisen hyvin. Saimme toteutettua Hylyn näytössarjan juuri silloin, kun rajoitukset hieman hellittivät ja Valveella esitetty immersiivisiä piirteitä sisältävä AER -teoskin oli suunnattu rajatulle yleisölle, joten senkin saatoimme toteuttaa koronaturvallisesti. Silloinkin kun Valve on ollut kiinni, ovea raotettiin meille sen verran, että olemme Flow-sirkuksen näytöksiä pystyneet esittämään kahdeksasluokkalaisille taidetestaajille yhdestä koulusta kerrallaan”, Yli-Maunula toteaa helpottuneena.

Pienelle yleisölle suunnatut teokset kannattelivat Flow Productionsia läpi koronarajoitusten. Toiminta-avustusten myötä näkymä tulevaisuuteen on valoisa.

Selkeät tavoitteet 

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Yli-Maunulalla selkeät Flow Productionsin osalta. Seuraavan kerran katsojat yllätetään Oulun Juhlaviikoilla äänisuunnittelija Anssi Laihon, pukusuunnittelija Heidi Kestin, valosuunnittelija Jukka Huitilan ja Yli-Maunulan ja esiintyjätyöryhmän loihtiessa mitä mielikuvituksellisempia elämyksiä katsojilleen. Immersiivisiä lippulaivateoksien sarja saa siis jatkoa, mutta tavoitteena on skaalata niitä isommaksi. 

“Tähän asti teoksissa on ollut kerralla aika pienet yleisömäärät, 30 – 40 henkeä esitystä kohden. Jatkossa haluamme kasvattaa yleisömäärää ja kulttuuripääkaupunkivuodeksi 2026 teemme immersiivisen teoksen, Faravidin Maa yhteistyössä Oulun Teatterin kanssa – se on tarkoitus tehdä isolle yleisölle. Sitä ennen ehdimme tehdä vuonna 2024 vielä yhden immersiivisen teoksen, en tosin vielä osaa tarkalleen sanoa, minne. Kylpylä Eden olisi kyllä aika houkutteleva tila”, Yli-Maunula visioi.  

Yli-Maunulalla on laajat yhteistyöverkostot kotimaassa ja ulkomailla, joten vierailevat nykysirkuksen esitykset ihastuttavat oululaisia myös tulevaisuudessa. Maaliskuussa Valvesalissa vierailee esimerkiksi tanskalainen Rapid Eye kansainvälinen ryhmä ja loppukuusta ohjelmistoon tulee Yli-Maunulan itse ohjaama, Kallo Collectiven tuottama The Divine Lie – Jumalaton valhe –teos.  

Liput Valve-salin esityksiin löydät tästä.

Lue myös