Essi Kummu oli valitsemassa Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaita – voimakkaat teokset taistelevat demokraattisen yhteiskunnan puolesta
Essi Kummu sanoo saaneensa virikkeitä omaan kirjoittamiseensa oltuaan Runeberg-kirjallisuuspalkinnon esiraadissa. Kuva: Marcos Katz
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululainen kirjailija Essi Kummu oli tämänvuotisen Runeberg-kirjallisuuspalkinnon esiraadin jäsen. Luku-urakka oli Kummulle intensiivinen kerran elämässä -kokemus, jota hän ei unohda koskaan.
Runeberg-kirjallisuuspalkinnon raadissa olivat tänä vuonna Essi Kummun lisäksi kriitikko Maaria Ylikangas ja kriitikko, kirjallisuustieteilijä Daniel Wickström Grönroos.
Kummu sanoo, että jokainen raati muodostaa ikään kuin oman maailmansa.
”Meillä oli aika selkeät linjat, mitä halusimme korostaa. Niitä nousi kolme seikkaa, eli jatkumot ja katkokset, joita kirjallisuus ylläpitää ja luo, yhteiskunnallisuus ja totalitarismin nousu sekä kirjallisuus tekoina.”
Tänä vuonna ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittajiksi ovat Monika Fagerholmin Döda trakten / Kvinnor i revolt (Eristystila / Kapinoivia naisia), Erkka Filanderin Siemenholvi, Susanna Hastin Toivottomuus, Niillas Holmbergin Naarattu, Emmi Itärannan Lumenlaulaja, Sanna Karlströmin Maanpäällinen osa, Anni Mäentien Söpöliini ja minä, Anna Möller-Sibeliuksen Journal intime, Mariia Niskavaaran Ester, teurastaja ja Kaisa Vahteriston Nieltyjä esineitä.
Naiset esillä vahvasti
Kummu painottaa voimakkaasti kirjallisuuden yhteiskunnallisuutta, sen mahdollisuutta vaikuttaa.
”Kirjallisuudella ja kirjailijoilla on iso rooli fasismin ja totalitarismin vastaisessa taistelussa sekä sääntöpohjaisen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisessä. Emmi Itärannan Lumenlaulaja oli minulle voimakas elämys, teos on suomalaisen kansanperinteen ja kansallisen mytologian uudelleen kirjoittamista”, Kummu sanoo.
”Se on myös valtavan poliittinen ele, kun äärioikeisto on nousemassa valtaan myös Amerikassa, mistä esimerkkinä on useiden naisten oikeuksien kuten esimerkiksi aborttioikeuden menetys, tai rodullistettujen ja seksuaalivähemmistöjen vainoaminen. Ihailen sitä, että Suomessa kirjoitetaan näin vahvaa proosaa, joka pohjautuu suomalaiskansalliseen myyttiin. Tämä kirjallisuus voi toimia vastaeleenä huonolle kehitykselle.”
Kummu lisää, että kaikki ehdokkaat ansaitsevat samanlaisen suitsutuksen.
”Niillas Holmbergin Naarattu oli minulle sellainen lukukokemus, että ensin en ymmärtänyt mitä tapahtuu, vaikka keho reagoi luettuun voimakkaasti. Kognitio ja tieto tulivat mukaan vasta toisella lukukerralla. Mikäli kirjaa ei heti ymmärrä, se ei vielä tarkoita, että se on huono. Jotkut teokset vaativat aikaa ja tilaa vaikuttaakseen. Niissä voi olla aivan erityistä voimaa.”
Kummu iloitsee myös siitä, että nyt naiset nousevat esiin vahvoina prosaisteina.
”Heitä on enemmän kuin miehiä. Tämähän on riemastuttava ajatus, sillä pitkään naisen asema oli huonompi, mutta nyt naiset saavat tilaa, tosin sukupuolittunutta arvottamista löytyy yhä kirjallisuuskritiikissä päivittäin. Se on tietysti karmivaa luettavaa. Anni Mäentien Söpöliini ja minä -teoksessa esimerkiksi on feminiinistä, eleganttia ja älykästä lähestymistä yhteiskuntaan. Kyseessä on poikkeuksellisen hieno kirjoittaja.”
Suosikkejaan Kummu ei kuitenkaan suostu mitenkään erittelemään, sillä muuten hän ei nukkuisi seuraavana yönä.
Pohjoissuomalaisuus vaikuttaa lukemiseen
Raadin jäsenet alkoivat lukea kirjoja viime vuoden helmikuussa, ja ehdokkaat julkistettiin joulukuussa.
”Minulla on ollut niin intensiivinen vuosi kirjojen kanssa, etten ikinä unohda tätä kerran elämässä -kokemusta ja kunniaa. Kyseessä on valtava instituutio, Runeberg-palkinto on toiseksi suurin suomalainen kirjallisuuspalkinto. Se, miten kirjailijoita ja kirjoja kohdellaan tämän kaltaisten instituutioiden sisällä, on oikeastaan tabu. Tosiasia on se, että ei kirjailija halua kilpailla, kun hän julkaisee kirjan.”
Raatilaisuus rohkaisi Kummua myös omassa kirjoittamisessa.
”Se tunne vahvistui, että oma kirjallinen näkemys on paljon tärkeämpi kuin markkinoiden näkemys. Ja kun lukee paljon, myös oma persoona ja suhde kieleen vahvistuvat.”
Kummu onkin yli parikymmentä vuotta lukenut ammatikseen erilaisia tekstejä, kuten käsikirjoituksia.
Kummun mukaan sillä on merkitystä, että esiraadissa oli mukana pohjoissuomalaista näkemystä.
”Kun sielunmaisema on pohjoinen, se vaikuttaa lukemiseen. Suhde maahan, luontoon ja eläimiin, se on minulle lukijana tosi merkityksellistä.”
Vetäytyy ensi vuoden valinnasta
Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittajan valitsee aina edellisen vuoden esiraati. Periaatteessa Kummu olisi siis ensi vuonna valitsemassa voittajaa, mutta hän on jäävännyt itsensä tehtävästä.
”Olen vetäytynyt, koska minulta tulee syksyllä kirja. Haluan antaa sille mahdollisuuden. En voi olla samaan aikaan raadissa valitsemassa uutuuskirjoista voittajaa ja juuri julkaissut kirjailija.”
Palkinnon saaja julkistetaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta Porvoossa. Palkintosumma on 20 000 euroa. Viime vuonna palkinnon voitti Pirkko Saision Suliko.
Essi Kummu
- Essi Kummulta on ilmestynyt kuusi aikuisten kirjaa, joista Karhun kuolema oli vuoden 2011 Tiiliskivi-palkintoehdokkaana ja Hyvästi pojat vuoden 2017 Botnia-palkintoehdokkaana.
- Lisäksi Kummu on kirjoittanut neljä lastenkirjaa. Niistä Puhelias Elias oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2012 ja Viron Baabelin torni -kirjallisuuspalkintoehdokkaana vuonna 2013 parhaana käännettynä lastenkirjana. Puhelias Elias, Häätanssit oli Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokkaana vuonna 2019. Rauhan alkuja oli Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokkaana sekä ehdolla vuoden parhaaksi lastenkirjaksi ja vuoden kauneimmaksi lastenkirjaksi vuonna 2024.
- Palkittiin vuonna 2018 Vuoden Sara -tunnustuksella työstään tyttöjen ja naisten aseman vahvistamiseksi.
- Kummu juhlii tänä vuonna 20-vuotista uraansa kirjailijana. Hän sai valtion viisivuotisen apurahan, joka alkoi tammikuussa, ja työskentelee parhaillaan kirjailijana teatterin, kuvataiteen ja elokuvan parissa.
