Eläkkeelle siirtynyt intendentti Leena Lehtinen: Kierikkiä ei saa unohtaa

Intendentti Leena Lehtinen on nähnyt nykymuotoisen Kierikkikeskuksen kehittymisen kirjaimellisesti sen kivijalasta lähtien.

”Kesäkuun neljäntenä 2000 oli peruskiven muurauspäivä ja se oli minun ensimmäinen työpäiväni. Syyskuun lopussa 2001 sitten Kierikki avautui yleisölle. Muistan, miten intoa puhkuen aloitin työt, näin silmissäni kaikki ne hienot mahdollisuudet, mitä keskus voisi tarjota”, hän muistelee.

”Kierikki on ollut minun paikkani, se sopi minun seikkailijaluonteelleni.”

Sen jälkeen intendentin työ Kierikin puolesta on ollut ylä- ja alamäkeä. Lehtisen kaltaiselle intohimoisesti asioihin suhtautuvalle tekijälle, Kierikin puolustaminen on ollut sydämen asia, omia voimia säästelemättä.

”On selvää, että jään tuota työtä myös kaipaamaan. Olen aina ollut taistelijaluonne ja rakastin sitä, että sain pitää pyörät pyörimässä ja luoda draivia toimintaan. Kierikki oli minulle kaikki nämä vuosikymmenet henkinen perämoottori”, Leena Lehtinen toteaa.

Intohimoinen maailmanmatkaaja

Leena Lehtinen on kotoisin Pudasjärveltä. Hänen äitinsä oli opettajana Kurenalan koululla ja isä metsäteknikko.

”Äitini oli kova matkustelemaan, mutta ei meillä sen kummemmin harrastettu historiaa kotona. Muistan, että Pudasjärven kirjasto oli silloin tärkein inspiraationi lähde.”

Kaukokaipuu ja matkusteleminen on varmaankin siis tullut äidin puolelta, Leena Lehtinen ei ole koskaan empinyt lähteä katsomaan, miltä maailma näyttää muualla.

”Olen aina ollut seikkailijaluonne. Matkat ovat aina suhteuttaneet asiat oikeaan mittakaavaan, sekä antaneet näkökulmia Kierikin kehittämiseen. Ulkomailla oikeasti ymmärtää, että Kierikki on yhtä lailla osa Yli-Iitä ja osa maailmankaikkeutta.”

Arkeologin opinnot alkoivat jo 1970-luvun alussa avoimessa yliopistossa Oulussa ja siitä ne jatkuivat alan varsinaisten opintojen pariin Turkuun.

”Olen aina pitänyt Turusta, ja nyt olen jälleen täältä hankkinut itselleni myös asunnon”, hän iloitsee.

Ympyrä on siis osin sulkeutunut.

”Olen sinne ilmoittautunut jatko-opiskelijaksi jo 2000-luvun alussa, mutta eipäs ole työkiireiltä homma edennyt. Enkä aio vieläkään antaa lupausta väitöskirjasta. En halua mitään palloa jalkaan, sillä tämä eläkkeellä olo tuntuu yllättävän ihanalta ja vapaalta.”

Kierikillä sivistävä merkitys

Leena Lehtisellä on siis takanaan parikymmenvuotinen ura ainutlaatuisen Kierikkikeskuksen intendenttinä. Maailmassa ei ole toista Kierikkiä ja sen Lehtinen on aina ymmärtänyt. Leijonaemon lailla hän puolustanut Kierikin olemassaoloa kaikkina aikoina.

Suurimpina saavutuksinaan hän pitää urallaan kouluyhteistyötä, joka on tuonut Kierikkiin vuosittain 4 500 oppilasta – tutustumaan omaan historiaansa.

”Koululaisvierailuilla on valtava merkitys sivistystyössä ja opetuksessa. Kierikissä he ovat konkreettisesti nähneet, mihin heidän omat juurensa liittyvät.”

Lisäksi hän on kehittänyt voimakkaasti kansainvälistä yhteistyötä, jonka avulla museoaluetta on viety eteenpäin.

”Olen nauttinut valtavasti kaikenlaisista hankkeista ja projekteista. Niiden tekeminen oli minulle helppoa ja hauskaa!”

Jatkossa Lehtinen toivoisi esimerkiksi, että Kierikki otettaisiin automaattisesti mukaan kaupungin erilaisiin matkailusuunnitelmiin.

”Silloin myös vierailujen sisältöihin voitaisiin panostaa ja satsata lisää.”

”Esimerkiksi päärakennuksen hieno auditorio pitäisi ottaa tehokkaampaan käyttöön. Ei sitä tyhjäksi ole rakennettu!”

Sitoutuminen on tärkeintä

Suurimmat pettymykset Lehtisen uralla liittyvät kuntaliitokseen.

”Muistan, miten innolla sitä odotettiin! Mutta lopulta paljastui, että Kierikki vain hautautui muiden joukkoon ja sai taistella samoista resursseista kaikkien toimijoiden kanssa. Lisäksi isoissa yhteenliittymissä katoavat pienten alueiden puolustajat, ja tässä yhteydessä haluankin kiittää Kierikki ry:tä kaikesta tuesta ja innostuksesta”, hän sanoo.

”On päivän selvää, että kulttuurilaitokset kaipaavat enemmän itsenäisyyttä. Jokainen kukka puutarhassa on erilainen ja tarvitsee omanlaistansa hoitoa”, Lehtinen lisää.

Jatkossa hän toivoisi, että Oulun päättäjät ja virkamiehet ottaisivat entistä tarmokkaammin Kierikin asiakseen ja ymmärtäisivät sen arvon.

”He ovat kyllä hieman loistaneet poissaolollaan, mutta haluan kiittää edellistä sivistys- ja kulttuurilautakuntaa Kierikin kehittämissuunnitelman läpiviennistä. Toivon, että kaikki päättäjät menisivät vierailulle keskukseen ja tutustuisivat, mitä siellä tapahtuu, ja miten keskuksesta saataisiin paras mahdollinen irti.” 

Hän myös toivoo, ettei tulevana Oulun kulttuuripääkaupunkivuotena 2026 Kierikkiä unohdettaisi, vaikka tähän mennessä potentiaali on jäänyt hyödyntämättä.

Seuraajalleen, jota ei ole vielä valittu, hän toivottaa onnea ja menestystä. Hiljaista tietoa hänellä olisi vaikka millä mitalla jakaa.

”Vaikka kohdallani voitaisiin puhua äänekkäästä tiedosta”, hän nauraa.

”Mutta sitoutuminen on kaikkein tärkeintä. Täytyy varautua muutoksiin ja puolustaa tonttiaan, eikä saa pelätä vastoinkäymisiä eikä varsinkaan luovuttaa”, hän sanoo.

”Kannattaa laittaa koko sydän ja persoona peliin, Kierikki on sen arvoinen. Siltojen rakentaminen eri suuntiin poikii aina hyvää, mutta samalla pitää pitää kiinni Kierikin erityislaatuisuudesta. Tulen aina olemaan kierikkiläinen ja valmis auttamaan, jos sitä tarvitaan.”