70-vuotiaan Oulun konservatorion valtti on hyvä yhteishenki: opettajatkin oppivat oppilailta

Oulun konservatoriolla eletään jännittäviä aikoja. Sunnuntaina alkaa oppilaitoksen 70-vuotisjuhlaviikko, joka näkyy ja etenkin kuuluu eri puolilla kaupunkia 13.–19. marraskuuta.

”Sanoisin, että tunnelmat ovat kiireiset, mutta myös iloiset ja odottavat. Paljon mielenkiintoista ohjelmaa on tulossa, mutta toki se työllistää sekä henkilökuntaa että oppilaita”, konservatorion rehtori Noora Tuominen sanoo. Juhlia on suunniteltu viime keväästä alkaen.

”Yritämme juhlaviikon aikana esitellä aika kattavasti konservatorion eri toimintoja, vaikka kaikki ei toki mitenkään mahdu mukaan”, kamaripianistilehtori Sanna Smolander sanoo.

Juhlakonsertti kutsuvieraille on ohjelmassa keskiviikkona. Siinä kuullaan muun muassa oululaisen säveltäjän Juha Piston konservatorion juhlan kunniaksi tekemä tilausteos Intrada vaskille ja lyömäsoittimille.

”Yksi kohokohta on maanantaina Oulun taidekoulun kanssa yhteistyönä tehtävä monitaiteellinen Hetkessä!-esitys, jossa on mukana tanssijoita, teatteria ja kuvataidetta”, Smolander sanoo.

Perusopetusta ja ammattiopintoja

Konservatorio aloitti toimintansa Oulun musiikkiopiston nimellä vuonna 1952. Aluksi ylläpitäjänä toimi Oulun Musiikkiyhdistys (myöhemmin Oulun Musiikinystävät), mutta vuoden 1961 alusta alkaen oppilaitos on ollut Oulun kaupungin omistama.

Nimi muuttui konservatorioksi vuonna 1978, kun oppilaitos sai oikeuden aloittaa musiikkioppilaitoksen opettaja- ja orkesterimuusikkokoulutuksen. Ammattikoulutustarjontaan lisättiin 1980-luvulla kirkkomuusikkokoulutus (1984) ja musiikinohjaajakoulutus (1987). Tanssinopettajakoulutus alkoi 1991, ja vuonna 2000 perustettiin rytmimusiikin osasto. Opettaja-, musiikinohjaaja- ja tanssinopettajakoulutukset päättyivät vuonna 2003 ammattikorkeakoulujen jatkaessa näihin tutkintoihin johtavaa koulutusta.

Tällä hetkellä konservatorio tarjoaa taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille sekä ammatillista toisen asteen koulutusta klassisen musiikin, rytmimusiikin ja kirkkomusiikin osastoilla. Toimitilat ovat kolmessa paikassa – Oulun musiikkikeskuksessa, Kotkantiellä sekä Oulunsalo-talolla – ja kaikkiaan oppilaita on noin 1100.

Esiintyminen tärkeää opettajille

Mikä on 70-vuotiaan oppilaitoksen menestyksen salaisuus? Rehtori Noora Tuominen nostaa esiin hyvän taiteellisen ja erityisesti pedagogisen laadun sekä monipuolisen opetustarjonnan.

”Tietysti myös innostunut ja osaava henkilöstö on tärkeä. Iloinen asia on sekin, että tosi moni haluaa koko ajan kouluttautua lisää, ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan”, Tuominen sanoo.

”Nämä yhteiset konsertit antavat ihmeesti virtaa ja voimaa omaan työhön.”

Sanna Smolander huomauttaa, että opettajat myös esiintyvät itse paljon. Konservatorion opettajat järjestävät vuosittain esimerkiksi Tulindberg-viikon, jossa esiintyvät itse.

”Hyvä yhteishenki täällä ainakin on, kiva olla töissä”, Smolander sanoo.

Kanteleensoiton opettaja Antti Paakinaho on samaa mieltä.

”Nämä yhteiset konsertit antavat ihmeesti virtaa ja voimaa omaan työhön”, Paakinaho sanoo. Hän uskoo opettajien esiintymisen paitsi kehittävän opetustyötä, myös vaikuttavan kannustavasti oppilaisiin.

Yhteishenki innostaa

Rytmimusiikkiosastolla laulua ammattiopiskeleva Oona-Karita Isokoski allekirjoittaa opettajien puheet oppilaitoksen hyvästä ilmapiiristä.

”Meillä on ainakin rytmimusiikkiosastolla tosi hyvä meininki. Meitä on aika pieni porukka, ja kaikki ovat kavereita keskenään. Aina kun meillä on yhteisiä päiviä klassisen ja kirkkomusiikkipuolen kanssa, niin heidänkin kanssaan tullaan hyvin toimeen. Minun mielestäni opiskelijoiden yhteistyö toimii tosi hyvin, ketä tahansa voi kysyä esimerkiksi omille keikoille”, Isokoski sanoo.

Isokoski on samaa mieltä Paakinahon kanssa siitä, että opettajien esiintyminen vaikuttaa myönteisesti opiskelijoihin.

”Silloin ollaan asian ytimessä. Se on tosi mukava juttu, että samalla kun opitaan, voidaan olla tavallaan kollegoita siinä mielessä, että puhutaan samoista jutuista ja on samanlainen ymmärrys. Varmasti opiskelijoita innostaa, että opettajat tekevät käytännön hommaa niin paljon.”

”Tässä varmaan kiteytyy se, mikä se oppilaitoksen pitkän iän ja menestyksen salaisuus on. Jos työyhteisössä on hyvä ilmapiiri ja mukava tulla töihin, niin kyllä se leviää koko oppilaitokseen”, rehtori Tuominen toteaa.

Opettajien ja oppilaiden yhteisiä oivalluksia

Oppilaitokselle on tärkeää myös uudistua ja pysyä ajan tasalla, unohtamatta perusarvoja ja traditioita. Kanteleensoiton opettaja Paakinaho huomauttaa, että oppilaat ovat tavallaan myös opettajiensa opettajia.

”Olen ollut tässä työssä kohta puoli vuosisataa. Olen oppinut paljon oppilailtani, mikä on kehittänyt minua omassa työssäni”, Paakinaho sanoo.

”Voin kyllä samaistua tuohon. Monesti meillä instrumenttitunneilla varsinkin on yhteisiä oivalluksia, joita hoksataan, ja se on tosi kivaa”, laulunopiskelija Isokoski sanoo.

”On tosi mukavaa, että kaikki voivat saada toisiltaan innostusta ja inspiraatiota niihin asioihin, jotka eivät itsellä välttämättä ole vielä vahvuuksia.”

Hän lisää, ettei opiskelijoiden keskenkään ole kilpailuasetelmaa, vaan kannustava henki.

”Meillä on tosi erilaisia laulajia, ja on tosi mukavaa, että kaikki voivat saada toisiltaan innostusta ja inspiraatiota niihin asioihin, jotka eivät itsellä välttämättä ole vielä vahvuuksia.”

”Soittokaverit ovat lapsille ja nuorille tosi tärkeitä. Nuorimmillakin oppilailla on mahdollisuus soittaa kamarimusiikkia ja osallistua orkesteritoimintaan, soittimesta riippuen. Oppilaat myös esiintyvät paljon yhdessä. Meillä onkin oppilaskonsertteja melkein joka ilta, ja niihin saa kuka vain tulla kuuntelemaan”, Smolander lisää.

Vastalääkettä viriketulvalle

Konservatoriolla ei ole nähty syytä huoleen siitä, että lapsia ja nuoria olisi entistä vaikeampi houkutella esimerkiksi klassisen musiikin pariin. Oppilaita on riittänyt, ja perinteinen musiikkiharrastus on monessa perheessä huomattu hyväksi ideaksi loputtomia virikkeitä puskevassa nykyarjessa.

”Minusta tuntuu, että vanhemmilla alkaa olla tosi hyvä tietoisuus siitä, mitkä asiat meidän lapsiamme ja nuoriamme tässä ajassa uhkaavat. Musiikkiharrastus on todella hyvää vastalääkettä nopeille ärsykkeille: keskittymistä vaativaa pitkäjänteistä työtä, usein kahden kesken opettajan kanssa. Se tekee tosi hyvää”, Smolander sanoo.

”Musiikkiharrastus on todella hyvää vastalääkettä nopeille ärsykkeille: keskittymistä vaativaa pitkäjänteistä työtä, usein kahden kesken opettajan kanssa.”

”Siinä täytyy oppilaan mieltymyksiäkin kuunnella, että minkälaisessa genressä hän haluaa tuottaa taidetta. Ei niin, että opettaja tekee jonkun tietyn kaavan mukaan”, Paakinaho huomauttaa.

Rehtori Tuomisen mukaan konservatorion hakijamäärät ovat pysyneet tasaisina, myös pandemia-aikana.

”Yritämme tehdä töitä etenkin soitinjakauman monipuolisuuden eteen, jotta ihmiset saisivat tietoa siitä, että on tosi paljon mielenkiintoisia soittimia”, Tuominen sanoo.

Sekin on hyvä muistaa, että myös perinnemusiikki elää ja kehittyy. Hyvä esimerkki on Paakinahon opettama kantele, joka on Väinämöis-mielikuvista huolimatta verrattain nuori instrumentti nykyisellä tavalla opetettuna ja käytettynä.

”Sillä voi tehdä vaikka mitä nykyään, se on äärimmäisen monipuolinen soitin! Olen rohkaissut oppilaita, että tutkikaa sitä soitinta, tehkää kaikkia kokeiluja”, Paakinaho sanoo.

Terveisiä Ellinooralta

Yksi kannustava tekijä sekä opiskelijoille että opettajille ovat alallaan menestyneet entiset oppilaat. Konservatorion alumnit ovat lähettäneet oppilaitoksen Facebook-sivulla kiitollisia syntymäpäivätervehdyksiä, yhtenä heistä poptähti Ellinoora eli Ellinoora Leikas.

”Konsa-aikoja muistelen aina lämmöllä, ne oli kultaisia ja kriittisiä itsensä etsimisaikoja niin ihmisenä kuin laulajanakin. Oon tosi iloinen siitä, että mulla oli viikoittain paikka, johon mennä ja kehittää omaa musiikillista osaamista ja toteuttaa omaa musiikillista ambitiota, oppia omasta instrumentista, oppia hengittämään ja tekemään töitä bändissä”, Ellinoora sanoo tervehdyksessään.

Kenties Oona-Karita Isokoskikin on jonain päivänä tunnettu laulajatähti, mutta ensin hän haluaa kehittää osaamistaan ja ideoida rauhassa. Työelämä houkuttelee jo, mutta myös jatko-opiskelu kiinnostaisi. Haaveissa siintää myös ura itsenäisenä artistina.

”Tykkään tosi paljon siitä, että tässä koulun ohella jo pystyy työllistymään musiikilla. Se on tullut yllätyksenä.”

Polkuja myös harrastajille

Konservatorion tarkoituksena ei toki ole tuottaa vain musiikin ammattilaisia, saati tähtiä. Oppilaitos on yhtä lailla avoin harrastajille.

”Jokainen menee omaa polkuaan, ja me pyrimme tarjoamaan monenlaisia polkuja sitä kohti, mitkä omat tavoitteet ovat. Aivan yhtä tärkeää kuin huippuammattilaisuus on se, että kasvatamme elinikäisiä musiikin harrastajia”, rehtori Tuominen sanoo.

”Ei tosiaan tarvitse miettiä sitä, että pitäisi olla valmiiksi superhyvä.”

Opettajat kertovat törmäävänsä silloin tällöin turhaan pelkoon osaamattomuudesta, joka estää hakemasta konservatorion oppiin. Suosituimpiin instrumenttiopintoihin on toki jonoa, mutta periaatteessa lähtötason ei tarvitse olla korkea.

”Minä ajattelin pienempänä just samalla tavalla, minua olisi kiinnostanut tulla tänne jo monta vuotta sitten, mutta luulin, että ei voi olla ihan aloittelija – ja olin kyllä väärässä siinä. Tulin lopulta vasta lukioikäisenä tänne laulutunneille, ja huomasin, että aina lähdetään siitä tasosta, missä kukin on. Koin myös, että hirveän nopeaa kehitystä tuli. Ei tosiaan tarvitse miettiä sitä, että pitäisi olla valmiiksi superhyvä”, Isokoski sanoo.

Paakinaho on vahvasti samaa mieltä.

”Ihan nollatasollakin voi hakea. Pääsykoe on sellainen tilanne, että siinä ei aina oikein saa kuvaa oppilaan osaamisesta. Monesti on myöhemmin yllättänyt, kuinka jännityksen takana on piilevää osaamista”, hän sanoo.

Lisätietoja Oulun konservatoriosta, sen soitinvalikoimasta ja ohjeita hakemisesta löytyy oppilaitoksen nettisivuilta: https://www.ouka.fi/oulu/oulun-konservatorio/