Vaihto-oppilaana paratiisisaarella: merikilpikonnia, tulivuoriretkiä ja käärme sängyssä

Yli 24 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Saint-Denisiin, Réunionin saarelle. Heti koneesta ulos astuessani tunsin saaren lämpimän ilmaston.  

Maisemat olivat hämmästyttävät, jopa parkkipaikalta pystyi näkemään palmuja ja vuoriston. Matkustimme Les Avironsiin bussilla, ja matkan aikana maisemat ja koko tilanne tuntui jotenkin epätodelliselta.  

Nyt kun olen ollut täällä saarella jo kuukauden, osaan sanoa moniakin eroavaisuuksia suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välillä. Réunion on ollut kyllä kiehtova ja kokemuksen arvoinen paikka.  

Olen törmännyt täällä kaikenlaisiin otuksiin: kämmenen kokoisiin hämähäkkeihin, pienen pieniin sokerimuurahaisiin, käärmeeseen, torakoihin, jättiampiaisiin, nauraviin liskoihin. Hämähäkeistä tai jättiampiaisista en vieläkään pidä, mutta kaikkiin muihin olen jo tottunut. Yksi ilta huomasin sokerimuurahaisten vallanneen suklaajoulukalenterini ja toisena iltana löysin sängystäni käärmeen. Kaikki kommellukset ovat pääasiassa vain naurattaneet. 

Yksi ilta huomasin sokerimuurahaisten vallanneen suklaajoulukalenterini ja toisena iltana löysin sängystäni käärmeen.

Paikalliset ovat todella rentoja, ja se on toisaalta ihan kiva. Toki tässä heidän rentoudessaan on kääntöpuolensakin, sillä he tuntuvat aina olevan myöhässä. Toisena todella isona erona on ihmisten ruokailutottumukset. Ihmiset täällä syövät aika lailla kaksi kertaa päivässä: lounaan ja päivällisen. Tiesin jo tänne tullessani tapojen olevan erilaiset, mutta ruokailutottumukset yllättivät silti. 

Yleensä syömme riisiä kanalla tai lihalla. Mausteissa massalé (masala) ja curcuma (kurkuma) ovat todella yleisiä, ja ne voikin maistaa melkein jokaisella aterialla. Reissun aikana olen myös itse oppinut tekemään réunionilaista ruokaa. Sen opetteleminen oli mielenkiintoista ja aion käyttää ainakin oppimaani riisin valmistustapaa myös Suomessa.

Tein myös havainnon, että jokaisessa elintarvikepakkauksessa on täällä terveellisyysasteikko. A tarkoittaa, että tuote on todella terveellinen ja E, että tuote on todella epäterveellinen. En ehkä haluaisi tällaista taulukkoa Suomeen. 

Olen päässyt kokemaan kaikkea unohtumatonta. Pääsin kokeilemaan minulle ihan uusia lajeja, kuten riippuliitoa, vesihiihtoa ja koralliriutoilla snorklaamista. Riippuliito oli kyllä huikea kokemus! Oli ihanaa nähdä saarta ja merta erilaisesta näkökulmasta. Näin yläilmoista jopa merikilpikonnia.

Vesihiihto taas pelotti kauheasti etukäteen, mutta en kaatunut kertaakaan.  Myös snorklaaminen oli mukavaa. Koralliriuttojen, trooppisten kalojen, merimakkaroiden ja -siilien näkeminen näin oikeassa elämässä oli ihan mahtavaa.  

Olen käynyt myös tulivuorella, vesiputouksilla, merikilpikonnasairaalassa ja kilpikonnapuistossa. Etelän lämmöstä huolimatta vuorilla oli tosi kylmä, mutta kaikki se kävely, kiipeäminen ja palelu olivat kyllä tulivuoren näkemisen arvoisia.  

Pidin vesiputouksistakin, jossa kävimme myös uimassa. Koska näiden vesiputouksien vesi oli lähtöisin maansisäisistä puroista, oli vesi siellä aika kylmää. Kotimatkallamme huomasin vesiputouksille vievien siltojen lankkujen pomppivan niillä ajettaessa, ja se tuntui aluksi aika hurjalta.  

Merikilpikonnasairaala, Kelionia, oli mielenkiintoinen paikka. Kelioniassa oli paljon informaatiota merikilpikonnista, meren saasteista ja ilmastonmuutoksesta. Toinen kilpikonniin liittyvä paikka oli kilpikonnapuisto, jossa kävimme heti matkamme alussa. Siellä saimme ruokkia kilpikonnia ja jopa silittää niitä, mikä oli tosi mukavaa.  

Kaluston kanssa rannalle

Réunionilainen rantakulttuuri on kiehtovaa, sillä yleensä rannalle viedään mukanaan kokonainen rantakalusto: pöytä, tuolit, riippumattoja, aurinkovarjo. Suurin osa ihmisistä ottaa mukaansa myös isot padat ruokaa, jotka voidaan lämmittää rannoilla olevissa grillipaikoissa, joita voi löytää jokaiselta rannalta. Ihmiset tulevat myös juhlimaan rannoille, ja uskaltaisin väittää, että jokaisella rannalla käymiskerrallani näin ainakin yhdet juhlat.  

Vaatekaupat ovat täynnä värejä. Kaikki on todella nättiä ja yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Täällä ollessani olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten jokainen kauppa myy jotain Reúnionin lipulla varustettua: vaatteita, magneetteja, laseja, kirjoja, kyniä.  

Uiminen tietenkin on ihan mahtavaa. Tuskallisen kuumuuden vallatessa on ihana käydä viilentymässä uima-altaassa tai meressä. Onnekseni toisella host-perheistäni oli uima-allas, jonka antimista sain nauttia kahden viikon ajan joka päivä. Myös meressä uimisesta on tullut yksi lempiaktiviteeteistani täällä. Meren isoissa aalloissa hyppiminen ja siellä ystävien kanssa hauskan pitäminen on ollut ihan huippua. 

Matkani aikana olen oppinut paljon ranskalaisesta kulttuurista ja ihmisistä. Ranskalaiset ovat todella ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan. Réunionilla tämä korostuu monella tapaa. Yksi opettaja sanoikin hyvin, että ihmiset täällä ovat niin ylpeitä itsestään, kielestään ja kulttuuristaan, että he ovat kyllä mielellään sitä muille opettamassa, mutta muiden kielten ja kulttuurien opetteleminen heitä ei oikein kiinnosta.  

Ranskalainen koulujärjestelmä tuntui suomalaisista tiukalta ja tarkalta. Suurena yllätyksenä tuli kuinka tarkkaa koulualueelta poistuminen oli. Koulun portit avattiin vain tiettyihin aikoihin päivästä ja vain sinä aikana pystyi liikkumaan alueelta ulos tai tulemaan takaisin koululle.

Ranskalainen koulujärjestelmä tuntui suomalaisista tiukalta ja tarkalta.

Kirjaston säännöt olivat myös tiukat, laukut jätettiin eteiseen ja kirjastossa tuli tietenkin olla hiljaa. Se mikä yllätti, oli ettei puhelimia saanut pitää esillä kirjastossa edes hyppytunnilla.  

Ruokalassakin meno oli todella erilainen. Ruokailuun mennessä oppilaiden täytyi näyttää ruokailulupansa kaksi kertaa. Me suomalaiset olimme yllättyneitä, etteivät oppilaat saaneet itse annostella ruokaansa, minkä vuoksi ruokaa meni hukkaan isot määrät. 

Nautin reissusta ihan suunnattomasti. Sain tutustua ihaniin ihmisiin, uuteen kulttuuriin ja paratiisisaareen. Hetkeäkään en vaihtaisi pois! Olen todella kiitollinen host-perheilleni. Arvostan koulujemme tekemää työtä. Kohdekoulumme, Lyceé Antoine de Saint-Exupéry hoiti meidän vierailumme hienosti. 

Kirjoittaja Fanni Kokko on Laanilan lukion 1.vuoden opiskelija ja Erasmus+-vaihto-opiskelija.