Oulun yliopiston väitös: Saamelaisnuorten tulevaisuutta määrittää suku ja paikallishistoria

Filosofian maisteri Helena Ristaniemi väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 27. tammikuuta. Historian alaan kuuluvan väitöskirja otsikko on ”Täällä on merkitystä mihin sukuun synnyt, se vaikuttaa kaikkeen.”

Tutkimus avaa näkökulmia niin saamelaisten kuin ei-saamelaisten tyttöjen historiasuhteeseen ja siihen, miten paikallisuus ja historia raamittavat nuorten elämää. Vaikka harvaan asuttujen seutujen nuorten elämää tutkitaan Suomessa entistä enemmän, on pohjoista nuoruutta tutkittu verrattain vähän. Siksi tämä tutkimus avaa uusia näkökulmia nuorten elämään Suomen pohjoisimmissa osissa.

Kohteena saamelaistytöt

Tutkimuksessa seurattiin 12:n yläkoulu- ja lukioikäisen tytön elämää vuosina 2019–2020. Se toteutettiin yhdistämällä historiantutkimusta, saamentutkimusta ja nuorisotutkimusta uusmaterialistiseen tieteenfilosofiaan

”Historia ei ole ainoastaan merkkihenkilöitä tai kaukaisia menneisyyden tapahtumia, vaan perheiden, sukujen ja kotiseutujen historiaa. Historiatieto siirtyy arkisissa askareissa, kertomaperinteessä, esineistössä, paikallisina tapoina ja kulttuurisina konventioina”, FM Helena Ristaniemi kertoo.

Se rakentaa nuorille ylisukupolvisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Samalla historiatietoisuudella ja kulttuurilla on keskeinen osa siinä, mitä tulevaisuudelta halutaan ja millaisiin elämänvalintoihin päädytään.

Moni pohtii lähtemistä

Toisin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa, harvaan asuttu kotiseutu ei ole tutkimuksen tytöille vain syrjäinen paikka, josta halutaan lähteä mahdollisimman pian, vaan kotiseudun ihmiset, kulttuuri ja saamen kieli ovat tärkeitä nuorille.

Moni yläkouluikäinen nuori pohtii jäämistä ja lähtemistä, sillä opiskelumahdollisuuksia on pohjoisen kunnissa vain rajatusti. Osalle valinta on vaikea, toiset taas lähtevät mielellään. Myös he, jotka odottivat lähtöä innolla, näkevät kotiseudussa arvokkaita puolia. Pohjoinen identiteetti oli rikkaus ja vahvuus, jota haluttiin vaalia, vaikka vaikeuksiinkin oli törmätty.

Perhe, ystävät ja luontosuhde keskeisiä

Helena Ristaniemen tutkimuksessa historia siirtyy perheiden, sukujen ja paikallisyhteisöjen välityksellä. Esimerkiksi kodeissa puhuttiin historiasta ja jo edesmenneistä sukulaisista. Sukuyhteydet ja sukujen muodostamat verkostot olivatkin tärkeitä nuorille. Samalla osa nuorista koki, että heiltä toivottiin ja odotettiin paluuta pohjoiseen.

”Tässä on suuri ero niiden tyttöjen kanssa, jotka eivät olleet kotoisin pohjoisesta; heille ulkopuolisuuden tunne oli usein leimaavaa, ja saamelaisalue koettiin enemmän tulevaisuuden lomakohteena, kun arjen nähtiin asettuvan eteläisempään Suomeen”, Ristaniemi huomauttaa.

Tutkimukseen osallistuneille tytöille luonto oli paikka, jossa liikuttiin perheen ja kavereiden kanssa ja jossa toimimisesta tiedettiin paljon. Luonnon keskeinen merkitys näkyi myös nuorten tulevaisuuden mietteissä. Heitä huolestuttivat muun muassa ilmastonmuutos, saamelaisalueelle kohdistetut maankäyttösuunnitelmat, kuten Jäämerenrata ja pohjoisen tyhjeneminen. Huolenaiheissa näkyy pelko ylisukupolvisuuden ja kulttuurisen jatkumon katkeamisesta, menneisyys vaikutti siis tulevaisuuden ajatuksiin monin tavoin. Uhkakuvista huolimatta tulevaisuus koettiin valoisana, ja moni tyttö pohti mahdollisuutta asua kotiseudulla myös tulevaisuudessa.

”Vaikka nuoria pidetään eteenpäin katsovina tulevaisuuteen suuntaajina, olisi tärkeä nähdä, kuinka menneisyyden painolastit ja voimavarat vaikuttavat nuorten toimintaan myös nykyhetkessä. Historia voi olla nuorille elävää, arvokasta ja elämänvalintoihin vaikuttavaa”, Ristaniemi korostaa.

Filosofian maisteri Helena Ristaniemi väittelee Oulun yliopiston Linnanmaalla salissa L5 klo 12 perjantaina 27.1.2023.