Oppilasvaihdossa trooppisella saarella – eniten yllättyy, kun ei tiedä mitä odottaa
Vaihto-opiskelijat ja heidän Réunion-sisaruksensa: Gaitane Corre, Armi Koskela, Aino Määttä, Rose Souvignet, Gaetan Castell, Jamie Härkönen, Saana Vähäsarja, Alvar Sandell ja Sacha Dubois L’Hermitagen rannalla viimeisenä vaihtopäivänä. Silloin ei kuitenkaan sanottu hyvästejä, vaan "näkemiin Oulussa". Kuva: Simon Jugand
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululaisille lukiolaisille on tarjolla lukuisia mahdollisuuksia päästä Eurooppaan turvallisesti. Useimmat lukioistamme ovat tehneet jo vuosia Erasmus+ -yhteistyötä, ja tämän yhteistyön kautta on liikkunut merkittävä joukko lukiolaisia ja heidän opettajiaan eri puolille EU:ta. Laanilan lukion ja Svenska Privatskolan i Uleåborgin oppilaita on jälleen ollut vaihdossa Ranskalle kuuluvalla Réunionin saarella.
Svenska Privatskolan i Uleåborgin ja Laanilan lukion Arctic Tropics -yhteistyökoulu on kaukaisimmassa Euroopan Unionin kolkassa, pienellä Intian valtameren saarella, Réunionilla Les Avironsin kunnassa. Sieltä on matkaa maan pääkaupunkiin Pariisiin 10 000 kilometriä eli 11 tunnin lentomatka.
Piskuisen saaren kohdelukio Lycée Les Avirons on 1200 oppilaan koulu, jonne Laanilan lukion Aino Määttä, Armi Koskela ja Jamie Härkönen sekä Svenska Privatskolanin Alvar Sandell ja Saana Vähäsarja matkustivat lokakuun puolivälissä kuukauden mittaiselle vaihtojaksolle. Saarella heitä odotti isäntäperhe ja vaihtosisarus, joka tulee tammikuussa vastavuoroisesti Ouluun.
Vaihdot tapahtuvat kouluvuoden aikana, ja sen vuoksi nuoret opiskelevat vaihdon aikana itsenäisesti kotilukionsa opinnot. Koulunkäynti tarkoittaa ranskalaisnuorille varhaisia aamuja ja myöhäisiä iltapäiviä, sillä koulupäivä alkaa kello 7.30 ja päättyy kello 17.
Les Avironsin lukiolla oululaiset osallistuivat liikunnan, englannin sekä ranskan oppitunneille, ja koulupäivään oli varattu aikaa itsenäiseen opiskeluun. Lisäksi vaihtoon kuului ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyviä aktiviteetteja, kuten puunistutusta, puutarhanhoitoa sekä roskankeruuta.
Aino Määttä ja Saana Vähäsarja nauttivat turkoosin Intian valtameren ihanasta +26C asteen lämmöstä. Meressä on haita, ja siksi uida saa vain rajatuilla alueilla. Kuva: Tiina Fredriksson
Liikkuvuudessa Euroopan sisällä on maantieteellinen, kulttuurinen ja ennen muuta sosiaalinen ulottuvuus. Nuoremme kertoivat Oulusta ja Suomesta sekä etenkin vaihtoprojektin teemaan liittyen ekologisista käytännöistämme useille koululuokille vaihtokoulussaan. Myös Ouluun tammikuussa tulevat réunionilaiset tuovat tietoa kotisaarestaan Laanilaan ja Svenska Privatskolaniin.
Meidän nuoremme pääsivät isäntäperheidensä kanssa tutustumaan vulkaanisen saaren luontoon, vaeltamaan tulivuorilla, snorklaamaan ja nauttimaan merestä. Réunion on huikeiden maisemien, serpentiiniteiden, kauniiden auringonlaskujen, ihanien uimarantojen, maittavan kreoliruoan ja menevän kreolimusiikin kehto. Se on trooppinen saari, mutta kuitenkin osa Ranskaa: käytössä on eurot, kielenä ranska ja opiskelemaan lähdetään usein lukion jälkeen Pariisiin.
Oululaisryhmä tutustui Pariisin tunnelmaan lentojen välissä. Eiffel-tornin maisemissa lokakuisesta auringosta nauttivat Armi Koskela, Saana Vähäsarja, Eva Åström, Alvar Sandell, Jamie Härkönen, Aino Määttä sekä edessä Johanna Peteri ja Tanja Lapinlampi. Kuva: Tiina Fredriksson
Vaihtojaksoilla tärkeintä on kohdata ihmisiä ja saada uusia ystäviä. Me mukana olleet opettajat kohtasimme Lycée Antoine St-Exupéryn opettajat kollegoina, ja pitkään jatkuneen yhteistyön ansiosta suunnitelmat etenivät jouhevasti.
Luottamus ja yhteisymmärrys vievät asioita eteenpäin. Samalla tavalla rakennetaan siltoja nuorille: he pääsevät vaihtoperheen kautta näkemään tavallista elämää ja osaksi yhteisöä. ”Meistä tuli oikeita ystäviä”, totesi yksi nuorista vaihtosisaruksestaan kertoessaan.
Réunionin sisämaa muodostuu kolmesta tulivuorikalderasta. Lycée Antoine St-Exupéryn lukion Simon ja Pascale Jugand veivät oululaiset tustustumaan Cilaoksen laaksoon Îlet à Cordesin pikkukylään. Kuva: Tiina Fredriksson.
Toistemme kohtaamisissa on mielestäni eurooppalaisuuden ydin, ja jotain kertonee ajasta, että itse päädyin puhumaan rauhasta ja yhteisöllisyydestä kohtaamieni aikuisten kanssa. Myös lentokoneessa jututtamani hollantilaisen kanssa totesimme, kuinka tärkeää on, että tunnemme toisiamme. Mies kertoi minulle olevansa kotoisin läheltä Saksan rajaa, jonka takana on suuri saksalainen teollisuusalue.
”Ai Ruhrin aluetta?” kysyin.
”Juuri niin! Miten voit tietää?” hän ihmetteli.
Suomalainen koululaitos opettaa meille paljon Euroopasta. Mutta vasta kun tunnemme toisiamme, tunnemme myös todella maanosamme, ja silloin meille syntyy verkosto: vaihtarisisarus saattaa odottaa toisella puolella maapalloa.
Jutun lomassa olevat sitaatit on lainattu Laanilasta viime vuonna Réunionilla kuukauden viettäneen opiskelijan viestistä, jonka hän lähetti opettaja Tiina Fredrikssonille vaihtomme aikana.
Kirjoittaja Tanja Lapinlampi on Laanilan lukion erityisopettaja.