Nuorisovaltuuston Jasper Vaittinen: Nuorten tyhjä olo poistuu, jos he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan asioihin
Nuorten sietokyky vastoinkäymisiin paranee, jos asioihin pystyy vaikuttamaan. Kuvat: kotialbumi /Jouni Ylisuutari
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Nuorisovaltuusto Onen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jasper Vaittinen osallistui lokakuun alussa Alueelliseen kansalaisjärjestöakatemiaan Oulun kaupungintalolla. Tilaisuudessa hän osallistui haastatteluun, jossa aiheena oli resilienssi, turvallisuus ja yhteisöllisyys. Vaittinen puhui tilaisuudessa nuorten näkökulmasta.
”Kun lähden pohtimaan näitä kolmea: resilienssiä, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä, lähestyn kysymystä luonnollisesti meidän nuorten näkökulmasta. Näen, että kaikki kolme nuorille syntyy oikeastaan kokemuksesta siitä, että meistä välitetään, meillä on paikka yhteisössä ja me voidaan vaikuttaa ympäristöömme,” Jasper Vaittinen perusteli.
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä sopeutua ja palautua vastoinkäymisistä, ja Vaittisen mielestä se kumpuaa siitä, että kokee voivansa vaikuttaa asioihin.
”Jos nuorelta puuttuu kokemus siitä, että voi vaikuttaa asioihin ympärillä, vastoinkäymisen sattuessa s tulee hyvin helposti tyhjä olo: asiat taas vain menevät huonosti, ilman että niille voi tehdä mitään, joten turha edes yrittää.”
”Jos nuori puolestaan kokee, että voi vaikuttaa asioihin, on suhtautuminen vastoinkäymisen sattuessa ihan eri. Sen sijaan, että lyöt hanskat tiskiin ja luovutat ennen kuin aloitatkaan, sä saatatkin oikeesti yrittää tehdä jotain, yrittää korjata asioita tai ainakin yrittää varmistaa, että sulla menee paremmin jatkossa”, hän sanoi.
Kun pohditaan näiden asioiden kehittämistä paikallisella tasolla, kaupunkina, kaikki kytkeytyy Vaittisen mielessä nuorten osallisuuteen.
”Meidän pitää ottaa nuoria mukaan päätöksentekoon, meidän pitää ihan aidosti kuunnella sitä, mitä heillä on sanottavaa – ei kuulla, vaan nimenomaan kuunnella. Nuorten mielipiteet tulee huomioida, nuorilla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa siihen minkälaisia päätöksiä tehdään. Minkäänlaiseen parempaan tulevaisuuteen on hyvin hankala jaksaa uskoa ilman, että omaa mahdollisuuden yrittää rakentaa sellaista.”
Arjessa ei tarvitsisi pelätä
Turvallisuus alkaa Jasper Vaittisen mielestä arjesta.
”Turvallisuuden osalta lähden itse ensimmäisenä ajattelemaan arjen turvallisuutta. On totta kai tärkeää, että Oulu on turvallinen, ettei tarvitse pelätä rikoksen uhriksi joutumista, kun liikutaan ulkona ja niin edelleen – mutta näen yhtä lailla tärkeänä sen, että nuorten arki on turvallista. Että arjessa ei tarvitse pelätä ja tuntea oloa uhatuksi.”
”Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että koulut ovat avainasemassa. Lapsille ja nuorille koulu on se arki. Siellä käydään päivittäin, vietetään useita tunteja päivässä, siellä kohdataan ihmisiä ja koetaan vuorovaikutusta. Olisikin siis ensiarvoisen tärkeää, että varmistetaan koulujen turvallisuus. Kuten varmaan kaikki tiedämme, koulukiusaaminen on aivan todellinen ja valtava ongelma. Se on myös suorin asia, joka horjuttaa turvallisuudentunnetta lasten ja nuorten arjessa.”
”Yhdenkään lapsen ei tulisi pelätä, että joutuu arkielämässään kiusaamisen uhriksi. Se, että joudut pelkäämään kouluun menoa tai sitä mitä siellä tapahtuu, horjuttaa perusturvallisuudentunnetta perustavanlaatuisesti, ja jos tahdomme kehittää turvallisuutta, tulisi juuri kiusaaminen ottaa tosissaan, ja meidän tulisi tehdä kaikkemme sen vähentämiseksi.”
”Uskon, että meidän opettajamme ovat avainasemassa. Opettajien tulisi olla aikuisia, jotka oikeasti puuttuvat kiusaamiseen, ja joihin lapsien ja nuorten tulisi oikeasti voida luottaa. Tämä vaatii sitä, että ilmiö otetaan vakavasti ja siihen puututtaisiin systemaattisesti, vähättelemättä tai sivuuttamatta lasten ja nuorten kokemuksia.”
Lisää mielekkäitä kohtaamispaikkoja nuorille
Jasper Vaittisen mielestä yhteisöllisyys rakentuu kohtaamisista.
”Meidän tulisi panostaa siihen, että kouluissa nuorilla on mahdollisuus kohdata toisiaan. Kouluissa tulisi olla niin yhteistä toimintaa kaveriporukoille kuin mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä.”
”Meidän tulisi varmistaa, että jokaisella kaupungin nuorella on harrastusmahdollisuuksia: mitä useampi nuori löytää itselleen mieluisan harrastuksen ja mieluisaa tekemistä, ja sitä kautta muita samanhenkisiä nuoria, sitä enemmän yhteisöllisyyden kokemus kasvaa, muista hyödyistä puhumattakaan.”
”Näiden lisäksi kaupunki voi itse tarjota nuorille kohtaamispaikkoja. Nuorisotilat ovat mainioita, ja niihin voisi panostaa entistä enemmän. Tämän lisäksi esimerkiksi erilaiset tapahtumat voivat olla mainioita mahdollistamaan uusien ihmisten kohtaamista.”
”Tiivistettynä koen, että ideoissa on keskeistä se, että niitä lähdetään oikeasti toteuttamaan. Vielä parempi, jos käytäntöjen pohdinnassa ja toteuttamisessa osallistetaan ja otetaan mukaan meitä nuoria: meillä on erilainen maailma kuin teillä aikuisilla, ja jos meidän resilienssiä, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä haluaa todella edistää, kannattaa tämä meidän maailmamme yrittää todella tavoittaa.”