Harrastamisen aarre­arkku innosti Alisan ompelemaan – ensi luku­vuodelle haetaan kerho­toiminnan järjestäjiä

Valtakunnallinen Harrastamisen Suomen malli tunnetaan Oulussa nimellä Harrastamisen aarrearkku. Se toimii kaikilla Oulun alueen peruskouluilla ja tarjoaa maksutonta harrastustoimintaa jokaiselle 1.–9. luokkalaiselle koulupäivän yhteydessä.

Tarjolla on esimerkiksi askartelua ja käsitöitä, kuvataidetta, musiikkia, animointia, tanssia ja muuta liikuntaa, kokkausta, draamaa, elokuvia, eräkerhoja, kieltenoppimista, pelejä ja paljon muuta mukavaa ja hyödyllistä puuhaa koulupäivien jälkeen.

Hiukkavaaran koulun viidettä luokkaa käyvän Alisan äiti huomasi Harrastamisen aarrearkun kerhotarjonnasta Kässäillään yhdessä -kerhon. Hän ehdotti kerhoa Alisalle, joka päätti käydä kokeilemassa ryhmää ja innostuikin siitä.

Kerhossa voi tehdä monenlaisia käsitöitä.

“Siellä myös ehdotellaan mitä voisi tehdä, mutta voi myös itse päättää”, Alisa kertoo.

Ompelukone tutuksi

Yksi kiva juttu kerhossa on Alisan mielestä ollut ompelukoneen käyttö.

“Tein ompelukoneella pinkin laukun ja käytin sitä, kun lähdimme reissuun.”

Jotta ompelukonetta voi käyttää, kouluissa yleensä suoritetaan ompelukonekortti. Alisa ei muista onko kortti enää edes tallessa, mutta ihanan pinkin laukun hän kuitenkin ompeli, oli korttia tai ei.

Laukun ompelu ei ole ihan yksinkertaista, sillä se sisältää monta työvaihetta.

“Oli siinä vähän haasteita myös”, Alisa kertoo.

Onneksi apua voi aina kysyä ammattitaitoiselta Harrastamisen aarrearkun kerho-ohjaajalta.

Hiukkavaaran Kässäillään yhdessä -kerhoa opettaa Heidi Korolainen, joka on ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja, artesaani ja pitkän linjan varhaiskasvatuksen ammattilainen.

Harrastus näkyy myös kotona

Alisa sai kerhosta kipinän ompeluun ja kertoi kotona haluavansa ompelukoneen. Äiti muisti, että perheen autotallissa on ollut jo pitkään mummon vanha kone. Ompelukone haettiin sisälle, ja äiti yritti laittaa koneen käyttövalmiiksi.

“Äiti ei oikein osannut käyttää konetta ja sanoi, että voin kokeilla itse”, Alisa kertoo.

Alisa osasi puolata langat itse, vaikka kotona oleva kone onkin vähän erilainen kuin koulun ompelukone.

Käsityöharrastus näkyy kotona monipuolisena käsillä tekemisenä.

”Tällä hetkellä virkkaan ja neulon eniten, ja haluaisin tehdä myös viltin”, Alisa kertoo. Myös hänen pikkusiskonsa on innostunut käsitöistä. Hän haluaisi tehdä viltin ja virkata.

Kässäillään yhdessä -ryhmä kokoontuu perjantaisin koulupäivän päätteeksi. Alisa kertoo lähtevänsä kerhoon aina innolla, vaikka koulupäivä olisikin ollut pitkä. Kerhot ovat oivallinen paikka saada uusia ystäviä, sillä eri luokilla oleviin oppilaisiin on helppo tutustua. Alisakin kertoi saaneensa kerhosta uusia samanhenkisiä kädentaitajaystäviä.

Vielä Alisa ei tiedä tuleeko hänestä kädentaidon ammattilainen.

“Uskon, että jatkan sitä ainakin harrastuksena”, Alisa pohtii.

Ompelukone on nyt kannettu sisälle ja laitettu käyttökuntoon. Nähtäväksi jää millaisia luomuksia Alisan käsistä vielä syntyy. Innostuksesta se ei ainakaan ole kiinni, mutta ensin täytyy viedä perhe kangasostoksille.

”Testasimme jo konetta, mutta pitää vielä hankkia kankaita.”