Uutinen kaupungintalon arvopaperilöydöstä oli aprillipila

Oulun kaupungintalon peruskorjaus paljasti yllättäen arvopaperikätkön, joka on ihmetyttänyt tutkija Elmo Sankaria. Kuvat: arkisto

Kaupunki

Julkaistu: Kirjoittaja: Petri Kristian Isoniemi

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oulun kaupungintalon peruskorjauksen yhteydessä yllättäen löytyneet vanhat asiakirjat vaikuttavat aidoilta. Näin on todennut Helsingistä nopealla aikataululla Ouluun saapunut Kansallismuseon erikoistutkija, filosofian tohtori Elmo Sankari.

”Uskallan sanoa jo tässä vaiheessa, että asiakirjat ovat aitoja. Asia täytyy vielä varmistaa laboratoriotutkimuksessa. Muste ja paperi analysoidaan laboratoriossa”, hän kertoo.

Sankari on saanut Oulussa käyttöönsä työhuoneen tutkimustyötä varten. Asiakirjanippu on hänen pöydällään ja hän on tutkinut paperit yksitellen suurennuslasilla. Tällaisessa työssä täytyy käyttää myös valkoisia puuvillasormikkaita.

Kaupungintalolta löytyi obligaatioita

Kaupungintalon remontin yhteydessä löytyneet vanhat asiakirjat ovat osoittautuneet 100 markan obligaatioiksi eli haltijavelkakirjoiksi, joita on kaikkiaan 54 kappaletta. Ne ovat jälleenrakennusobligaatioita, jotka valtio laski liikkeelle 1940-luvulla tarkoituksena lainata rahaa kansalaisilta.

”Suomen valtion rahantarve oli suuri siihen aikaan. Suomen tilannetta vaikeutti se, että maa ei voinut ottaa vastaan Yhdysvaltain tarjoamaa Marshall-apua. Siksi oli turvauduttava lainaamiseen ulkomailta ja kotimaasta”, Elmo Sankari kertoo.

Kaupungintalolta löytyneet vanhat obligaatiot olivat käärittynä vanhaan sanomalehteen, minkä tämä lehtileike todistaa.

Obligaatioiden liikkeelle laskeminen on ollut yleistä, sillä valtion lisäksi kunnat ja yritykset ovat turvautuneet niihin. Sankari muistuttaa siitä, että erityisesti tällaiset valtion obligaatiot olivat turvallinen sijoituskohde.

”Käteistä oli liikkeellä paljon aikoinaan. Täytyy muistaa, että palkat maksettiin työntekijöille käteisenä ennen. Kaikki eivät edes tallettaneet rahojaan pankkiin, sillä monet säilyttivät niitä kotona”, hän kertoo.

Arvopapereiden kohtalo arvoitus

Elmo Sankarin työpöydällä olevat vanhat arvopaperit olivat löytyneet Oulun kaupungintalon kätköistä, kun kellarikerroksessa ollutta vanhaa kaappia siirrettiin. Paperit olivat kaapin ja seinän välissä. Sankari pitää suurena mysteerinä sitä, että kuinka paperit ovat voineet päätyä siihen paikkaan.

”Minä en käsitä, että kuinka se voi olla mahdollista. Oulun kaupungilla ei voinut olla asian kanssa mitään tekemistä, koska nämä ovat valtion arvopapereita. Minun tietääkseni yleensä lääninasiamiehet vastasivat obligaatioista, jotka valtio oli laskenut liikkeelle. Minun täytyy selvittää seuraavaksi, että kuka oli toiminut lääninasiamiehenä Oulussa”, hän selostaa.

Sankari epäilee, että lääninasiamiehellä on voinut olla työhuone käytössään kaupungintalolla jostakin syystä. Toinen mahdollisuus on hänen mukaansa se, että lääninasiamies on voinut vierailla salaa kaupungintalolla tarkoituksena piilottaa paperit sinne.

Arvoa vaikea laskea

Elmo Sankari on huomannut vanhoja arvopapereita tutkiessaan suorastaan mielenkiintoisen yksityiskohdan. Papereissa olevien merkintöjen mukaan voi päätellä, että sijoittajat eivät ole saaneet rahojaan takaisin palautettuaan ne. Jokainen paperi on 100 markan laina, josta olisi pitänyt saada myös 11 prosentin vuosikorko.

”Oliko se syy siihen, miksi lääninasiamies piilotti paperit?” hän epäilee.

Sankari kuitenkin muistuttaa siitä, että 1940-luvun 100 markan summaa ja vuosikorkoa ei voi muuttaa suoraan nykyajan euroiksi.

”Täytyy muistaa, että Suomessa toteutettiin suuri rahauudistus vuonna 1963. Käytännössä se merkitsi sitä, että 100 markkaa muuttui vain yhdeksi markaksi. Hinnoista pudotettiin siis kaksi nollaa pois. Syynä tähän kaikkeen oli ollut inflaatio”, hän selvittää.

Oulu mahdollinen sijoituspaikka

Elmo Sankari tutkii obligaatioita Oulussa vielä kaksi päivää. Sitten hän kuljettaa arvopaperit laboratoriotutkimuksiin Helsinkiin, missä niiden aitous varmistetaan varmuuden vuoksi. Arvopapereiden lopullinen kohtalo on avoinna tällä hetkellä, mutta hän ei sulje pois mahdollisuutta, että Oulu voisi olla niiden lopullinen sijoituspaikka.

”Yleensä tällaiset vanhat paperit luovutetaan arkistoihin, kuten Kansallisarkistoon, mutta ehkä Oulu voi olla lopullinen sijoituspaikka. Ne ovat löytyneet Oulusta, minkä lisäksi ne ovat loppujen lopuksi oululaisten omaisuutta. Kaikki tietenkin riippuu siitä, että onko Oulussa sopivaa paikkaa niille. Asia tietenkin päätetään laboratoriotutkimuksen jälkeen”, hän pohtii.

Sankari arvioi lopuksi, että Oulun kaupungintalo voi olla sopiva paikka vanhoille obligaatioille. Hän on kuullut, että kaupungintalon alakertaan tulee oikea näyttelytila.