Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Martti Korhonen: Syntyvyyden laskiessa on huolehdittava opetuksen laadusta ja tasapuolisuudesta
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Martti Korhonen pitää tärkeänä, että kaupunginvaltuustossa tehdään nyt päätöksiä palveluverkosta, koska prosessi on kestänyt kaikkien kannalta kohtuuttoman kauan. Kuva: Pasi Rytinki / arkisto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun kaupunginvaltuuston kevätkauden viimeisessä kokouksessa maanantaina 19. kesäkuuta käsitellään kaikkiaan yhdeksän alueellista palveluverkkoselvitystä. Sivistyslautakunnan ja kaupunginhallituksessa jo käsiteltyjen selvitysten perusteella valtuustoon tuodaan esitykset neljän kouluyksikön – Keiskan, Kuivasojan, Lämsänjärven ja Sanginsuun – lakkauttamisesta.
Kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että Takkurannan, Tirinkylän ja Ylikylän koulut jatkavat, mikäli oppilasmäärä ei laske lukuvuoden 2023–2024 laskentapäivän 20. syyskuuta 2023 olevasta oppilasmäärästä 20 prosenttia. Pikkaralan koulu jatkaa toimintaa, jos koulussa on vähintään 20 oppilasta.
”Harva katsoo kokonaisuutta”
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) sanoo, että kevään aikana käyty kansalaiskeskustelu on ollut odotetun vilkasta.
”Oli arvattavissa, että syntyy kovaa keskustelua, jossa on erilaisia painotuksia ja näkökulmia. Päätöksentekoon nähden ehkä suurin ongelma on se, että hyvin harva taitaa nyt katsoa sitä kokonaisuutta: sehän on nimenomaan palveluverkkopäätös, joka koskee todella laajasti palveluja. Materiaalia on melkein 700 sivua. Monesti huomaa, että harva ihminen on katsonut sen kokonaisuuden läpi ja perehtynyt siihen”, Korhonen huomauttaa, mutta sanoo ymmärtävänsä, että yksittäisten koulujen kohtalo herättää huolta.
”Materiaalia on melkein 700 sivua. Monesti huomaa, että harva ihminen on katsonut sen kokonaisuuden läpi ja perehtynyt siihen.”
”Ei tässä kuitenkaan ole pelkästään niistä kyse, vaan todella isosta kokonaisuudesta ja pitkän aikavälin ratkaisuista. Se pitäisi pystyä hahmottamaan – ainakin päättäjien”, Korhonen sanoo. Hän kiittelee sivistyslautakunnan jäseniä siitä, että asiaan perehdyttiin huolellisesti.
”Pohjalla ovat maankäytön toteuttamisohjelma, kaavoituspäätökset ja väestörakenteen muutokset. Nämä ovat niitä isoja muuttujia, joiden perusteella palveluverkko rakentuu. Ainakin päättäjien pitää pystyä näkemään, että kun maankäytön toteuttamisohjelma laitetaan johonkin kuosiin, sen vaikutukset peilautuvat tulevaisuuteen, vähintään 10–15 vuotta eteenpäin kaavoitukseen ja palveluihin, muun muassa kouluihin.”
Syntyvyys laskee, rahoitus hupenee
Korhonen toteaa, että tämänhetkinen ”todella suuren luokan muuttuja” on väestörakenteen muutos. Perusopetuksen oppilasmäärän ennustetaan laskevan 4000 oppilaalla vuoteen 2030 mennessä, mikä vaikuttaa huomattavasti Oulun kaupungin talouteen. Peruspalveluiden valtionosuuksien odotetaan laskevan oppilasmäärän laskua vastaavasti lähes 29 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.
”Iso kysymys on se, miten jäljelle jääville oppilaille pystytään turvaamaan laadukas opetus, myös niin, että pidetään opetushenkilöstöstä huolta”, Korhonen sanoo.
”Kaikkihan me toivomme, että nämä väestöennusteet eivät toteudu, mutta jo nyt pystytään sanomaan, minkä verran meillä on vuonna 2030 koulunsa aloittavia, se ei ole enää ennuste niiltä osin”, Korhonen toteaa viitaten jo syntyneeseen ikäluokkaan.
Tasapuolisuus huomioitava
Korhonen toteaa, että väestörakenteen näkymät ovat karut, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Hän huomauttaa, että keskustelussa on jäänyt jopa hieman jalkoihin lasten etu opetuksessa.
”Meidän on pystyttävä huolehtimaan siitä, että meillä on riittävä opettajamäärä kaikille lapsille, ja kaikkien lasten täytyy saada ammattitaitoista opetusta tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia. Nämä kaikki ratkaisut vaikuttavat siihen. Nyt meillä on pienimmillään luokassa 1–2 oppilasta ja suurimmillaan yli 30, niin eihän se nyt ole ihan tasapuolista”, Korhonen sanoo ja huomauttaa, että kyse on myös opettajien taakasta.
”Lapsen kannalta on myös erittäin tärkeää, että valinnaiset aineet ovat saatavissa ja sitä kautta mahdollisuudet paranevat. Nämäkin asiat pitää pystyä poimimaan esiin kokonaisuudesta, ei kyse ole pelkästään koulumatkasta”, Korhonen sanoo.
”Nyt meillä on pienimmillään luokassa 1–2 oppilasta ja suurimmillaan yli 30, niin eihän se nyt ole ihan tasapuolista.”
Koulumatkojen osalta Korhonen toteaa, että lähimmät koulut pysyvät pääsääntöisesti kohtuullisella etäisyydellä niissä yksiköissä, jotka ovat nyt lakkautusaikeiden alla.
”Jos koulumatkasta tulee yli viisi kilometriä, niin sitten me kuljetamme, ja poikkeustapauksissa myös alle viiden kilometrin matkoilla, jos on erityistarpeita. Ja kun meille valmistuu moneen kohteeseen uusia yksiköitä, olosuhteiden pitäisi periaatteessa parantua merkittävästikin. Asioilla on aina monta puolta”, Korhonen sanoo.
Hän huomauttaa, että joissain tapauksissa edessä on joka tapauksessa joko lakkautus tai mittava peruskorjaus tai uudisrakennus. Kaupungin on pakko huolehtia siitä, että työskentelyolosuhteet ovat asialliset ja toimivat.
”Välitilassa oleminen ei kenenkään etu”
Sivistyslautakunnan ja kaupunginhallituksen käsittelyssä päädyttiin tietynlaiseen kompromissiin: muutama kouluyksikkö sai ehdollista jatkoaikaa ja tiettyjä yksityiskohtia esityksissä viilattiin. Korhonen pitää tehtyjä muutoksia hyvinä.
”Minun mielestäni se on ihan hyvä malli mennä eteenpäin, hieman pehmitetään ja tasoitetaan, otetaan huomioon kyläyhteisöjen tarpeita. Mutta ennen kaikkea näille yksiköillekin – niin oppilaille kuin opettajille ja muulle henkilökunnalle – on tärkeää, että päätöksiä tulee. Ei siinä välitilassa oleminen varmasti ole kenenkään etu. Tämä prosessi on kestänyt aivan poskettoman kauan, kohtuuttoman kauan.”
