Poikkeuksellisen kaunis Bilbaon kaupunki pelasti itsensä – voisiko Bilbao-ilmiö toteutua myös Oulussa?

Bilbao-ilmiön ytimenä pidetään Guggenheim-museota, mutta kaupungin onnistuneeseen muodonmuutokseen on muitakin syitä. Kuvat: Karri Oikarinen

Kaupunki

Julkaistu: Kirjoittaja: Pasi Rytinki

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Bilbao on erittäin kaunis kaupunki Espanjan pohjoisosassa, Baskimaan itsehallintoalueella. Se on historiallinen kauppapaikka Nervionjoen varrella, komeiden kukkuloiden välissä noin 15 kilometrin päässä Biskajanlahdelta.

Bilbaossa toimii Deuston yliopisto, joka kuuluu samaan eurooppalaiseen verkostoyliopisto UNICiin Oulun yliopiston kanssa. Siksi joukko oululaisia opiskelijoita, tutkijoita, yliopiston johtoa ja yksi kaupungin edustajakin viettivät huhtikuun lopussa muutaman päivän tässä Baskimaan suurimmassa kaupungissa sen salaisuuksia selvittäen.

Deuston yliopiston päärakennus on elvytetyn Nervionjoen varrella (vas.), Guggenheim-museota vastapäätä.

Bilbao oli 40 vuotta sitten pulassa. Koko seudusta vauraan tehneet kaivostoiminta ja terästeollisuus olivat alamäessä, jota vauhditti vuonna 1983 Nervionjoella iskenyt tulva. Se ikään kuin pyyhkäisi kaiken menneen loiston pois kaupungista ja jätti sen vaille tulevaisuutta.

Suuri yleisö tietää, mitä seuraavaksi tapahtui. Baskimaan ja Bilbaon kaupungin viranomaiset löivät viisaat päänsä yhteen, marssivat Guggenheimin puheille (he tiesivät museon kiertävän Eurooppaa ja etsivän paikkaa uudelle museolle), iskivät vajaat 200 miljoonaa euroa pöytään ja laittoivat arkkitehti Frank Gehryn töihin.

Bilbao-ilmiö onkin joki ja metro

Paikallisia asukkaita Bilbao-ilmiön kulminoituminen pelkästään Guggenheimin museoon tuntuu hieman kaihertavan. Deuston yliopiston historian professori Roberto San Salvador Del Valle kertoo, että ilmiössä on kyse ennen muuta Nervionjoesta.

Kaupungin valtasuoni ehti teollisuuden kulta-aikoina pilaantua niin pahasti, että kaupunki kuvaannollisesti ja myös käytännössä käänsi sille selkänsä. Joenvarsi oli telakkateollisuuden käytössä eikä sinne ollut kävelijöillä asiaa. Vesille ei vapaa-ajan varusteilla päässyt eikä uskaltanut mennä, sillä ammattiliikenne oli kiivasta ja vesi likaista.

Muutos alkoi, kun joesta alettiin taas välittää. Guggenheim on joen varressa, mutta Del Vallen mukaan se on vain pieni nyanssi joen ja koko kaupungin heräämisessä uudelleen henkiin.

Neljäkymmentä vuotta sitten alkanut joen kunnostaminen huipentui viime kesänä, kun delfiinit uivat joessa Bilbaon keskustan kohdalla ensimmäisen kerran. Niitä pääsee ihastelemaan ihan joen rannasta, viihtyisiltä kävely- ja pyöräilykaduilta ja puistoista.

Jalkapallostadion on ihan kaupungin keskustassa. Seuran periaate on, että joukkueessa pelaa vain Baskimaassa syntyneitä tai kasvaneita pelaajia.

San Salvador Del Vallen mukaan toinen merkittävä hanke oli metro, joka teki Bilbaon noin miljoonan asukkaan suuralueesta yhtenäisen kokonaisuuden. Se mahdollisti autokaistojen vähentämisen ja käynnisti toden teolla urbaanin kehityksen, joka huipentui Bilbaon saamaan Lee Kuan Yew World City Prize -palkintoon, eräänlaiseen kaupunkikehittämisen Nobeliin vuonna 2010.

Poikkeuksellisen kaunis kaupunki

Urbanismin ”Nobel” on ansaittu ja kaupunki on poikkeuksellisen kaunis. Luontoäiti on antanut sille hyvät eväät, sillä se on laaksossa kukkuloiden syleilyssä ja joen varrella. Suuri osa kaupungin kauneudesta on kuitenkin ihmisen kädenjälkeä.

Kaupungissa on paljon puistoja, kävelykatuja ja levähdyspaikkoja. Metron myötä tilaa on otettu autoilta ja sitä on annettu jalan tai pyörällä kulkeville. Katutaidetta on monessa muodossa, niin muraaleina kuin valtaisina patsainakin. Tunnetuin teos on Guggenheimin pihassa vartioiva Bilbao Puppy, kukista rakennettu valtava koiranpentu.

Ennen muuta kaupungissa on kauniita rakennuksia. Vanha kaupunki on kuin missä tahansa eurooppalaisessa suurkaupungissa, mutta poikkeuksellista on se, miten uusi ja vanha arkkitehtuuri keskustelevat keskenään muualla kaupungissa. Bilbaossa on kerroksia ja rakennuksilla luonnetta, joita muualla harvoin näkee.

”Kontrasti esimerkiksi Etu-Lyöttyyn on massiivinen.”

Kaupunkia kutsutaan nimellä City of Design, ja sen kyllä huomaa. Asuinrakennuksissa on paljon yksityiskohtia ja julkiset rakennukset ovat todella vaikuttavia. Euskaldunan konferenssikeskus on upea, vanhaa merellistä historiaa kunnioittava rakennus aivan Guggenheimin vieressä. Japanilaisen arkkitehdin Arata Isozakin suunnittelemat, lasia ja betonia yhdistävät kaksoistornit hätkähdyttävät kulkijaa.

Japanilaisen Arata Isozakin suunnittelemat tornit ovat Bilbaon maamerkkejä. Eri aikakausien kerrokset soivat hyvin yhteen kaupunkikuvassa.

Ykkönen on tietenkin Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim. Bilbaolaiset puhuvat arkkitehdeistään nimillä ja ovat erityisen ylpeitä kansainvälisistä huipputekijöistä, jotka ovat jättäneet kädenjälkensä kaupunkiin.

Olisiko tämä tehtävissä Oulussa?

Moni kaupunki on yrittänyt monistaa Bilbao-ilmiön, mutta onnistumisista ei ole juuri näyttöä. Olisiko Bilbaon kaltainen muutos mahdollista Oulussa? En tiedä vastausta, mutta pohdinnan tueksi muutama asia, joita voi tarkastella myös oululaisesta näkökulmasta:

  1. Pakko.  Toisin kuin Bilbaon, meidän ei ole pakko tehdä muutosta. Meillä menee ihan ok. Mutta väestöennuste näyttäisi olevan meidän tulvamme, ja meidän on jatkossa houkuteltava entistä enemmän ihmisiä muualta. Siinä poikkeuksellisen kaunis, eläväinen kaupunki on avuksi.
  2. Rohkeus. Bilbaossa valtaosa kaupunkilaisista on vastustanut isoja hankkeita, mutta päättäjät ovat tehneet rohkeita, oikeiksi osoittautuneita päätöksiä. Guggenheimin lisäksi muun muassa kävelykatuja vastustettiin professori Del Vallen mukaan ankarasti. Nyt kauppiaat pyytävät niitä lisää niin, ettei kaupunki pysy perässä.
  3. Design. Bilbao on “City of Design”. Bilbaossa on käytetty paljon kansainvälisiä huippuarkkitehteja, ja paikalliset asukkaat ovat aidosti ylpeitä näiden töistä. Rakennukset Bilbaossa ovat monesti iloisesti erilaisia keskenään, mutta ne sopivat hyvin yhteen, sillä kaikki ovat omillaan hyvännäköisiä. Kontrasti esimerkiksi Etu-Lyöttyyn on massiivinen.
  4. Aika. Kysyin Bilbaon strategisten hankkeiden johtajalta, miten on mahdollista, ettei kaupunkiin ole rakennettu yhtään rumaa rakennusta. Hän kertoi, että toimijoiden kanssa neuvotellaan niin kauan, että lopputulos on hyvä. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Zorrotzaurre on tekosaari keskellä jokea ja kaupunkikehityshanke, joka on ollut jalalla 30 vuotta. Valmista lienee 20 vuoden kuluttua.
  5. Kaupunkimaisuus. Bilbao huokuu modernia kaupunkia, tiivistä asumista, katutaidetta, urheilu- ja kulttuuritapahtumia, upeaa arkkitehtuuria. Jalkapallostadionkin on soviteltu aivan asutuksen keskelle.

Kirjoittaja Karri Oikarinen on Oulun kaupunginjohtajan erityisavustaja.