Otso Clarot kaipaa leikkisämpää kaupunkia, joka houkuttaa tuntemattomien kohtaamiseen
Otso Clarot osallistui mielellään kyselyyn, jossa ihmisten arkikokemusten avulla selvitetään, mihin suuntaan kaupunkikeskustaa pitäisi kehittää. Samalla voi päästä kuuntelemaan radiouutisia tulevaisuudesta. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Millainen voisi olla leikkisä, kohtaamispositiivinen, hyvinpitelevä tai ikiaikainen kaupunki – tulevaisuuden Oulun keskusta? Näitä asioita Oulun Liikekeskus kutsuu oululaisia pohtimaan.
Kaupungilta voi nyt löytää värikkäitä postikortteja, joihin on hahmoteltu tulevaisuuden uutisotsikoita, kuten ”Robottikoirat karkasivat Rotuaarilla”. Korteissa on linkki ja QR-koodi, joista avautuu keskustan kehittämistä koskeva kysely oululaisille. Siinä voi ottaa kantaa väitteisiin erilaisten tekijöiden vaikutuksesta omaan arkikokemukseen kaupungissa – ja kyselyyn vastattuaan voi päästä kuulemaan vastausten perusteella valikoituja erilaisia ”tulevaisuuden radiouutisia” Oulusta.
Kortit liittyvät Oulun Liikekeskus ry:n koordinoimaan Toivotun tulevaisuuden kaupunkikaupunkikeskusta -hankkeeseen, jossa rakennetaan yhdessä oululaisten kanssa kauniimpaa ympäristöä ja kestävämpää arkea.
Kyselyyn vastaavat ihmiset saavat pohtia nimenomaan omaa arkeaan ja siihen vaikuttavia asioita, mutta vastauksia hyödynnetään laajemmin kaupunkikehittämisessä. Selvitettävänä on, millaisia laatukriteereitä asukkaat ja yrittäjät haluavat asettaa Oulun keskustan kehittämiselle ja miten keskustan elinvoima voitaisiin säilyttää muuttuvassa maailmassa.
Viime vuonna hankkeen tiimoilta toteutettiin erilaisia taiteen ja tieteen yhdistäneitä projekteja. Kansalaiskyselyiden ja -keskustelujen avulla saatua tietoa on menneen vuoden aikana analysoitu, ja nyt oululaisia aktivoidaan taas osallistumaan keskustan kehittämiseen.
Leikillisyyttä arkeen
Yksi kyselyyn jo vastanneista on oululainen opiskelija Otso Clarot. Muun muassa pöytäroolipelejä harrastavana hän innostuu heti ensimmäisestä väitteestä: Leikki ja seikkailu maustavat sopivasti arkeani.
”Olen hyvinkin samaa mieltä. Ne ovat itsessään arvokkaita asioita, jotka parantavat hyvinvointia ja vähentävät stressiä. Vähemmän stressaantunut mieli on myös innovatiivisempi ja auttaa luomaan ratkaisuja”, Clarot sanoo. Hän arvelee, että suomalaisilla on monesti tarve olla ”vakavia, vakavasti otettavia ja ilottomia”.
Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hanketta Oulun Liikekeskuksella vetävä tulevaisuusmuotoilija Johannes Helama huomauttaa, että leikkisyys voi näkyä monella tavalla kaupungissa ja sen estetiikassa. Konkreettinen esimerkki on Rotuaarin pallo, jota ihmiset tykkäävät pyöritellä. Toisaalta sitä voi syntyä myös kaupallisista lähtökohdista, kuten monien mielestä sympaattisista ostostenkuljetusroboteista.
Helama arvioi, että hankkeessa saatujen vastausten perusteella kaupunkilaiset tuntuvat kaipaavan leikillisyyttä vastapainoksi ja palautumiseksi arjessaan, jonka kuvailussa nousee esiin sana yksitoikkoisuus.
Interkulttuuriseksi luokanopettajaksi Otso Clarot miettii, istuvatko vanha ja uusi rakentaminen yhteen Oulun keskustassa.
Clarotin mielestä tietynlaista karnevaalin tuntua saisi olla muulloinkin kuin kesäfestivaalien aikana. Kaupunkisuunnittelussa keinot voivat olla pieniäkin virikkeellisyyttä luovia asioita.
”Kaipaisin sellaista siroteltua interaktiivisuutta. Vaikka sen Rotuaarin pallon tyyliin jotain, jota voi ohi mennessään pyöräyttää ja saa hassun rälläkkä-äänen aikaiseksi. Jo se vähän muuttaa sitä fiilistä, joka hyvin harmaaseen ja turhankin funktionaaliseen Oulun kaupunkisuunnitteluun kuuluu.”
Kohtaamisvajetta on
Leikkisä on yksi hankkeessa kaupunkikeskustalle hahmotelluista suunnista, jotka Helama on mukana olleiden kaupunkitutkijoiden kanssa nimennyt toivotun tulevaisuuden narratiiveiksi ja laatukriteereiksi. Kolme muuta on ovat Kohtaamispositiivinen, Hyvinpitelevä ja Ikiaikainen.
Pysähdymme pohtimaan kohtaamispositiivisuuden ajatusta, jota pohjustetaan kyselytutkimuksessa väitteellä Arjessani on tarpeeksi kohtaamista ja/tai yhteisöllisyyttä.
”Kyllähän se pitää itse järjestää”, Clarot kommentoi. Hänestä kaupungista puuttuu niin sanottuja kolmansia tiloja, voissa voi vaivattomasti ja maksutta oleskella. Ongelma korostuu nyt, kun keskustassa ei ole toviin kirjastoa ja torinrantakin on remontissa.
”Spontaanin kohtaamisen ympäristöä ei ole oikeastaan minkäänlaista tällä hetkellä”, Clarot sanoo. Tässäkin voisi hänen mielestään hyödyntää pieniäkin keinoja: puistojen penkit voisivat olla lähempänä toisiaan ja miksei vastakkainkin.
Myös Helama näkee, että keskustaan kaivattaisiin ilmaisia julkisia tiloja, jotka altistavat ”suusta kiinni jäämiseen” tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Hän huomauttaa, että esimerkiksi opiskelijoiden kaupunkipoliittisesta ohjelmasta käy ilmi halu ja tarve nimenomaan ”ei alkoholiin keskittyvälle tapaamiskulttuurille”.
”Seurallisuuteen virittäviä tiloja, joissa luontevasti syntyy jutustelua tuntemattomien kanssa. Se on ihan eurooppalainen ilmiö, että niitä kaivataan lisää. Ehkä me olemme vähän Netflixin, somen ja puhelimen orjia”, Helama pohtii.
Tutut instituutiot tärkeitä
Toisaalta tärkeää on myös kohdata tuttuja ja ainakin samanhenkisiä ihmisiä, joiden takia hakeudutaan esimerkiksi ravintoloihin ja tapahtumiin. Se liittyy ikiaikaisuuden teemaan, jossa pysyvyyden ja turvallisuuden tunnetta luovat perinteet, yhteenkuuluvuus ja esimerkiksi paikallisiksi instituutioiksi koetut yritykset. Clarot nimeää sellaiseksi esimerkiksi ravintola Sarkan, jossa on ollut töissäkin.
”Kivijalkaliikkeiden yrittäjistä ja henkilökunnasta huomaa, että heillä on erittäin ihmisläheinen lähestymistapa. He ovat täysin kohtaamisammatissa ja juttelevat asiakkaiden kanssa paljon muustakin kuin myyntiin liittyvistä asioista”, Helama sanoo ja kiittelee, että paikalliset yrittäjät suhtautuvat keskustan kehittämiseen avoimin mielin.
Ikiaikaisuuteen kuuluu myös syklisyys, jonka koetaan jossain määrin kadonneen. Oulussa arvostetaan neljää vuodenaikaa ja sesonkeihin liittyviä perinteitä. Vuodenaikoja on opittu hyödyntämään ja korostamaan, ja tuoreen tutkimuksen mukaan Oulussa on jopa maailman puhtain kaupunki-ilma.
Se taas liittyy suoraan hyvinpitelevyyden laatukriteeriin, jonka ytimessä on ajatus, että Oulun keskustassa on fyysisesti ja henkisesti hyvä olla.
Helaman mukaan ihmisten vastauksista heijastuu, että nykyisin arki koetaan usein suorittamiseksi, josta halutaan eroon.
”Me suomalaiset olemme aikamoisia suorittajia ja suunnittelijoita. Sille kaivataan vastapainoa, ja kaupunki on ehkä sellainen paikka, johon toiveita vastapainosta ja palautumisesta kohdennetaan.”
Clarotin ja Helaman mielestä kaupunki voisi tarjota paikkoja, joissa ihmiset voivat palautua ikään kuin huomaamattaan ja potematta huonoa omaatuntoa. Nättiä keskustaympäristöä, joka houkuttaa pysähtymään ja jossa on vaivattomuuden tuntu.
”Halutaan sellaista kokemusta, että kävin kaupungilla, ja tulipas samalla hoidettua aika monta asiaa”, Helama sanoo.
”Palautumista ei tapahdu hampaat irvessä, että nyt minä saatana rentoudun”, Clarot havainnollistaa.
Kaupungilta voi löytää tällaisia kortteja, joissa on linkki kyselytutkimukseen. Linkki löytyy myös tämän jutun lopusta.
Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hankkeessa syntyneet ajatukset ja neljä laatukriteeriä ovat vahvasti mukana myös rinnakkaisessa Oulun kaupungin keskustavisiotyössä. Selvitystyö ja tutkimus kaupunkilaisten ja kivijalkayrittäjien jatkuu koko ajan, ja laatukriteerit voivat vielä muuttuakin.
”Koko ajan pyritään löytämään uusia näkökulmia”, Helama sanoo.
Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan liitto ja sitä tehdään yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa, rinnan kaupungin keskustavisiotyön kanssa.
Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta on Oulun Liikekeskus ry:n hallinnoima ja Oulun kaupungin kanssa yhteistyössä toteuttama hanke.
