Merikosken koulun purku on tarkkaa lajittelutyötä – lähes kaikki päätyy kierrätykseen
Timo Mikkonen kertoo, että Merikosken koulun purkumateriaalista voidaan kierrättää jopa 90 prosenttia. Kuvat: Pirkko Vääräniemi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Merikosken koulurakennusta puretaan parhaillaan Tuirassa. Tammikuussa alkanut purkutyö valmistuu huhtikuun puolivälissä. Koulun materiaalit erotellaan tarkasti purun aikana ja suurin osa saadaan uusiokäyttöön.
Työnjohtaja Timo Mikkonen Veljekset Paupekilta katsoo purkutyötä tekeviä koneita työmaan pysäköintialueelta.
”Ne on hurjia laitteita, eivät paljon heilahda, kun rouhaisevat palan rakennuksesta”, hän toteaa.
Korkeampi kone yltää aina katolle asti ja pienempi avustaa lajittelussa lähempänä maan pintaa. Ennen koneiden tuloa työmaalle on rakennuksessa kuitenkin tehty jo sisäpurkuja, jotta haitta-aineet, kuten asbesti, on saatu poistettua turvallisesti.
Materiaalit hyötykäyttöön
Purkutyö etenee ylhäältä alaspäin luokkahuone ja kerros kerrallaan. 1950-luvulta paikallaan seisseestä rakennuksesta näkyy poikkileikkaus. Hukkaan materiaalit eivät kuitenkaan mene.
”Mahdollisimman paljon pyritään käyttämään hyödyksi. Tästä rakennuksesta saadaan uusiokäyttöön arviolta 85–90 prosenttia”, Mikkonen kertoo.
”Purku tapahtuu lajittelemalla. Otetaan pikkuhiljaa kaikki alas, ja toinen kone avustaa. Lajitellaan puut, tiili, betoni, metalli – kaikki erikseen. Lajitellaan niin tarkasti, että mahdollisimman vähän tarvitsee viedä kaatopaikalle. Se on kalleinta jätettä”, Mikkonen kertoo.
Isot koneet pystyvät hämmästyttävän tarkasti tarttumaan pieniin yksittäisiin kappaleisiin, joita ne nostavat omiin läjiinsä. Metallit ja johdot nököttävät omissa pinoissaan.
”Laskennallisesti tästä talosta tulee betonia ja tiiltä 5600 tonnia, sekajätettä 60 tonnia ja puuta 40 tonnia. Yhteen kuormaan mahtuu noin 17 000, eli kuormia kuljetetaan työmaalta noin 340!” Mikkonen kertoo.
Parkkipaikkojen pohjiksi
Metalli ja kuparijohdot menevät metallinkeräykseen. Betoni, tiili ja puu murskataan Paupekin omassa prosessissa. Puuhake hyödynnetään polttolaitoksella. Betoni- ja tiilimurskaa voidaan käyttää uudelleen teiden ja parkkipaikkojen pohjissa. Hyödyntämättä jäävät vain muovi, pahvi, eristeet, kuten villat, ja jonkin verran maalattua puutavaraa.
”Kaikki, mitä saadaan käyttöön, on hyvä. On annettu halukkaiden purkaa esimerkiksi ikkunoita tai verhoja rakennuksista ennen niiden purkuun lähtöä. Tietysti mielellään käytetään mahdollisimman paljon hyväksi”, Mikkonen tuumii.
Koneet erottelevat kierrätettävän materiaalin, kuten johdot, erikseen.
Merikosken koulun purkamisesta saadaan elinkaarianalyysi
Purku-hankkeen projektipäällikkö Anne Tuomela Oulun yliopiston rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkimusryhmästä kertoo, että Merikosken koulun purkutyömaa on ollut osana hanketta laskennallisena pilottikohteena.
”Työmaalta tulee meille dataa esimerkiksi siitä, paljonko työmaalla muodostuu rakennusjätettä, mihin ne kuljetetaan, kuinka paljon koneita on työmaalla ja kuinka paljon ne aiheuttavat päästöjä. Teemme tästä LCA-laskentaa eli elinkaarianalyysia täydennettynä taloudellisuustarkastelulla”, Tuomela kertoo.
Purku-hankkeessa on tavoitteena hyödyntää purkumateriaalia sen syntypaikalla, mutta Merikosken koulun tontilla tämä ei onnistu, sillä tontin tuleva käyttötarkoitus ei ole selvillä.
”Teemme tästä skenaariotarkastelua: jos tontille olisi ollut suunnitelma, mikä olisi ollut jatkokäyttö ja miten materiaalia olisi voinut hyödyntää. Olisiko se ollut ympäristölle ja taloudellisesti järkevää? Haluamme pohtia purkuhankkeita uudella tavalla, missä jätteen kuljetus jäisi kokonaan pois”, Tuomela havainnollistaa.
Hankkeen keskiössä on Suomen sitoutuminen EU-lainsäädäntöön, missä edellytetään hyödyntämään 70 prosenttia purkujätteestä.
”Tarkoituksena on muuttaa ajatusmalleja niin, että purkaminen olisikin lähtökohta materiaalin elinkaarelle. Voitaisiin pohtia jo kaavoitusvaiheessa, miten tontilla olevia materiaalia voitaisiin hyödyntää, ja miten säästää luonnonvaroja mutta myös vähentää kuluja”, Tuomela kuvailee.
Purku-hankkeessa tehtyjä LCA-laskentoja esitellään yleisölle avoimessa loppuseminaarissa elokuussa 2026.