Korona oli katkaista Jarkko Jalosen vuosikymmenten valtuustoharrastuksen – takarivin tarkkailija on tärkeä myös päättäjille ja viranhaltijoille

Kun uusi kaupunginjohtaja Seppo Määttä tuli viime helmikuussa ensimmäisenä työpäivänään kaupunginvaltuuston kokoukseen Oulun teatterin Pikisalissa, valtuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.) esitteli hänet ensimmäisten joukossa takariviin omalle paikalleen saapuneelle Jarkko Jaloselle, 51.

Toki Määttä tiesi jo, kuka Jalonen on: kaupunginjohtaja oli ottanut yhteyttä Jaloseen jo ennen Ouluun tuloaan.

Jalonen on tullut reilun 30 vuoden aikana tutuksi lukemattomille kaupungin poliitikoille ja virkakunnalle. Hän ei kuulu kumpaankaan leiriin, vaikka vaaleihin häntä on monesti pyydettykin.

Hän on Oulun kunnallispolitiikan intohimoinen harrastaja, jonka tietämys ja verkostot kestävät hyvin vertailun valtuutettuihin ja virkamiehiin.

Talousarviokäsittely veti valtuustoon

Cp-liikuntavammainen, silloin parikymppinen Jarkko Jalonen saapui marraskuun lopussa 1992 seuraamaan talousarviokäsittelyä Oulun kaupunginvaltuuston kokoukseen kaupungintalossa. Hän oli käynyt seuramassa valtuustotyöskentelyä joskus aikaisemminkin, mutta tuosta kerrasta alkoi yli 30 vuotta jatkunut harrastus.

”Istuin siellä koko päivän. Apulaiskaupunginjohtaja Paavo Korhonen tuli jossain vaiheessa kysymään, että ’onko poika saanut syötävää tai juotavaa koko päivänä’. Hän vei minut juhlasalin lämpiöön ja sanoi, että ’täytyy sinun ainakin kahvit saada, vaikka ruokaa ei saa enää tälle päivälle – veronmaksajat tarjoavat’. Siitä alkoi minun ja Paavo Korhosen ystävyys, joka kesti aina hänen kuolemaansa saakka”, Jalonen muistelee.

”Apulaiskaupunginjohtaja Paavo Korhonen tuli jossain vaiheessa kysymään, että ’onko poika saanut syötävää tai juotavaa koko päivänä’.”

Jalosesta tuli valtuuston kokousten tietynlainen kunniavieras, jolle on varattu oma paikka kokouksissa. Viime syksynä hänet kukitettiin valtuuston kokouksessa 30 vuotta kestäneen epävirallisen valtuustouran kunniaksi.

Nykyisistä valtuutetuista Jalosta kauemmin valtuustossa ovat istuneet vain Tuija Pohjola (sd.), Mikko Viitanen (vas.) ja Marja-Leena Kemppainen (kd.) sekä Martti Korhonen (vas.), joka tosin oli vuosituhannen alkupuolella välillä kaksi kautta poissa valtuustosta.

”Virkakausi” oli loppua

Jalonen on seurannut lähes kaikki kokoukset vuodesta 1992 lähtien, mutta myöntää, että koronapandemian tuoma etäkokousaika oli lopettaa harrastuksen.

”Varsinkin loppuaikoina tuli ajatus, että josko tämän jo heittäisi pois tai alkaisi seuraamaan vain etänä, mutta sitten pitkin viime kesää ja syksyä tuli yhteydenottoja, että ’kyllä sua Jarkko kaivattaisiin paikan päälle’”.

Myös taannoinen kaupunginjohtajan vaihdos sai Jalosen harkitsemaan luopumista harrastuksesta.

”Päivin [Laajala] kanssa olemme hyviä ystäviä ja yhteistyötä tehneet, niin mietin, josko minunkin kauteni olisi tässä, mutta Päivi esitti toiveen, että jatkaisin. Sitten kun vielä nykyinen kaupunginjohtaja oli saanut jostain vihiä, että minunkaltaiseni kaveri on Oulussa, hän halusi tutustua ja jutella. Hän lähetti Facebookissa kaveripyynnön, ja pääsimme keskustelemaan jo ennen hänen varsinaista virkaanastumistaan”, Jalonen kertoo.

Vuosien varrella Jaloselle on muodostunut läheisiäkin ystävyyssuhteita sekä poliitikkojen että viranhaltijoiden kanssa, mutta itseään hän pitää enemmän virkamiestyyppinä.

Ikäviäkin päätöksiä tehtävä

Jalonen kertoo kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin aiheisiin heränneen aikoinaan Lohipadon erityiskoulussa, jossa oli innostava yhteiskuntaopin opettaja.

”Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet, vaikka itse en ole tuntenut paloa lähteä mukaan kuntapolitiikkaan. Vuosituhannen vaihteessa oli ehkä ahkerimmat kosiomiehet ja -naiset liikkeellä, ja silloin vakavasti harkitsin, mutta ei sitä paloa silloinkaan ollut riittävästi. Siinä olisi voinut tulla vähän jännitteitäkin täällä valtuustossa, ulkopuolisena tarkkailijana minulla on eri näkövinkkeli”, Jalonen sanoo. Häntä ovat pyytäneet kunnallisvaaliehdokkaaksi kutakuinkin kaikki varteenotettavat puolueet.

”Minun mielestäni palveluverkosta olisi korkea aika tehdä päätöksiä ennen kesälomia.”

Jalonen arvioi itse, että häneltä puuttuu päättäjiltä vaadittavaa paineensietokykyä, vaikka vaikeat päätökset eivät sinänsä pelottaisi.

”Olen aina rohkaissut päättäjiä tekemään niitä ikäviäkin päätöksiä. Nykyvuosina on monesti ollut niin, että niitä ei ole oikein uskallettu tehdä. Tälläkin hetkellä kaupunginhallituksen pöydällä on palveluverkkoselvitys odottamassa. Minun mielestäni siinä olisi korkea aika tehdä päätöksiä ennen kesälomia”, Jalonen sanoo.

Jalosen mukaan Oulu on hyvä kaupunki, jolla on paljon mahdollisuuksia edessään, mutta se edellyttää yhteistä poliittista tahtotilaa päätöksentekoon, vaikka esimerkiksi hankkeiden etenemättömyyttä ei voi laittaa pelkästään päättäjien viaksi. Vetovoiman kannalta hän pitää tärkeänä pohtia esimerkiksi sitä, onko kaupungin kaavapolitiikka yrittäjille liian tiukka.

”Mutta ei sekään mikään mustavalkoinen asia ole, aina pitää muistaa katsoa kokonaisuutta”, Jalonen korostaa.

Ei aihetta tuuletuksiin

Oulun kaupungin taloudellisesta asemasta on tällä hetkellä kahdenlaista perusnäkökantaa: toiset iloitsevat tämänhetkisestä verrattain hyvästä tilanteesta, toiset varoittelevat tulevista raskaista investointivuosista. Jalonen kuuluu jälkimmäiseen joukkoon.

”Olen koettanut varoitella, että ei passaisi liikaa tuuletella”, Jalonen sanoo. Hän huomauttaa, että tämänhetkinen ylijäämä johtuu pitkälti sotekiinteistöjen myynnistä, ja lähivuosien suurten investointitarpeiden lisäksi on otettava huomioon mainittu palveluverkkouudistus sekä soteuudistuksen vaikutukset muun muassa verotuloihin.

”Täällä kävi Turkua, Tamperetta ja jopa Helsinkiä myöten päättäjiä, jotka ihailivat oululaista konsensusta.”

Jalonen sanoo katsovansa aina mieluummin eteenpäin kuin peruutuspeiliin, mutta tunnustaa hieman kaipaavansa reilun kymmenen vuoden takaista suurta kuntaliitosta edeltänyttä Oulua, jolloin kaupunkia pystyttiin kehittämään yhteisellä näkemyksellä.

”Tarvittaisiin yhteistä tahtotilaa ja mieluummin sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole yhden tai kahden äänen päässä [läpimenosta]. Jos yhdessä päätetään jotain, viedään se yhdessä myös maaliin asti. Niin se oli 1980- ja 90-luvulla. Vanhan ajan oululainen konsensus oli yksi kannustin, joka sai minut aloittamaan tämän valtuustoharrastuksen”, Jalonen sanoo.

”Siitä haettiin silloin mallia muissakin kaupungeissa. Täällä kävi Turkua, Tamperetta ja jopa Helsinkiä myöten päättäjiä, jotka ihailivat oululaista konsensusta.”

Vertaillessaan eri aikakausien kaupunginvaltuustoja ja -valtuutettuja Jalonen sanoo panneensa merkille, että nykypolven poliitikot pyrkivät usein esiintymään kaikkien alojen asiantuntijoina, kun taas ennen monella valtuutetulla oli selvästi oma erityisalansa, johon hän keskittyi.

”Keskittyminen helposti herpaantuu, koska kaikesta ei voi tietää kaikkea”, Jalonen huomauttaa.

Jalonen korostaa myös perinteisen työnjaon – virkakunta valmistelee ja esittelee, poliitikot päättävät – sekä lautakuntatason työn merkitystä. Hän myöntää hieman vieroksuvansa sitä, että lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa valmisteltuja päätöksiä pyritään nykyään usein repimään auki vielä valtuustokäsittelyssä.

”Ei virkakuntakaan pysty toimimaan, elleivät poliitikot pysty tekemään päätöksiä. Ketjun pitää toimia.”

Kullanarvoiset sihteerit

Jalonen ei osaa arvioida, kuinka kauan hänen valtuustoharrastuksensa vielä jatkuu, varsinkin kun liikuntarajoitteisuuden vuoksi kulkeminen on vaikeaa, mutta ainakin ensi vuonna remontista valmistuvan kaupungintalon ja oman paikkansa valtuustosalissa hän aikoo käydä katsastamassa.

”Kyllä täällä kokouksissa käyminen on kaikkien näiden 30 vuoden aikana antanut huomattavan paljon sisältöä elämääni.”

”Tämä vamma rajoittaa aika paljon elämää, eikä ainakaan joka kelillä välttämättä pääse ottamaan kontaktia ihmisiin. Kyllä täällä kokouksissa käyminen on kaikkien näiden 30 vuoden aikana antanut huomattavan paljon sisältöä elämääni”, Jalonen sanoo.

Hän kiittelee vuolaasti kaupungin henkilökuntaa vahtimestareista kaupunginjohtajiin kaikesta saamastaan avusta. Erityisen painokkaasti hän haluaa kiittää kahta henkilöä, johdon sihteereitä Tiina Louhelaista ja Katja Seppälää.

”He ovat aina huolehtineet minusta ja auttaneet kaikissa asioissa, vaikka olen tavallaan ihan ulkopuolinen organisaatiossa. He aina korostavat, että se on heidän työtään, mutta kyllä se on paljon ihmisestäkin kiinni. Ei heidän olisi pakko minua palvella, mutta minua kohdellaan vähintään yhtä hyvin kuin virkakuntaa ja luottamusmiesporukkaa”, Jalonen kiittelee.

Haastattelun päätteeksi on alkamassa huhtikuun valtuuston kokous. Juuri eduskuntaan valittu ja valtuuston puheenjohtajuuden pian jättävä Juha Hänninen pysähtyy tervehtimään Jalosta, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia usein kokousten ulkopuolellakin.

”Jos tarvitsee jotain apua, Jarkolle voi aina soittaa. Hänellä on hyvät mielipiteet”, Hänninen kehaisee ja esittää myös omalta osaltaan painavan toiveen, että Jalonen jatkaa valtuustokäyntejään myös tulevaisuudessa.

Juttua korjattu 29.4: Lisätty Marja-Leena Kemppainen Jalosta kauemmin kaupungivaltustuustossa olleisiin.