Asuntomessut Oulussa 2025: Hartaanselänrannan rikkaassa historiassa näkyvät niin huvielämä kuin sodan kokemukset
Hartaanselkä 1950-luvulla. Etualalla teollisuusalue, jossa sijaitsivat Merikoski Ab:n pikitehdas ja saippuatehdas sekä myöhemmin Merijal Oy:n makeistehdas. Taustalla Tukkisaaret ja Hartaanselän tukkien erottelutyömaa. Kuva: Veljekset Karhumäki Oy
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Hartaanselänrannan luonnonkaunis suistoalue on ollut kautta aikain edistyksen tyyssija, jonka historiaa ovat värittäneet monenlaiset ihmiset, rakennukset ja vaiheet juhlien täyteisestä huvilaelämästä tukinuittoon ja sota-ajan raskaampiin muistoihin. Osa vanhoista rakennuksista pääsee tulevaisuudessa uuteen käyttöön ja tuo alueelle palveluja ja kulttuuria.
Mennyt aika ja moderni tapa elää kulkevat Hartaanselänrannan alueella rinnakkain keskenään. Uudet asukkaat ja rakennukset pääsevätkin asettumaan osaksi pitkää paikallista jatkumoa.
Paikalliset huvilat ovat olleet olennainen osa Oulun menneisyyttä, ja ne ovat ehtineet toimia monenlaisissa rooleissa: kesäajan komeina asuinpaikkoina, ravintolakäytössä, osa jonkin aikaa jopa vankileireinä. Yhä edelleen paikoillaan ovat esimerkiksi Talo Store, Villa Castrèn eli Villa Lipporanta ja Nurron talo sekä alun perin teollisuuskäytössä olleet Kaupunginvarikon Korjaamo ja Uiton talo.
Toppilansalmen rannoilla oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa rinnan satamatoimintaa, teollisuutta ja huvila-asutusta. Paikallinen huvila-alue on Oulun ympäristössä olevista huvilayhdyskunnista kaikkein vanhin, ja se oli kukoistuksensa aikana paikallisista huvilakeskittymistä myös arvostetuin.
Juhlatunnelmia Toppila Oy:n johtaja K.J. Mattaksen syntymäpäiviltä 30.8.1935. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Huviloiden omistajat olivat silloisia tervakaupalla vaurastuneita Oulun merkkihenkilöitä ja porvareita, esimerkiksi kauppiaita. Paikallisen porvariston elämäntyyliin kuului olennaisena osana kesähuvila kaupungin ulkopuolella. Kesäajaksi huvilalle muutettiin koko talous eli herrasväki palveluväen ja kotieläinten kera. Puutarhakulttuuri kehittyi huvila-alueilla laajojen puutarhojen myötä.
Työtä ja huvia huviloilla
Tuiran puolella sijaitsevaa Villa Castrènia kutsuttiin 1930–1940-luvulla Mattaksen taloksi. Silloisen nimensä se sai talossa asuneen Mattaksen perheen mukaan. Huvila ja sen asukkaat tulivat tutuiksi monelle paikalliselle: talossa järjestettiin tansseja ja joulukahveja, ja talosta löytyi paikallisille myös kiitettävästi toimeentuloa ja työtä palveluskunnan ja muiden huvilasta huolehtineiden työntekijöiden roolissa.
Mattaksen huvilan autonkuljettaja 1940-luvulla.
Mattaksen perheen elämäntyyli oli porvarillisen loistokas, mistä kertoo esimerkiksi oma autonkuljettaja. Eräs paikallinen muistelee lapsuuttaan, jolloin hänen isänsä työskenteli Mattaksen perheelle kyseisessä roolissa:
”Että ei (isä) mittään muuta ku tätä pääjohtajaa ajo autolla, ja jotakin talonmiehen hommia teki välillä.”
Talon asukkaista jäivät monelle mieleen erityisesti perheen lapset Åke ja Else-Maj, joista Åke Mattas tuli myöhemmin tunnetuksi kuuluisana taidemaalarina. Mattaksen pitoihin kutsuttiin usein alueen asukkaita esimerkiksi tanssien merkeissä tai joulua viettämään:
”Kävin Mattaksen huvilassa nuorena miehenä ainakin, oli se kaunotar se Mattaksen tyttö. Hippoja se piti siellä, oltiin jonkin verran siellä tanssimassa. Ihan koululaisten tansseja, pikkusen soan jälkeen.”
Nurron talolla on ollut ajan saatossa lukuisia eri nimiä: Lundmanin huvila, Fellmanin huvila, Ravanderin huvila ja sittemmin Nurron huvila tai Nurron talo. Se rakennettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. 1900-luvun alkupuoliskolla Nurron talo oli Oulun Merenkävijät ry:n omistuksessa ja tunnettiin nimellä Merenkävijöiden maja.
Värikkään historian omaava talo on toiminut niin ikään oululaisten porvarissukujen huvilakulttuurin kehityksen miljöönä sekä sotavuosina saksalaisupseerien asumuksena. Sodan jälkeen huvilalla järjestettiin muun muassa kerhotoimintaa ja naamiaisia. Muistetaanpa Nurrosta myös muutama hyytävä kummitustarina.
Saksalainen SS-alppijääkäri Vaakunakylän portilla vuonna1942. Kuva: Museovirasto / Journalistinen valokuva-arkisto / Kaleva
Lidströmin huvila oli Lidströmin suvun omistuksessa vuodesta 1922–1949, mutta monien mieleen se on jäänyt erityisesti toisen maailmansodan aikaisena vankileirinä. Paikallisia lapsia kiellettiin menemästä sen lähelle, mutta kohtaamisia syntyi siitä huolimatta:
”Ja sehän se oli jännää kun oli kamalan kovasti kielletty, että Lidströmin huvilalle ei saa mennä missä on niitä venäläisiä vankeja niin sinnehän meijän piti pyörällä ajjaa ihan välttämättä, sillä siellä oli näitä karjalaisia poikia jokka osas suomia.”
Merkittävä tukinuitto
Huviloiden käyttö herrasväen kesäasuntoina päättyi käytännössä tyystin 1900-luvun alkupuolella, 1920–1930-luvuilla. Monilla perheillä ei ollut enää varaa ylläpitää suuria ja kalliita huviloita, ja niinpä niistä jouduttiin luopumaan.
Muutamat rakennuksista päätyivät yhteisöjen käyttöön. Esimerkiksi Hannala toimi diakonissojen lepokotina. Villa Castrèn siirtyi 1960-luvulla Oulun kaupungin omistukseen ja oli pitkään retkeilymajana: tuohon aikaan Euroopasta saapui Oulun alueelle paljon liftareita, joten retkeilymaja tuli tarpeeseen.
Hylätyille huviloille löytyi myös kyseenalaista käyttöä, esimerkiksi 1970-luvulla laittoman viinan myyntipisteenä Vaakunakylässä. Tähän liittyy surullinen tarina, kun pontikankeitto päättyi pannun räjähdykseen ja yksi henkilö menehtyi.
Tukkinippujen käsittelyä Hartaanselällä 28. heinäkuuta 1958. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Huvilakulttuurin hiipuessa alueelle kohosi muuta toimintaa. Tukinuitto on ollut yksi tärkeimmistä teollisuustoiminnan muodoista, joka teki aikoinaan Tukkisaarista ja koko Tuiran alueesta vilkkaan ja eläväisen elin- ja työympäristön. Oululaisen tukinuiton kannalta merkittävä Uiton talo valmistui vuonna 1938. Se rakennettiin moderniksi miehistön asuin- ja toimistotilaksi Oulujoen Uittoyhdistyksen käyttöön ja tunnettiin nimellä Uittokoti.
1960-luvulla Uittokodissa asunut haastateltava kuvaa rakennuksen vaiheita ja samalla alueen muutosta:
”Aluksi siinä oli vielä uittohommia, sitten se loppui ja sitten siihen tuli katsastuskonttori ja sen jälkeen Saarioinen. Myöhemmin tuli se hoivakotikin. Kerran olen siellä käynyt ja sehän on muuttunut. Meidän keittiön tilalla oli joku kahvihuone, mutta muuten sen tunnisti samaksi lähinnä ikkunoiden avulla.”
Uutta toimintaa tulossa
Kulttuurihistorialliset rakennukset eivät jää Hartaanselänrannassa ainoastaan muistutuksiksi monipuolisesta menneisyydestä, vaan niille on etsitty uutta käyttöä. Rakennusten korjausrakentamisen ja uusiokäytön kautta säilytetään historiallisia kerrostumia ja liitetään ne vahvaksi osaksi Hartaanselänrannan nykyistä aluetta.
Uiton talo on myyty liikehuoneistoksi, Talo Store kulttuuri- ja asuinkäyttöön ja Villa Castrén eli Villa Lipporanta ja Kaupunginvarikon korjaamo palvelutoimintaan. Nurron talon myyntineuvottelut ovat parhaillaan meneillään. Rakennusten uudet omistajat on valittu sen mukaan, miten hyvin heidän toimintansa tuo alueelle lisäarvoa esimerkiksi tarjoamalla palveluita, virkistysmahdollisuuksia tai kulttuuritoimintaa.
Muun muassa ravintolana sekä bändi- ja varastotilana ajan saatossa toimineesta Talo Storesta on määrä tulla maailman ensimmäinen ilmakitarakoulu – ja mahdollisesti myös ilmakitaramuseo, kertoo rakennuksen nykyinen omistaja, Gamified Cohousing Oy:n toimitusjohtaja Pedro Aibéo.
”Meillä on monia jännittäviä suunnitelmia rakennuksen varalle. Tällä hetkellä valmistelemme taloa pelillistettyä yhteisasumiskonseptia varten. Se tarkoittaa innovatiivista yhteisöllisen asumisen mallia, joka edistää yhteisöä pisteisiin perustuvan tehtävä- ja palkitsemisjärjestelmän kautta.”
Gamified Cohousingilla on Talo Storen kaltaisia rakennuksia ympäri Suomen, esimerkiksi Kajaanissa. Aibéo kertoo heidän ostaneen Talo Storen, koska siinä nähtiin ainutlaatuinen mahdollisuus herättää historiallinen rakennus eloon tavalla, joka kunnioittaa sen perintöä ja avaa sen samalla tulevaisuudelle.
”On uskomattoman palkitsevaa työskennellä tällaisen tilan kanssa – yhdistää säilyttäminen luovuuteen ja siihen, että sillä on tarkoitus.”
Asuntomessut tuovat Hartaanselänrantaan uuden asuinalueen, jonka rakentuminen jatkuu vielä kauan messujen jälkeen. Kuva: Pasi Rytinki
Paikallisille mukavana juhlapaikkana aikoinaan muistiin jäänyt Villa Castrén eli nykyinen Villa Lipporanta tulee jatkamaan toimintaansa kahvila-ravintolana, jonka yläkerrassa on myös asuinhuoneisto. Rakennuksen nykyisillä omistajilla Juha ja Katariina Kuukasjärvellä on palvelutoiminnasta jo vankka kokemus Hotelli Iso-Syötteen yrittäjinä.
”Minulla on heikkous vanhojen autojen entisöintiin, ja vähän sitä kautta heräsi ajatus, että olisi hienoa antaa vanhalle rakennukselle uusi elämä. Villa Lipporanta on mukavalla alueella ja samalla se tukisi meidän nykyistä liiketoimintaamme, kun voisimme työllistää siellä kesällä muutaman työntekijän”, Juha Kuukasjärvi kertoo oston taustoista.
Kunnostustyöt aloitetaan, kunhan siihen saadaan rakennuslupa. Kuukasjärvi arvioi, että Villa Lipporannassa on nykyisellään kelpo aihio, josta saa mukavan paikan paikallisille ja vierailijoille.
Asuntomessut järjestetään Hartaanselänrannassa 18.7.–17.8.2025.
Lähteet: Hartaanselänrannan historiaa, Hartaanselänrannan vanhojen talojen tarinoita -tilaisuus, Youtube-tallenteet