”Tunsin olevani keskellä satua” – Débora Oliveira arvostaa kaupunkiluontoa

Miten päädyit muuttamaan Suomeen?

Olen aina halunnut tehdä maisterintutkinnon ulkomailla, joten etsin sopivia opiskelupaikkoja englanninkielisistä maista ja paikoista, jotka tarjoavat opintoja englanniksi. Suomi on kuuluisa koulutuksen laadusta, joten katsoin Studyinfo-verkkosivuilta, minkälaisia koulutusohjelmia on tarjolla. Kun törmäsin EdGlo-ohjelmaan (Education and Globalisation), päätin hakea, koska siinä yhdistyi kaikki, mitä halusin opiskella.

Sain myös stipendin, ja opiskelija-asuminen ja elinkustannukset ovat Suomessa matalammat kuin muissa Euroopan maissa, joista koulutusohjelmia katsoin. Suomalaisilla opiskelijoilla on monenlaisia etuja: alennusta saa melkein joka paikasta, esimerkiksi ravintolaruuasta ja junalla matkustamisesta.

Innostuin myös ajatuksesta, että oppisin uuden kielen. Kielten oppiminen on intohimoni, ja suomi on seitsemäs kieli, jota opiskelen. Äidinkieleni portugalin lisäksi puhun englantia ja espanjaa. Olen myös opiskellut saksaa, ranskaa ja arabiaa.

Olen ollut täällä nyt seitsemän kuukautta. Ennen kuin aloitin opintoni, en ollut koskaan käynyt Suomessa. Oulu oli ensikosketukseni maahan. Vaikka lensin Brasiliasta Helsinkiin, en käynyt muualla kuin lentokentällä, ennen kuin hyppäsin yöjunaan, joka toi minut tänne.

Mitä pidät Oulusta?

Junassa etelästä pohjoiseen olin yllättynyt metsämaisemasta, joka kesti koko matkan ajan. Ensimmäisinä päivinäni Oulussa panin merkille, että kaupunki on rauhallinen ja hiljainen. Luonnonmaisemaa näkyy joka puolella.

Kun tulee São Paulon kaltaisesta suurkaupungista, menee hetki tottua rauhallisuuteen. Ensimmäisillä kävelylenkeilläni kaupungissa tunsin olevani keskellä satua, koska kaikkialla oli vesistöjä ja vehreyttä. Kun bongasin kärpässieniä ja näin jänisten juoksevan yössä, tuntui aivan sadulta.

Suurin kulttuurisokki oli Oulun bussietiketti.

Asun opiskelijayksiössä aivan kaupungin keskustan lähellä. Tykkään asua keskeisellä alueella ja naapurustoni on mukavaa seutua: kotikatuni on meren lähellä ja suoraan edessä on Hollihaka, yksi Oulun suurimmista puistoista.

Ihmiset ovat äärimmäisen kohteliaita. Tykkään, kun kaikki tervehtivät, kun lähden vaikkapa kaupasta. Elämä täällä on yksinkertaista ja asiat sujuvat. On hauska nähdä ihmisten pyöräilevän – jopa vanhojen ihmisten – ja käyvän iltakävelyillä.

Suurin kulttuurisokki oli Oulun bussietiketti. Kun ihmiset odottavat bussipysäkillä tai etsivät vapaata paikkaa bussista, he pitävät toisiinsa tietyn etäisyyden. São Paulossa on niin ruuhkaista, ettei siellä voi valita istumapaikkaansa. Välimatkatkin ovat niin pitkiä, ettei matkoja jaksaisi seistä. Oulussa on päinvastoin: ihmiset välttelevät istumasta toistensa viereen, jos eivät ole tuttuja keskenään.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Opintojeni ohella työskentelen viestintäharjoittelijana BusinessOulussa Oulu Talent Hub -hankkeessa. Olen Punaisen Ristin vapaaehtoisena auttamassa kaupunkiin saapuvia ukrainalaispakolaisia. Brasiliassa olin mukana järjestössä, jonka toiminta liittyi maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin, joten on hienoa saada jatkaa samankaltaista työtä täällä.

Vaikka Oulu on rauhallinen kaupunki, täytyy myöntää, että olen ollut täällä kiireinen. Yritän nauttia kaupungista niin paljon kuin pystyn. Tykkään olla opiskelukavereideni kanssa ja tutustua uusiin paikkoihin. Käymme tulistelemassa ja saunomassa tai menemme Nallikariin.

Oulu kasvaa. Käynnissä on monia hankkeita, joilla tähdätään kaupungin kasvuun ja joka puolella on rakennustyömaita. Oulu tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Viihdyn täällä niin hyvin, että olen harkinnut jatkavani tohtoriopintoihin.

Miten suomalaiseen elämäntapaan pääsee sisään?

Ennen kuin saapuu Suomeen, kannattaa ottaa selvää, minkälaista elämä täällä on. Netissä ja sosiaalisessa mediassa on paljon tietoa tarjolla, esimerkiksi sellaisilla sivustoilla kuin This is Finland, Study in Finland, Business Finland ja Suomen suurlähetystö.

Kun on päässyt tänne ja haluaa integroitua, kannattaa tutustua mahdollisimman moniin paikkoihin ja ottaa selvää, mitä kaupunki tarjoaa asukkailleen. On hyvä hankkia jokin harrastus ja osallistua tapahtumiin, niin tutustuu ihmisiin. Koskaan ei tiedä, minkälaisia mahdollisuuksia tulee eteen – verkostoista on aina hyötyä!

On ihana asua kaupungissa, jossa voi silloin tällöin nähdä revontulien tanssivan taivaalla.

Jos haluat työharjoitteluun, kannattaa seurata Oulun sosiaalisen median kanavia (Oulun kaupunki, BusinessOulu, Villa Victor, Visit Oulu jne.). Jos opiskelet yliopistossa, monia tapahtumia on myös siellä.

Kulttuurisokkeja voi tulla vastaan riippuen siitä, mistä maasta on kotoisin, mutta ei mitään sellaista, mistä ei selviäisi. Minä esimerkiksi olen puhelias ihminen, kuten brasilialaiset ovat. Kun tulin Suomeen, huomasin, että suomalaiset eivät puhu kovaan ääneen; he ovat mieluummin hiljaa. Nyt opettelen itsekin olemaan hiljaisuudessa.

On ihana asua kaupungissa, jossa voi silloin tällöin nähdä revontulien tanssivan taivaalla. Olen aina halunnut nähdä revontulia ja tähän mennessä olen nähnyt niitä jo kolme kertaa. On hienoa, että revontulet ovat aivan nurkan takana – tai pikemminkin suoraan taivaalla.

–