Pekka Kesälahti on tehnyt sanaa lihaksi Oulun Työväen Näyttämöllä jo 40 vuotta
Vaikka Oulu tuntui Pekka Kesälahdesta aluksi vieraalta, oma paikka kaupungissa löytyi teatterista. Kuva: Sirpa Tarkkinen
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun Työväen Näyttämön tämän syksyn ensi-ilta on ranskalaiskomedia Loistojuttu, joka samalla juhlistaa Pekka Kesälahden 40-vuotista uraa OTN:llä. Kesälahden töihin teatterissa kuuluvat näyttelemisen lisäksi esimerkiksi näyttämötekstien suomentaminen, lavastus- ja pukusuunnittelu ja kirjapito. Kesälahti sanookin, ettei ole näyttelijä vaan teatterintekijä.
1960-luvun lopulla Rovaniemen teatteri teki lastennäytelmän Palkintona partaliini, jonka oli kirjoittanut Pekka Kesälahden perhetuttu, kansakoulunopettaja ja näytelmäkirjailija Maija-Liisa Isojärvi.
Kesälahden isä sanoi, että nyt lähdetään teatteriin. Pekka-pojalla ei ollut harmainta hajua, mikä on teatteri. Perillä hän kyllä hoksasi.
”Se oli jotain semmoista, että se vain kolahti”, muistelee Kesälahti nyt, kun teatterikokemusta on ennättänyt kertyä yli 40 vuotta.
Esityksen yksityiskohdat jäivät neli–viisivuotiaalle väkevästi mieleen.
”Muistan, kun esirippu aukesi ja sali pimeni. Paljon en itse näytelmästä kyllä muista, joku leipuri siinä oli ja tukeva naishahmo, jolle laitettiin korsettia päälle ja sitä kovasti vetämällä kiristettiin. Kaikkein maagisinta oli kaksi taloa, jossa toisessa asui leipuri ja toisessa suutari, ja kun ne talot käännettiin, näkyikin yhtäkkiä sisätilat. Eihän sellaista voinut olla olemassakaan, sellaista ihmettä.”
Kananjalkana Saision kanssa
Kesälahden onneksi koitui vuonna 1972 Rovaniemen teatterin Rauni Kaskineva, joka alkoi vetää lapsiteatterilinjaa. Tosin Kesälahti ei osannut vielä lukea, joten teatteriharjoituksiin ei heti ollut asiaa.
”Hankalaa se lukemaan opetteleminen oli, mutta vuonna 1973 menin itsekseni ilmoittautumaan teatterin harrastajaksi. Kävikin niin, että seuraavalla viikolla jaettiin jo roolit. Paljon oli poikia päinvastoin kuin nykyään, niitähän saa nyt kiskoa mukaan. Olin kahdessa pienessä näytelmässä mukana ja toisessa sain jopa kuolla. Joku sellainen siinä oli, että juoksin muka saksiin.”
Teatterilaiset jatkoivat nuorisoteatteriin ja avustajaksi Rovaniemen kaupunginteatteriin. Venäläisessä kansansadussa Noidutuissa veljeksissä olivat näyttämöllä ensi kertaa myös Eeva Eloranta ja Pirkko Saisio.
Kesälahti teki roolit sekä hiiri-isänä että yleisöstä katsoen vasemmanpuoleisena kananjalkana.
Vaikea päästä Oulun piireihin
Oulun Työväen Näyttämölle (OTN) Kesälahden vei kotiutumisen halu ja yhteisöllisyyden kaipuu.
”Sanon aina, että olen kotoisin Rovaniemeltä. Vuonna 1984 tulin Ouluun opiskelemaan kemiaa, mutta ei minusta koskaan tullut oululaista. Lappilainen olen aina ja ikuisesti, ei siitä mihinkään pääse. Ouluun oli aluksi todella hankala sopeutua. En ole sosiaalinen ihminen muutenkaan, mutta ihmiset olivat täällä erilaisia kuin Lapissa. Yliopistollahan me olimme kaikki jostain muualta, mutta tajusin, että en voi pyöriä vain ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Piti löytää jokin kiinnekohta täältä ja verkostoa paikallisiin.”
Ratkaisuksi löytyi lapsuuden harrastus eli teatteri. Ylioppilasteatteriin hän melkein kävi Rauhalassa ilmoittautumassa, mutta tajusi rappusilla, että se olisi liian tavanomainen ratkaisu opiskelijalle.
”Komedia on hyvin fyysinen juttu: kun sen 70 A4-arkkia vetää läpi, niin on läpimärkä”, Pekka Kesälahti sanoo. Tänä syksynä hänet nähdään OTN:n ranskalaisessa komediassa Loistojuttu. Kuva: Sirpa Tarkkinen
Lehti-ilmoitus Työväen Näyttämön näyttelijähausta johti sen sijaan tuloksiin. Sammakkotalon rekrytilaisuuteen Kesälahti osallistui yhdessä noin 30 muun pyrkijän kanssa.
”Ohjaaja Niirasen Satu tuli tunnin myöhässä. Aukaisi tullessaan salin oven ja sanoi, että kaikki, jotka eivät ole aikaisemmin näytelleet, voivat lähteä pois”, muistelee Kesälahti.
Heistä, jotka vuonna 1985 saivat jäädä, on OTN:ssä ainoana jäljellä Kesälahti.
”Kun tulin mukaan, oli käynnissä voimakas verenvaihto, eli pitkäaikaiset tekijät olivat kaikonneet, toiminta oli pientä eikä tiloja ollut. Silloin tuli parikymppisiä mukaan paljon.”
Kesälahti eteni liittymistään seuraavana vuonna Oulun Työväen Näyttämö ry:n sihteeriksi, seuraavana vuonna puheenjohtajaksi ja sen jälkeen taustavaikuttajaksi.
Työväkeä ei nimestä poisteta
Oulun Työväen Näyttämö on perustettu vuonna 1902 ja se on ensimmäinen oululainen teatteri. 1920- ja 30-lukujen vahvasti poliittisina aikoina kaksi työväennimistä teatteria vaadittiin yhdistymään. Syntyi Oulun Näyttämö, jonka jatkajana on Oulun kaupunginteatteri, nykyinen Oulun teatteri.
OTN jäi elämään iltamatoimintana. Poliittisista syistä vasta sotien jälkeen voitiin taas tehdä teatteria.
”Minä olen hyvin epäpoliittinen ihminen eli jos näyttämöllä aletaan hyvin paljon julistamaan, niin se ei ole mun juttu ollenkaan. Siksi en voinut mennä aikoinaan Teatterikouluunkaan”, huomauttaa Kesälahti.
Mutta siihen hän ei ole ollut suostuvainen, että etuliite otettaisiin nimestä pois.
”Ei missään tapauksessa. Näitä Työväen teattereita ei harrastuspiireissä ole paljoakaan. Kun vuodesta 1902 on tehty teatteria, niin ei kannata lähteä muuttamaan. Jos meidän tekemisistämme jonkun maailmankuva kaatuu, niin sitten kaatuu. Tosin ei tästä kauan ole, kun eräskin henkilö sanoi, ettei hän missään nimessä voi astua jalallaan Työväen teatteriin.”
OTN toimii nykyisin Intiön vanhalla kasarmialueella. Tilaa haettiin pitkään, kunnes 2003 remontointiin entinen elokuvateatteri kaupungin suostumuksella.
Teatteriyhdistyksessä palkattuina ovat vain vaihtuva ohjaaja ja teknikko. Puvustaja ja maskeeraaja toimivat palkkioperusteisina työntekijöinä.
Kesälahti tekee yhdistyksen kirjanpidon ja muistelee, että teatterin ympärillä toimii 70–80 ihmistä. Hän huomauttaa, että teatteri on hyvin sitova harrastus: harjoituksia on viisi kertaa viikossa ja esityksiä 25. Yhdeksän viikkoa myös kaikki viikonloput ovat siis harrastukselle varatut.
Havahtuminen Lontoossa
Kesälahti laukkasi aikoinaan Lontoossa katsomassa teatteria ja huomasi myös, että porukoissaan oli luontaisia komedian tekijöitä.
”Sehän on laji, jota tehdään vähän ja jota katsotaan nenänvartta pitkin. Lontoossa havahduin voimakkaasti siihen, että voiko teatteri olla tällaista, kuin elokuvaa! Epäröin aikani, että voimmeko mekin tehdä komediaa. Helena Ryti oli kaupunginteatterista vapaalla, ja aloimme tehdä sitä. Sehän on konekiväärin tulitusta, emmekä meinanneet saada sitä massaa, 70 sivua tekstiä, millään toimimaan. Silloisen Nukun salille ei ensin tullut yleisöä, mutta sitten alkoi rumpu soida niin, että tarvittiin lisänäytöksiä ja päätettiin tehdä komediaa lisää oululaisille.”
Ja näin on tapahtunut joka vuosi vuodesta 1994 alkaen.
Tärkeintä komedian vaikeassa lajissa on rytmi.
”Olen nähnyt saman jutun niin, että on onnistunut versio ja sitten on ei-onnistunut versio ja se on kiinni vain siitä, että rytmitys toimii tai ei toimi. Lisäksi komedia on hyvin fyysinen juttu: kun sen 70 A4-arkkia vetää läpi, niin on läpimärkä.”
Työväen Näyttämö ei tee enää kesäteatteria, mutta tuo ensi-iltaan perinteisesti kolme esitystä vuodessa: syksyllä komedian kuten Loistojuttu, joka tulee ensi-iltaan nyt 10. lokakuuta. Se on myös Kesälahden 40-vuotistaiteilijajuhlaesitys.
Loistojutun rooleissa nähdään muiden muassa Joel Loukkola (vas.), Pekka Kesälahti ja Hilkka Haaga. Kuva: Riitta Rusila / OTN
Vuoden alussa näytellään jotain muuta ja tehdään esimerkiksi dekkari, vaikka siitä lajista tekstejä on näyttämölle vähän.
”Mustapukuista naista ihmiset muistelevat vieläkin, yleisö kirkui ja huusi siellä.”
Seuraavaksi on vuorossa näyttämöversio Hitchcockin elokuvasta Täydellinen rikos (Dial M for Murder, 1954). Keväällä tulee improvisaatioesityksiä, jotka ovat Kesälahden mukaan valtavan suosittuja. Osallistujat otetaan avoimella haulla, mitään taitoja ei edellytetä, vaan aloitetaan yhdessä harjoitella. Impromaniaan on jo ilmoittautunut lähes 40 innostunutta.
Teatterintekijä eikä näyttelijä
Henkilönä Kesälahti korostaa olevansa humanisti ja kaikesta kiinnostunut renessanssi-ihminen, vaikka kemian, matematiikan ja fysiikan opettaja onkin. Esimerkiksi kielet ovat aina kiinnostaneet häntä.
Molièret on Kesälahti lukenut kaikki, jo pikkupoikana. Hirttämättömän lurjuksen, alun perin Scapinin vehkeet, Kesälahti on suomentanut ranskasta OTN:n käyttöön.
”Minä en ole näyttelijä, vaan theatermacher, teatterintekijä, kuten saksaksi sanotaan. Ei haittaa, vaikka en olisi näyttämöllä ollenkaan, vaan olen kiinnostunut siitä, miten sana muuttuu lihaksi. Ensin on 63 sivua tekstiä, ja sitten se on yhdeksän viikon päästä esitys”, kuvailee Kesälahti.
Loistojuttu (Une idée géniale) saa ensi-iltansa Oulun Työväen Näyttämöllä perjantaina 10. lokakuuta 2025 kello 19. Näytöskauden aikana teatterilla on nähtävissä Kesälahden suunnittelemien lavasteiden pienoismallinäyttely sekä valokuvanäyttely hänen huikeista rooleistaan vuosien varrelta.