Oululaisopiskelija Sami Aspelundin vaihto Kazakstanissa päättyi kaaokseen – reissusta syntyi valokuvanäyttely

Entinen neuvostomaa Kazakstan tuntuu monista kovin kaukaiselta. Kuitenkin, kun katseensa kohottaa kaakkoon ja katsoo itänaapurimme Venäjän ylitse, on Kazakstan vain yhden maan päässä meistä. Silti maan historia poikkeaa paljon meidän omastamme. Kun nykyistä Suomea asuttivat metsästäjä-keräilijät, oli Kazakstan paimentolaiskansojen vilkkaan liikenteen alla.

Nomadismi tai tuttavallisimmin sanottuna paimentolaiskulttuuri ja sen erilaisuus olivat lumonneet Sami Aspelundin, joka opiskelee viimeistä vuotta journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa. Kun tilaisuus vaihtoon Kazakstanissa syksyllä 2021 oli tullut eteen, oli siihen tartuttava heti.

Viime vuoden elokuusta marraskuun loppuun asti hän käyskentelikin pitkin Kazakstanin suurimman kaupungin Almatyn katuja. Sieltä ja lähialueilta otetuista valokuvista syntyi valokuvanäyttely, joka toteutettiin Kulttuuritalo Valveella Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä.

”Kazakstan edustaa minulle sellaista kansojen kehtoa. Tuolta Euraasian sydämestä ovat tulleet hunnit, mongolit ja muut suuret valloittajat”, Aspelund kertoo.

Kaduilla pätivät viidakon lait

Almatyssä voi Oulun tapaan nähdä useita pyöräkaistoja, mutta katukulttuuri oli silti aivan erilainen verrattuna Suomeen. Aspelundin mukaan se oli räikein kulttuuriero oululaisten ja almatylaisten välillä.

”Liikenteessä mentiin selvästi vahvimman oikeudella. Lähes joka päivä sai varoa, että mistä nurkan takaa tai rakennuksen pihasta hyökkää joku eteen. Pyöräkaistoja taisi olla jopa enemmän kuin Oulussa”, Aspelund muistelee matkaansa.

Liikenne on hänen näyttelyssäkin todella vahvasti esillä. Vanhat Ladat, suuret liikenneruuhkat ja kaiken peittävä savusumu kuvaavat hyvin kaupungin erikoista tunnelmaa. Pyöräilijöitä kuvissa näkee jonkin verran, mutta Aspelund kertoo, että he olivat kaupungissa harvassa.

”Almaty on vuoristoisessa solassa oleva kaupunki, joten siellä oli tuuletonta ja sadetonta. Marraskuussa kun lämmityskausi alkoi, kaupunki peittyi synkkään savusumuun.  Marraskuussa siellä haistoi vain pakokaasuja ja kivihiilen katkua”, Aspelund sanoo.

Korruptio laukaisi mielenosoitukset

Maan korruptiosta Aspelund sai usein kuulla ystäviensä kautta. Kazakstan tunnetaan suhteellisen kehittyneenä valtiona, mutta lähes kaikki maassa hoidettiin henkilökohtaisten suhteiden tai rahan avulla. Perusturvaa tai ammattiliittoja ei maasta löytynyt.

”Venäläinen ystäväni oli saanut pomoltaan sakon, kun hänellä oli jäänyt työpaikan ovi lukitsematta. Hätkähdyin tästä, että miten tuo voi olla mahdollista ja voiko hän hakea mitenkään lakiapua moisen epäreilun kohtelun vuoksi. Ystäväni oli vain tokaissut, että hän tietää pari tyyppiä, jotka käyvät hieman ’juttelemassa’ pomolle, ja jos hän ei peru sakkoja, saa hän kohta maksaa hänelle.”

”Tutkinnotkin pystyi ostamaan koulustani, ja koko homma tuntui hieman sirkukselta. Vain muutama omilla tunneillani tuntui olevan kiinnostunut koulunkäynnistä. He tekivätkin sitten hommia omilla välineillään. Koululla ei ollut resursseja antaa meille mitään laitteistoa”, Aspelund kertoo.

Yöllä alkoi kuulua pauketta ja pamahduksia, todennäköisesti jotain kaasukranaatteja heiteltiin kaduilla.

Hän ei ollut ainoa, joka oli maassa kyllästynyt korruptioon. Viimeisinä päivinä Kazakstanissa netti katkesi täysin, ja alkoi liikkua huhuja levottomuuksista pääkaupungissa Nur-Sultanissa (entinen Astana). Netin katkaiseminen on Kazakstanissa tavanomaista itsenäisyyspäivänä ja mielenosoitusten alkeassa.

”Illalla ennen lähtöä minun piti lähteä nostamaan rahaa, koska netti oli ollut pimeänä, enkä päässyt verkkopankkiin. Kaupungilla tuli vastaan hirveä mekkala.”

”Ihmiset huusivat ja lauloivat siellä. Tunnelma oli hyvähenkinen, ja minua ja ystäviäni yritettiin kutsua mukaan, mutta aikaisen lentoni vuoksi jouduin jäämään pois mielenosoituksista. Yöllä kuitenkin alkoi kuulua pauketta ja pamahduksia, todennäköisesti jotain kaasukranaatteja heiteltiin kaduilla.”

Yön aikana mielenosoittajat olivat ryöstäneet paikalliselta poliisiasemalta aseita. Valtio pyrki epätoivoisesti leimaamaan levottomuudet ’ulkomaalaisten agitaattoreiden’ toiminnaksi. Kazakstaniin oli julistettu hätätila, joka salli mielenosoitusten raa’an tukahduttamisen.

”Vladimir Putin ja Nursultan Nazarbajev ovat hallitsijoina hyvin samanlaisia, toinen ottaa mallia toiselta. Virallisesti Nazarbajev ei edes ole enää maan presidentti, mutta jatkaa silti vallan kahvassa”, Aspelund tokaisee.

Istanbulissa sain kuulla, että vain muutama tunti lähtöni jälkeen olivat mielenosoittajat vallanneet lentokentän.

Koska netti oli katkaistu, oli kulkuyhteyden saaminen haastavaa. Taksit, Uberit ja muut eivät olleet saatavilla. Lopulta Aspelund pääsi lentokentällä paikallisten järjestämillä yksityisillä kuljetuksilla.

”Istanbulissa sain kuulla, että vain muutama tunti lähtöni jälkeen olivat mielenosoittajat vallanneet lentokentän. Hyvä, että pääsin lähtemään, sillä muuten olisin varmaan jäänyt sinne. Yksinäinen länsimaalainen isojen Samsonite-laukkujen kanssa oli siellä hyvin pahassa vaarassa, hän sanoo.

Sami Aspelundin näyttely ”Almaty – Näkymiä Kazakstanin Suurimmasta kaupungista” on Valveella nähtävissä 7.6-3.7.2022 välisenä aikana.