Kaupunginarkkitehti Sanna Pääkkönen: ”Kaupunki on kulkijalleen kuin muistisäiliö”
Sanna Pääkkönen aloitti marraskuussa Oulun kaupunginarkkitehtina. Kuva: Inka Lohvansuu
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun uutta kaupunginarkkitehtia Sanna Pääkköstä motivoi kuntalaisten hyväksi työskentely. Hänelle se tarkoittaa kaikille ihmisille parempaa ympäristöä ja viihtyisää kaupunkia.
Sanna Pääkkönen oli aiemmin hankepäällikkönä Oulun Tilapalveluissa ja viihtyi työssään erinomaisesti. Tiedossa oli kiinnostavia projekteja eikä hän ollut lähdössä mihinkään. Kun kaupunginarkkitehdin virka kuitenkin tuli hakuun, sitä oli harkittava, pitkään.
”Työkokemuksestani on hyötyä tässä uudessa työssä. Olen arkkitehtina toiminut pitkään suunnittelutehtävissä ja rakennuttajana ollut paljon tekemisissä rakennusliikkeiden kanssa, ja ymmärrän rakennushankkeiden koko kaaren. Minulla on kentältä kokemusta monesta kulmasta ja valmis suhdeverkosto”, Pääkkönen kertoo.
Kuhmosta kotoisin oleva Pääkkönen on valmistunut arkkitehdiksi vuonna 2002 Oulun yliopistosta.
Rakentaminen virtaa veressään vahvasti, sillä Pääkkösen isä oli kirvesmies ja äidin suvussa ilmeni taiteellisuutta. Arkkitehdin työssä yhdistyvät Pääkkösen mukaan nämä molemmat taipumukset.
Kahvihuoneessakin laintulkintoja
Pääkköstä motivoi kuntalaisten hyväksi työskentely.
”Koen, että voin työlläni tuottaa kaikille ihmisille parempaa ympäristöä. Rakennukset ovat yhteisiä asioita, joihin on ihmisten mielissä sitoutunut niihin liittyviä kokemuksia. Koko kaupunki on kulkijalleen kuin muistosäiliö.”
Marraskuussa aloittaneelle Pääkköselle tulee kaupunginarkkitehtina uutena asiana lainsäädäntöön perehtyminen aiempaa syvällisemmin sekä esihenkilön roolin omaksuminen. Pääkkösellä on noin kymmenen alaista, jotka ovat alansa rautaisia ammattilaisia eli lupa-arkkitehteja. He muun muassa käsittelevät rakentamislupahakemuksia sekä neuvovat ja ohjaavat rakennushankkeiden osapuolia.
”Lainsäädäntö vaatii meiltä jatkuvaa paneutumista. Jopa kahvihuoneessa puhumme lain tulkinnoista, sillä tähän työhön ei liity vain rakentamislaki vaan myös kaikki muu rakennusten käytön ja toiminnan lainsäädäntö. Lisäksi ovat vielä Oulun kaupungin omat ohjeistukset.”
Pääkkönen kuvailee rooliaan kaupunginarkkitehtina, että hänellä on ”huolena viihtyisä kaupunki” eli miten rakennus toteutetaan niin, että se parantaa ympäristöä ja on lainmukainen.
”Yhä enemmän alkaa korostua se, että yhteistyössä tätä tehdään. Toki on tilanteita, että oma näkemys pitää esittää vahvimmin ja silloin pitää olla myös hyvät perustelut. Se synnyttää ymmärrystä varsinkin, kun ollaan kuntalaisille muodostamassa yhteistä ympäristöä. Lopultahan minä olen rakennusvalvontaviranomainen ja laki on silloin määräävin”, Pääkkönen muistuttaa.
Keskustakirjasto sydämessä
Pääkkönen asuu Karjasillalla jo neljännessä osoitteessa ja arvostaa korjausrakentamista.
”Siinä voi säilyttää ja virkistää menneisyyttä. Sellaiset kohteet ovatkin jääneet parhaiten mieleen, viimeksi keskustakirjasto Saari, jonka peruskorjaukseen Tilapalveluissa osallistuin. Siitä asti, kun olen muuttanut Ouluun, se rakennus on ollut minulle tosi rakas. Peruskorjauksen yhteydessä Saaren talotekniikan uusimiseen liittyi laajoja purkutöitä, ja silloin yleensä tulee paljon yllätyksiä, mutta tässä kohteessa tosi vähän.”
Pääkkönen sanoo, että vuonna 1981 valmistunut kirjasto on aikoinaan rakennettu todella huolellisesti ja mittatarkasti.
”Lisäksi käyttäjä oli määrätietoinen eikä suunnitelmia muuteltu kesken kaiken. Me kohtelimme rakennusta suojeltuna rakennuksena. Keskustakirjasto on minulle mieleinen siksikin, että se on kaikille avoin tila, jossa ei välttämättä tarvita rahaa ja jonne kuka tahansa pääsee.”
Oulussa Pääkkösen erityinen mielenkiinto kohdistuu myös Hallituskatuun.
”Sen toiseen päähän nousee jatkossa matkakeskus ja toiseen päähän Terwa Tower. Hallituskadulla on paljon eri-ikäisiä rakennuksia, joiden kautta Oulun rakentamisen eri aikakaudet välittyvät.”