Käsityöaineiden ohjaaja Pirjo Isoaho piti päänsä unelma-ammatistaan
Pirjo Isoaho on ohjannut käsitöitä Oulu-opistolla jo 26 vuotta. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaaliseen mediaan
Oulu-opiston käsityöaineiden ohjaaja Pirjo Isoaholle on ollut pikkutytöstä lähtien selvää, että hän haluaa tehdä töitä käsillään. Nykyiseen työhönsä hän päätyi monien eri ammattien jälkeen.
Pirjo Isoaho opiskeli ompelija-artesaaniksi Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa aikuisvuosinaan.
”Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologit yrittivät minua kauppakouluun, mutta minua ei se ala kiinnostanut yhtään. Tein selväksi, että jos en saa hakea Pikisaaren-kouluun, niin en lähde mihinkään. Onneksi pidin pääni.”
Ompelijan töitä Isoaho ei ole kuitenkaan tehnyt päivääkään.
Ennen opettajanuraansa hän työskenteli Ylikiimingissä sahalla, Nokialla, kokosi auton johdinsarjoja kotona, oli perhepäivähoitajana, joulukorttien lajittelijana postissa ja sairaala-apulaisena.
Nyt hän on ohjannut käsitöitä 26 vuotta, ensin silloisessa Haukiputaan ja Kiiminkijoen opistossa ja sitten Oulu-opistossa.
Isoaho vetää viikossa kahdeksan eri käsityökurssia opistolla.
”Ensimmäisenä talvena minulla oli kaksi nypläysryhmää. Sitten tuli mukaan kirjontaa, virkkausta, neulomista ja makrameeta.”
Pitsiruusut ja kuusenkoristetontut kuuluvat Pirjo Isoahon omiin suosikkeihin.
Erityisesti Isoahoa kiinnostavat nypläys ja kirjonta, kuten ristipistot. Ne ovat hänelle rauhoittavaa tekemistä.
”Siinä näkee mitä saa aikaiseksi, jos tunnin pistelet menemään. Mutta kyllä minä virkkaan ja neulonkin.”
Isoaho huomauttaa, että nypläykseen on tullut uusia malleja, ja niinpä nyplätä voi esimerkiksi paksuilla langoilla tai metallilangalla.
”Opistolla opetetaan metallilangalla nypläystä, ja olen käynyt esimerkiksi metallilankakurssilla. Myös asusteita ja hattuja sekä tauluja voi nyplätä.”
Pirjo Isoahon mukaan korona-ajan neulebuumi näkyy edelleen käsitöiden suosiossa.
Nypläyksessä käytetään alustaa, jolle asetetaan malli. Lanka kierretään nypylöille, joita liikutellaan mallin mukaisessa järjestyksessä, ja siitä muodostuu haluttu kuvio tai työ. Lopputuloksena on aina pitsimäisyys.
Kuin asiakaspalvelua
Isoahon mukaan palkitsevinta hänen työssään on nähdä kurssilaisen oppivan, onnistuvan ja etenevän työnsä kanssa.
”Ryhmät ovat kivoja ja niissä poristaan. Jos joku on pois, perään kysellään, ja muutenkin tunnit ovat sosiaalisia tapahtumia, joissa voi purkaa huolia. Yksin asuvalle ryhmä voi olla viikon kohokohta ja tärkeä paikka tavata muita.”
Nuorempiakin tulee joukkoon, ja yksi mieskin osallistuu.
”Tämä on vähän kuin asiakaspalvelua. Kurssilaiset ovat aivan ihania ja tykkään työstäni paljon. Olen saanut sen työn, josta haaveilin nuorena.”
Isoaho kokee käsitöiden suosion kasvaneen erityisesti korona-ajan neulebuumin myötä. Se jatkuu edelleen.
”Yksittäiset tekniikat voivat nousta ja laskea suosiossa, mutta kiinnostus käsillä tekemiseen säilyy”, Isoaho vakuuttaa.