Ilmakitaransoiton avulla kitketään väkivaltaa Kenian vanhimmassa slummissa – Oulusta haetaan oppia, miten nuoret pääsevät mukaan päätöksentekoon

Sari Seppäsen työ ja koti on Keniassa, mutta perhe suhaa Suomen ja Nairobin väliä, sillä etätöitä voi hyvin tehdä Kempeleen kodistakin käsin. Seppänen päätti jo nuorena, että haluaa töihin YK:lle ja hakeutui maisteriopintoihin Etelä-Afrikkaan. Gradu avasi ovet UN-Womeniin eli Yhdistyneiden kansakuntien tasa-arvojärjestöön ja sieltä Seppänen päätyi nykyiseen tehtäväänsä Keniaan.  

”Olen töissä YK:ssa, yksikköni koordinoi Kenian maaohjelmaa: maassa toimivien kaikkien YK-elinten toiminnot Unicefista UN-Womeniin ja maailman ruokaohjelmaan ovat samassa paketissa. Neuvottelemme maan hallituksen kanssa, miten YK:n kohdistaa panoksensa Keniassa”, Seppänen taustoittaa.

Se, miten ilmakitaransoiton osakilpailut päätyivät Keniaan, tapahtui osin Seppäsen avustamana.

”Olin jo vuonna 2010 Airnest Prodcutioniin yhteydessä ja kuulin, että Keniaan oli ilmakitaralisenssin hommannut eräs Patric Kariuki, mutta ilmakitarasta ei vielä tuolloin tullut kansallisia kisoja. Tämän vuoden toukokuussa tapasimme Patricin kanssa uudelleen ja totesimme: Keniassa on vaalit tänä vuonna ja nyt jos koskaan olisi sopiva aika polkaista ilmakitaran kansalliset karsinnat pystyyn – siitä se sitten lähti”, Seppänen kertoo.

Vaalit voivat olla Keniassa räjähdysherkkä tapahtuma – edellisten vaalien yhteydessä on yleisesti ollut ongelmia ja varsinkin vuodenvaihteessa 2007-2008 syttyneet levottomuudet ajoivat maan miltei sisällissotaan. Tämä aiheutti maassa sisäisen pakolaisongelman, jonka selvittely on vieläkin osittain kesken. 

Ilmakitaran soittoa väkivallan sijaan

Kenian kansallinen mestaruus ratkottiin pitkälle paikallisten, slummissa asuvien aktiivisten nuorten järjestämien tapahtumien kautta.

”Minulla oli työn kautta kontakteja Matharen slummiin, jossa on paljon nuoria, elastisia kavereita, jotka ovat musikaalisia. Heille rauhanaatteen levittäminen on tärkeää – vaalien jälkeiset väkivaltaisuudet lähtevät usein juuri slummeista liikkeelle, joten laitoimme ilmakitarasta sanan leviämään sosiaalisen median kautta TikTokissa ja Instagramissa Matharen slummissa”, Seppänen kertoo.

”Ihmiset saattoivat ilmoittautua kisaan videon avulla ja ensimmäisen oikean karsinnan järjestimme Matharen slummissa, josta kymmenen valikoitiin jatkoon. Karsinnat olivat paikallisten nuorten itsensä järjestämiä, myös lopulta mestaruuden voittanut Slim oli itse tapahtumaa järjestämässä”, Seppänen jatkaa.

Ilmakitaransoiton maailmanrauhaa edistävä filosofia muokattiin myös paikalliselle väestölle paremmin ymmärrettäväksi.

”Halusimme lokalisoida ilmakitaran sloganin, Make Air, Not War paremmin kenialaisten suihin sopivaksi, joten slogan kääntyi swahiliksi Piga Air Guitar, Usipige Watu, eli suomennettuna: Mäiskää ilmakitaraa, älä ihmisiä. Se taipuu todella hyvin paikallisten suuhun ja on ollut upeaa nähdä, miten pienetkin lapset rämyttää ilmakitaraa.”, Seppänen nauraa.

”Kansallinen ilmakitaransoiton mestaruus ratkottiin Kenian kansallisteatterissa kesäkuussa. Jo pääsy kansallisteatterin lava oli suuri elämys monelle finalistille.”, Seppänen kuvaa.

Vaalit mahdollistavat muutoksen

Mathare on iso, noin 500 000 ihmisen slummi, josta on tullut ilmakitaroinnin pääkallopaikka osittain myös aktiivisten paikallisten toimijoiden vuoksi. Kenian kansallinen ilmakitaramestari Charles Kariuki ”Slim” Ndung’u on yhteiskunnallisesti valveutunut ja käyttää musiikkia ja esiintymistä – taidetta ylipäätään – hyväkseen muuttaakseen nuorten oloja yhteiskunnassa paremmaksi Keniassa.

”Ilmakitaran rauhanaate konkretisoituu Keniassa ihan toisella tapaa, kuin vaikkapa Oulussa. Matharessa ja Keniassa monelle ihmisille rauha on päivittäinen valinta, sillä toimeentulo on tiukkaa, virkavalta voi käyttäytyä mielivaltaisesti ja jengiväkivalta on yleistä – miten ihminen näihin asioihin reagoi on jatkuva valinta. Käyttääkö väkivaltaa vai yrittääkö toimia jotenkin rakentavasti? Rauhalle ja sen sanomalle on jatkuva tarve.”, Seppänen pohtii.

Siksi Slimille ja Seppäselle Kenian osallistuminen Ilmakitaransoitoin MM-kisoihin on merkityksellistä, sillä 60 tuntia kestänyt matka Nairobista Ouluun tarjoaa ilmakitaristille muutakin, kuin esiintymishetken Rotuaarin lavalla.

Oppia Oulusta

Charles Kariuki ja Seppänen eivät keskittyneet Oulussa pelkästään ilmakitaransoiton MM-finaaliin, vaan vierailivat muun muassa Byströmin nuorisotalolla, jossa Kariuki oli erityisen vaikuttunut kuultuaan, miten nuoret pääsevät osalliseksi kaupungin päätöksentekoon. On vielä pitkä matka siihen, että Matharessa nuorisotyö olisi yhtä hyvin resursoitu, kuin Oulussa, mutta rohkaisevat esimerkit ja vertaistuen kannustus avaavat uusia näköaloja kenialaisille nuorille.

”Kenian vaalien myötä paikallishallintoon on tullut entistä enemmän nuoria ja naisia. Ajatuksemme on, että voisimme Oulusta saada sparrausta ja ajatusten vaihtoa, miten slummien nuoret voisivat olla vakuuttavia, kun he menevät vaatimaan parempia oikeuksia itselleen paikallishallinnolta.”, Seppänen toteaa.

”Oulusta voidaan ammentaa paljon oppia Keniaan – esimerkiksi malli Oulun nuorisovaltuusto ONEsta voi olla juuri sellainen, mistä syntyy tarvittava kipinä muutokseen”, hän arvioi.

Oulun ponnistelut maailmanrauhan puolesta voivat poikia ainakin asteen verran valoisampaa näkymää Matheran nuorille.