Av-alan ammattilainen ja muusikko Vesa Ranta on tarinankertoja: Haaveena pitkän elokuvan tekeminen
Heinäkuussa 50 vuotta täyttävä Vesa Ranta on monessa mukana – valo- ja videotuotantojen lisäksi hän soittaa rumpuja yhtyeissä The Abbey ja Kuumet. Kuva: Timo Pellikka
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululainen valo- ja videokuvaaja Vesa Ranta on toiminut yrittäjänä pian 21 vuoden ajan. Rannan Kaira Films Oy tekee audiovisuaalista sisältöä tarpeeseen kuin tarpeeseen, musiikkivideoista yritysten tuotebrändäykseen. Entisessä elämässään Sentenced-yhtyeen rumpalina toiminut Ranta ei onnistunutkaan pitämään pitkää taukoa musiikista, vaan jatkaa soittamista uusissa yhtyeissä The Abbey ja Kuumet.
Oululaisen muusikon ja valo- ja videokuvaajan Vesa Rannan kevät 2023 näyttää hyvältä.
”Töitä näyttäisi olevan aika mukavasti. Yrittäjänä toimimisen ohessa oon käynyt digimarkkinoinnin kurssia, päivittänyt omaa osaamista”, Ranta kertoo.
Kurssi on Business Oulun tarjoama, ja se painottuu sosiaalisen median haltuun ottamiseen.
”Oon myös päivittänyt omat valokuvaussivut ja videotuotantoyhtiöni Kaira Filmsin nettisivut ajan tasalle, uuteen uskoon.”
Ranta on harjaantunut musiikkivideoiden tekijänä – kuuden viime vuoden aikana hän on tehnyt huimat 30 videota.
Muusikko kokee valo- ja videokuvaajana osaavansa kuvittaa monenlaista.
”Ehkä melankolia ja tummanpuhuva taide on aina puhutelleet mua eniten. Se on osa mun tyyliä. Mutta kun tehdään esimerkiksi yrityksille videoita, niistä voidaan tehdä kauniita, hyväntuulisia ja värikkäitä. Mennään asiakkaan ehdoilla. Oululaisille yrityksille tekeminen on ollut inspiroivaa, pidän siitä.”
Palo liikkuvaan kuvaan
Rannan kiinnostus musiikkivideoihin pohjaa varmasti siihen, että hän on itse muusikko ja valokuvaaja. Rumpali on myös sukupolvea, jolle musiikkivideot olivat tärkeitä ja merkityksellisiä.
Nuorempana Ranta opiskelikin kansanopistossa nauhaeditointia.
”Se ei tuntunut yhtään kivalta. Videoeditointi oli sillon tosi kankeata, jopa vastenmielistä touhua. Sentencedissä olin se, joka etsi musiikkivideoiden ohjaajia ja kuvaajia.”
Rannan Kaira Films Oy tekee videoita pääasiassa raskaamman musiikin suomalaisille ja ulkomaalaisille artisteille ja bändeille. Asiakkaita on ollut Suomesta, Yhdysvalloista, Japanista, Ruotsista, Norjasta ja Islannista.
”Suomalainen Amorphis on ollut isoimpia projekteja. Islantilainen Sólstafir-kulttibändille on tehty parikin videota. Ruotsalainen Dark Tranquillity on myös ollut asiakkaana.”
Norjan Bergenistä kotoisin oleva yhtye 1349 halusi musiikkivideon kuvattavan nimenomaan Oulussa. Kuvaukset olivat marraskuussa teollisuushallissa. Kylmä oli, mutta lämmittimillä mentiin.
Ranta on mielissään siitä, että moni bändi on halunnut tulla kuvattavaksi Oulun seudulle. Alueellamme on oma eksotiikkansa.
”Monesta Oulu tuntuu varsinkin talvella kovin pohjoiselta”, hän tietää.
Ranta on opiskellut valokuvaamista Oulusta katsottuna etelässä, Turun taideakatemiassa, sekä valmistunut kuvapuolelta myös medianomiksi. Ennen koronapandemiaa hän haaveili opiskelevansa lisää.
”Aattelin, että hakisin Aalto-yliopiston elokuvaajalinjalle. Mutta sitten tulin järkiini. Itse asiassa aloin jo tehdä omaa hakemusta koulua varten. Kesken kirjoittamisen aloin pähkäilllä, että hei, mää en ehkä pysty tähän. En voinut muuttaa Helsinkiin.”
Alunperin muhoslainen Ranta muutti täysi-ikäisenä Ouluun, ja on viihtynyt täällä siitä lähtien etelän opiskelijavuosiaan lukuunottamatta.
Musiikkivideo eurolla
Seitsemän vuotta sitten Ranta oli toiminut valokuvaajana reilut 10 vuotta. Hän tuumasi, voisivatko musiikkivideot olla hänen juttunsa.
”Sain ahaa-elämyksen, ettei tuo videokuvaus voi olla niin vaikeeta hommaa, ettei sitä oppis. Varsinkin leikkaus jännitti aluksi, mutta tiesin että se on muuttunut helpommiksi nauhaeditointiajoilta.”
Ranta panosti heti laadukkaaseen kalustoon. Homma käynnistyi spontaanisti.
”Tuli hankittua tosi hyvä kamera, että se motivoi tekemään töitä. En ole kyllä katunut päätöstä. Laitteetkin on maksaneet itsensä takaisin.”
Kun kuvaaja aloitti videotyöt, hän teki sopimuksen suomalaisen metallibändi Swallow the Sunin kanssa.
”Tehtiin diili, että teen heille ensimmäisen musiikkivideon yhdellä eurolla. Halusin heti näkyvyyttä, joten koin että kannattaa tehdä yhteistyötä sellaisen yhtyeen kanssa, jolla on yleisöä, joka katsoo myös musiikkivideon. Bändin levy-yhtiö oli sanonut, ettei voi ostaa musavideota nollalla eurolla, joten laitettiin hinnaksi euro. Seuraavaa musavideota pääsinkin heti Islantiin ja jo vähän paremmalla budjetilla. Mielestäni kannatti avata peli lähes talkootyöllä, sen jälkeen peli oli avattu ja muutkin bändit ovat löytäneet minut.”
”Tykkään siitä, että päivät ei ole missään nimessä samanlaisia. Ite oon sellanen, etten vois kovin helposti toimistotyöhön mennä.”
Ranta osaa kiinnittää soittajana paljon huomiota siihen, että kuva ja ääni sopivat yhteen. Hänen vahvuutensa on myös lyhytelokuvamaisuus.
”Mun tyyli tehdä musavideoita on enemmänkin tunnelman luontia kuin hektisyyttä. Koko ajan pitää kuunnella musiikkia, minkälaista kuvaa se tarvii. Tärkeetä, että kuva ja musiikki puhuisi samaa kieltä. Joskus tehokeino on, ettei ne puhu ollenkaan samaa kieltä”, hän avaa.
Rannan taiteilijaidolit ovat synkkiä.
”Stanley Kubrick on tehnyt mun mielestä aika hienot elokuvat. Hänen elokuvataiteensa on lähellä mun sydäntä. Sitten Lars von Trier omassa karussa kauheudessaan puhuttelee. Emmanuel Lubezki on kuvaajaesikuviani.”
Maaginen Islanti
Islannilla on Rannalle erityinen merkitys.
”Oon käynyt siellä viisi kertaa kuvausreissuilla. Viime kesänä olin siellä kansainvälisessä taideresidenssissä. Tehtiin se yhteistyössä Pohjoisen valokuvakeskuksen kanssa.”
Kesän residenssijaksolla Ranta teki omaa valokuvataidettaan ja kuvasi The Widow’s Will -kappaleen musiikkivideota omalle The Abbey -yhtyeelleen.
”Islannin hienoja maisemia ei mistään muualta löydy”, valokuvaaja hehkuttaa.
Residenssikuukausi oli työntäyteinen.
”Loppuvuodesta mulla on tulossa yksi näyttely Ouluun. Saatan esittää tätä Islannin matkan materiaalia, tai sitten jotain muuta, en ole vielä päättänyt.”
Yksityisnäyttelyistä Rannalla on ollut hieman taukoa.
”Se johtuu siitä, että oon työskennellyt pitkien, monivuotisten aiheiden parissa.”
Aaltoliikkeinen ala
Valokuvaukseen verrattuna videotuotannoissa tarvitaan enemmän ihmisiä ja erilaista kalustoa.
”Kalustoa täytyy päivittää ja tietokoneissa pitää olla ohjelmat päivitettyinä. Koko ajan kamerat kehittyy ja tiedostokoot kasvaa.”
Valokuvaukseen verrattuna videoprojektit ovat pidempiä.
”Liikkuvan kuvan projekteissa saan olla pidempään yhden projektin parissa. Se on ollut mukavaa vaihtelua, että voi olla välillä kiinni saman työn kanssa viikosta kahteen kuukauteen. Ehdin tehdä lehtikuvaajan töitä noin neljätoista vuotta, joten siinä tuli kiire ja hektisyys tutuksi. Vanhemmaksi kun tulee, niin arvostaa töitä, joiden parissa saa viihtyä pidempään.”
Ranta tekee toki edelleen myös lehtikuvaajan töitä, muiden projektien niin salliessa, mutta AV-alan työt sopivat muusikon luonteelle.
”Tykkään siitä, että päivät ei ole missään nimessä samanlaisia. Ite oon sellanen, etten vois kovin helposti toimistotyöhön mennä.”
Tästä päästään alan haastekohtaan.
”Välillä töitä tulee ovista ja ikkunoista, ja kalenteri menee pitkäksikin aikaa täyteen. Mutta voi myös tulla suhdanteita, jollon mietitään että voi että, kylläpä se kuukausipalkka ja säännölliset lomat voisikin olla kiva juttu”, hän naurahtaa.
Ranta on toiminut yrittäjänä vuodesta 2002 saakka, pian 21 vuotta. Kuvaaja ei stressaa pienistä, ainakaan enää.
”Alkujännistystä oli, mutta nyt tiiän mitä tämä on. Täytyy hankalina aikoina muistaa, että kyllä ne työt on aina tähänkin mennessä löytäneet.”
Korona-aika vaikutti jonkin verran Rannan työmääriin.
”Pelkäsin, että se olis vaikuttanut enemmänkin. Maailma ei onneksi sulkeutunut ihan kokonaan, kuvia ja videoita tarvittiin edelleen. Tapahtumateollisuuden tilannetta tuli seurattua tarkasti, ja se ahdisti kyllä suuresti.”
Arjen dokumentointi kannattaa
Rannan ja toimittaja Jenni Räinän Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä syrjäkyliltä -kirja julkaistiin vuonna 2017. Kirja sai mukavasti näkyvyyttä.
”Me on kypsytelty ajatusta, että vuosikymmenen välein palataan aiheeseen ja katsotaan miten maailma muuttuu. Siinä vaiheessa huomataan varmasti jo muutoksia asioissa, muussakin kun siinä, että ihmiset on vanhempia.”
Ranta aikoo jatkaa tieto- ja kuvateosten tekemistä.
”On kiva tutkia omaa lähiympäristöä tarkalla silmällä. Haastatella ihmisiä siitä, miten maailma muuttuu. Koen, että on tärkeetä, että ihmiset dokumentois tätä aikaa. Mun mielestä normaalin arjenkin kuvaaminen on tosi merkityksellistä.”
Muusikon mielestä kirjoissa on hienoa se, että ne jäävät elämään tänne vielä sen jälkeen, kun meitä ei enää ole.
”Mää luulen, että kirjaston arkistosta nämä löytyy vähintään. Me jätetään jälkiä itsestämme ja tästä maailmasta kuvaamalla ja kertomalla tarinoita millaista maailmanmeno on juuri nyt.”
Musadokkaria, sarjaa ja elokuvaa
Ranta on ollut mukana pitkään suunnitteilla olleessa musiikkidokumenttielokuvassa. Kyseessä on musiikkidokumenttielokuva, jossa käsitellään Rannankin soittamaa raskaampaa musiikkigenreä.
”Me ollaan oululais-helsinkiläinen porukka. Ollaan tätä viis vuotta kypsytelty. Alkuvuonna ollaan saatu hyviä kommentteja, joten toivo elää, että tämä vielä toteutuisi.”
Rannan alalla on tavallista, että suunnitteilla, vireillä ja työn alla on useita erilaisia projekteja.
”Pitää heitellä onkia moniin lampiin ja kattoa, ja katsoa mistä se kala tulee vai tuleeko. Jos on ideoita, niin pitää löytää oikeat ihmiset, jotka niistä innostuu. Koen, että itse seitsemän vuotta liikkuvaa kuvaa tehneenä minulla riittää ideoita, mutta tuottajan rooliin en itse halua heittäytyä. Tarkoitan siis isompia dokumenttielokuva tai muita elokuvatuotantoja. Niihin hommiin löytyy paremmat tekijät.”
Ranta haaveilee ennen eläkepäiviään, joihin on toki vielä matkaa, isommalla mittakaavalla jäljen jättämisestä.
”Oman ideoimani tai käsikirjoittamani pitkän elokuvan tai sarjan julkaisu olisi ehkä suurin haaveeni tällä alalla. Oma kiinnostukseni on eniten suuntautunut kauhu- ja draamaelokuviin. Tai sitten todella mustaan komediaan…”
Haaveen eteen tehdään jo työtä.
”Muutaman kirjoittajan kanssa ollaan tehty jo pidempään yhteistyönä omia tarinoita, joita on lähetetty maailmalle eri tuotantoyhtiöille. Haaveita pitää olla, ja katsotaan poikiiko ne mitään.”
Syksyllä 2022 Ranta kirjoitustiimeineen sai valmiiksi ensimmäisen käsikirjoituksensa. Tiimissä on myös yksi etäjäsen Italiasta, Roomasta.
”Aika näyttää, miten ideamme otetaan vastaan. Nämä on hitaita projekteja. Jos jostain haaveilee, niin asioita on syytä edistää. Jos ne ei ikinä toteudu, niin siinä oon vain menetetty aikaa. Ilman yrittämistä ei voi mitään saadakaan”, hän tietää.
Kingston Wall innosti jatkamaan
Musiikkiin liittyviäkin haaveita Rannalla toki on. Muutama vuosi sitten hänellä oli vaihe, jolloin hän luuli pystyvänsä lopettamaan musiikin tekemisen pidemmäksi aikaa.
”Välillä näiden kuvauskiireiden takia oon joutunut, ja yrittänyt, rimpuilla musiikista pois. Toki myös lapsiperhearki on vaikuttanut. Mutta ei se päätös sitten kestänytkään kun vuoden päivät! Sitten kun alkoivat kiinnostavat soittokaverit kysymään, että eiköhän sitä jotain tehdä.”
Rannan musiikillinen sivupersoona sai herätyksen kolme vuotta sitten.
”Soitan nykyään kahdessa bändissä rumpuja – The Abbey ja Kuumet. Eli progerockia ja doom metallia on luvassa. Jälkimmäisenkin levyä miksataan parhaillaan.”
The Abbeyn debyyttialbumi julkaistaan jo 17. helmikuuta 2023.
Kingston Wall -tribuuttikonsertti Oulun Teatrialla maaliskuussa 2019 oli rumpalille käänteentekevä kokemus.
”Se keikka oli mukava herätys, että onhan livemusiikki aivan parasta! Se oli yks hienoimpia keikkoja, mitä oon viime vuosina nähnyt. Oulun Teatria oli aivan täynnä.”
Muusikkous on Rannalle kaiken muun työn ohella tärkeää.
”Soittaminen on päätä puhdistava, ihana asia. Työhuolet ja stressi lähtee sillä”, hän hymyilee.
Rannan mielestä edesmennyt Sentenced teki parhaan levynsä The Cold White Lightin sen jälkeen, kun yhtye oli pitänyt kahdeksan kuukauden tauon.
”Taiteen tekeminen on siihen asti hienoa, kunnes se alkaa tuntumaan työltä. Se sama kipinä pitäisi säilyä siinä kuin ensirakkaudessa. Se kipinä pitää yrittää pitää elossa pitkään. Välillä on hyvä pitää taukoa ja ottaa etäisyyttä, alottaa luovan breikin jälkeen tyhjältä pöydältä.”
Musiikkibisnes on muuttunut paljon. Ennen tehtiin levyjä, jotta niitä myytiin ja niillä elettiin. Nykyään tehdään levyjä, jotta päästään keikoille.
”Ostakaa fyysisiä levyjä, kiitos! Jos haluatte, että hyvät bändit pysyy pystyssä, niin niiden pitää taiteellaan pystyä itsensä elättämään.”
Vesa Ranta photography -nettisivut
