Anna Murtola tuo flamencoa kulttuuripääkaupunkiin
Anna Murtola lauloi viime talvena La Tierra Blanca -esityksessä Oulun teatterissa. Taustalla perkussionisti Ricardo Padilla sekä Janne-Pekka Mannisen videotaidetta. Kuva: Kaisa Takatalo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oululaislähtöinen flamencolaulaja Anna Murtola tekee suomalaista flamencoa tunnetuksi maailmalla. Hän etsii parhaillaan Oulun seudulta hylättyä teollisuuskiinteistöä miljööksi Triálogo-projektiin, joka on valittu Oulu2026-ohjelmaan.
Oululaislähtöinen Anna Murtolaa mainostetaan maailman pohjoisimpana flamencolaulajana. Saksan levykriitikot valitsivat Murtolan flamencolevyn La Tierra Blanca (Valkoinen maa) vuoden 2023 maailmanmusiikkilevy -ehdokkaaksi.
Tämän vuoden kesäkuussa Murtola sai nykyiseen asuinkaupunkiinsa Helsinkiin suuresti ilahduttaneen uutisen: hänen hylätyn teollisuuskiinteistön projektinsa Triálogo oli valittu Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan.
Niinpä Murtola on nyt etsimässä Oulun seudulta jälkiteollista, ei-käytössä olevaa rakennusta – esimerkiksi tehdasta, sairaalaa tai vesitornia – projektinsa esitystä varten.
”Tarkoitus olisi sellainen löytää tänä syksynä ja esittää teos ensi kesänä siinä tilassa Oulussa syntyneen perkussionisti ja elektronisen musiikin muusikko Josu Mämmin kanssa”, Murtola paljastaa.
Mukana projektia taltioimassa on oululainen valokuvaaja Janne-Pekka Manninen. Hänen kanssaan Murtola teki yhteistyötä jo La Tierra Blancan tiimoilta.
Esimakua Aalto-siilolla
Hylätyn paikan projekti Triálogo pohjautuu viimesyksyiseen pilottiin Toppilan Aalto-siilossa. Triálogo on kolmenkeskinen keskustelu Murtolan flamencolaulun, Mämmin elektronisen musiikin ja hylätyn rakennuksen kesken.
Pilotissaan Murtola ja Mämmi myös haastattelivat siilossa aikoinaan työskennelleitä: miltä paikassa tuoksui, miltä siellä tuntui.
Triálogo-esityksestä saatiin esimakua viime syksynä Aalto-siilolla. Josu Mämmi ja Anna Murtola hyödynsivät esityksessä Toppila Oy:n tehtaan entisten työntekijöiden haastatteluja. Kuva: Pasi Rytinki
”Olimme niin inspiroituneita näkemästämme ja kuulemastamme, että yhdistimme heidän muistojaan esitykseemme”, Murtola sanoo.
Mämmi niin sanotusti soitti tilaa esimerkiksi kolistelemalla metallirakenteita, kun Murtola lauloi flamencoa.
Murtolan kulttuuripääkaupunkivuoden projekti on jo nytkähtänyt siinä määrin eteenpäin, että hänellä on käynnissä yhteistyö Oulaisten kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa.
”Menen sinne residenssiin syyskuussa tekemään historiatutkimusta. Minustahan piti tulla arkeologi, joten tutkimuksen ja dokumentaarisen aineksen yhdistely viime vuosina on tuntunut tutulta”, Murtola kertoo.
Projektiin hän on työryhmänsä kanssa saanut avustusta 6000 euroa Taiteen edistämiskeskukselta ja 2000 euroa Oulun kulttuurisäätiöltä.
Suomiflamencoa tunnetuksi
Tämän vuoden alussa Murtolalta ilmestyi ensimmäinen duolevy torniolaislähtöisen flamencokitaristi Joonas Wideniuksen kanssa. Widenius on opiskellut muusikoksi Oulussa. Murtola kertoo, että he ovat kasvaneet muusikoiksi yhdessä 2000-luvun alusta lähtien.
Yhteistyö tuo Murtolan ja Wideniuksen Oulun Valve-saliin 15. lokakuuta Estrella del norte (Pohjantähti) -kiertueelle.
”Voin suoraan sanoa, että Widenius on Suomen menestynein ja paras flamencokitaristi. Olemme yhdessä myös kiertäneet Saksassa, jossa suomalaisuus on kova juttu. Ehkä jonain päivänä suomiflamenco on siellä vähän samanlainen käsite kuin suomitango”, Murtola miettii.
Helsingissä häntä on työllistänyt myös Osiris-teatteri.
”Olen ollut mukana myös näyttelijänä, viimeksi Minun elämäni, Ukraina! -esityksessä, joka perustuu ukrainalaisten pakolaisten haastatteluihin. Olemme myös kiertäneet sen kanssa Suomea ja toivottavasti tullaan Ouluunkin.”
Murtola valmistelee myös henkilökohtaista levyä, jota varten hän tekee taiteellista tutkimustyötä ajan teemasta. Aika on espanjaksi tiempo, mutta se merkitsee myös tahtia ja säätä. Näiden ympärille Murtola kutoo esityksen tematiikkaa.
Pohjoisuudella ja flamencolla Murtola näkee ja kokee yhtäläisyyksiä, jos toki erojakin.
”Yhtäläisyys syntyy tietynlaisesta synkkyydestä ja dramatiikasta, vähän kuin heavyn lajissa. Molemmissa on lupa laulaa tuskasta ja kuolemasta”, summaa Murtola.