Siirry suoraan sisältöön

Ympäristötarkastaja Matti Tynjälä: Ilmastonmuutos näkyy voimakkaasti suomalaisissa linnuissa

9.12.2020

Ympäristötarkastaja Matti Tynjälän voi parhaiten tavoittaa joko Ympäristötalolta tai sitten joltakin lähialueiden lahdelta lintujen parista. Vuosikymmenten lintuharrastus on kantanut tähän päivään, antanut perspektiiviä maailman muutoksiin ja tulee antamaan sisältöä elämään myös eläkkeellä.

Oppikoulun jälkeen Matti Tynjälä opiskeli yhden vuoden silloisessa Leningradissa venäjän kieltä ja olisi voinut jatkaa siellä lääkäriopintojakin, mutta halusi kuitenkin vastaanottaa paikan Oulun yliopistosta, jossa hän ryhtyi opiskelemaan biologiaa.

”Pääaineeni oli eläintiede, mutta siihen aikaan oli tapana ottaa myös paljon sivuaineita, joten opiskelin myös maantiedettä, tilastotiedettä ja perinnöllisyystiedettä. Kävin lopulta suorittamassa arvosanan myös siitä venäjästä.”

Valmistumisensa jälkeen Matti työskenteli Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirissä, mutta muutaman vuoden jälkeen siirtyi kaupungin ympäristönsuojelutoimistoon.

”Tulin tekemään keikkahommaa, mutta se keikka on sitten jatkunut vähän pitempään. Yhtään työpäivää ei tainnut väliin jäädä, vaan sain aina uuden työsopimuksen. 80-luvun loppupuolella sain sitten lopulta viran. Työpaikan nimi on vaihtunut, mutta työ itsessään pysynyt suunnilleen samana.”

Aluksi Matti teki enemmän suunnittelutyötä ja laati esimerkiksi kaupungille ympäristönsuojeluohjelman. Viimeiset vuodet hän on tehnyt valvontaa ja luvituksia. Myös luonnonsuojeluasiat ovat yleensä tulleet Matin pöydälle. On ollut mukavaa, että työssä on saanut välillä jalkautua luontoon. Leppoisana luonteena Matti on hoitanut hyvin myös lupiin liittyviä hankaliakin tapauksia, mutta muistaa yhden kerran, kun tilanne kärjistyi.

”Ojitusriidassa vuosia sitten oli kaksi niin vihaista maanomistaajaa, että minä seurasin vain sivusta, kun kaksi miestä riiteli ojan yli toisilleen huutaen.”

Matti on viihtynyt työssään, eikä ole haikaillut muualle, vaikka joskus onkin pälyillyt työpaikkatarjontaa pääkaupunkiseudulta.

Lintujen rengastusta vapaa-ajalla

Mutta luonto, se on ollut aina tärkeää ja kulkenut työn rinnalla Matin koko elämän. Matin luontoharrastus alkoi oppikoulun kolmannella luokalla, jolloin Lyseon oppikoulun biologianopettaja pyysi häntä ja muutamaa muuta pyörittämään luontokerhoa.

”Siitä sitten innostuttiin, ja kaikki taitavat vieläkin olla luontoharrastajia. Harrastus oli silloin kovin aktiivista, ja teimme paljon yhteistyötä myös muiden koulujen kanssa. Tipalan luontokerholaisten joukosta löysin sitten tulevan vaimonikin. Hän opiskeli myös biologiaa ja toimi biologianopettajana.”

Matilla on neljä aikuista lasta, joista kukaan ei kuitenkaan ole suuntautunut luontoalalle, vaikka olivatkin mukana pienestä saakka lintujen rengastuspuuhissa.

”Kyllä lapset tykkäsivät mukana olla, sillä aina sieltä tekemistä löytyi.”

Matti onkin aktiivinen linturengastaja ja on hoitanut Tauvon lintuasemaa 70-luvulta saakka. Hän sai rengastustyöstään myös BirdLifen kultaisen ansiomerkin kaksi vuotta sitten. Matti on rengastanut yli 100 000 lintua.

”Heti kun olin täysi-ikäinen, hankin rengastusluvan ja olen rengastanut lintuja koko opiskelu- ja työelämäni ajan. Olen ollut helppo työntekijä työnantajalle, sillä olen aina halunnut lomailla toukokuussa eli silloin, kun muut eivät halua olla lomalla.”

Merikotkan voi nähdä omalta pihalta

Suomen linnustossa on tapahtunut Matin mukaan koviakin muutoksia ilmaston lämpenemisen myötä. Isoista linnuista hän mainitsee merikotkan, joka on yleistynyt erittäin paljon.

”Muistan, kun näin nuorena poikana ensimmäisen merikotkan. Poljin ennen koulua varhain aamulla Liminganlahdelle. Sen näkeminen oli valtava saavutus ja asiasta puhuttiin pitkään. Nythän niitä näkee vaikka kotipihalta. Vastaavasti riekko, jota silloin oli jokaisessa rantapusikossa, on niin harvinainen, etten ole tänä vuonna tainnut nähdä sitä kertaakaan.”

Pikkulintujen puolella muutos on ollut vielä suurempi. Esimerkiksi sinitiaisen määrä on kasvanut niin, että sen määrä on nyt lähes yhtä suuri kuin talitiaisen. Sinitiaisen määrän kasvu johtuu Matin mukaan nimenomaan ilmaston lämpenemisestä. Samalla taas hömötiaisen määrä on taantunut.

”Aikanaan hömötiaisia oli tuhansittain, kun rengastin lintuja Tauvossa. Nykyään hömötiaiset voidaan laskea kymmenissä. Muutos on katastrofaalinen. Kultasirkku taas oli vuosia sitten Oulun seudun tunnuslaji, mutta se on käytännössä kuollut sukupuuttoon. On tehty tutkimus, että syynä on metsästys Kiinassa ja muualla Aasiassa. Kultasirkut on syöty.”

Paljon puhuttu valkoposkihanhi pesii myös Perämerellä, mutta tänä vuonna valkoposkihanhia oli Oulun seudulla tuhansittain, ja se on poikkeuksellista.

”Hanhien kannalta ison muutos on maankäytön muutos Laatokan seudulla, josta isot kolhoosit ja sovhoosit ovat kadonneet. Ensin ne siirtyivät Pohjois-Karjalaan, mutta tänä vuonna sitten vieläkin pohjoisemmaksi.”

Afrikkalaisia lintuja katsomaan

Nyt kun eläke häämöttää jo lähikuukausien aikana, on Matilla entistä enemmän aikaa lintuharrastukselle. Ensi kesäkaudeksi hän aikoo lähteä taas Tauvolle rengastamaan, mutta myös lintuturismi kiinnostaa.

”Olen käynyt jonkin verran Afrikassa, esimerkiksi Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Tansaniassa ja Ugandassa, ja joka reissulla on myös katseltu lintuja. Vaikka minulla on pitkä kokemus Pohjois-Suomen linnuista, niin Ugandan sademetsässä kaikki linnut näyttävät ihmeelliseltä, siinä sitä on haastetta”, hän nauraa.

Jos maailma avautuu, saattaa Matti siis lähteä uudestaan Afrikkaan ja muualle maailmaan katselemaan lintuja. Mutta mikäpä enää estää vaikkapa tarttumasta väitöskirjan tekemiseen. Myös lasten ja lastenlasten kanssa on nyt enemmän aikaa yhdessäoloon.

 

Matti Tynjälä on lintuharrastaja, jolta työkaverit ovat aina voineet kysyä mieltä askarruttavia luontokysymyksiä. Matti jää eläkkeelle tänä talvena ja voi omistautua sen jälkeen entistä enemmän lintuharrastukselleen.

Lue myös

Lue lisää aiheesta